Ystävä kertoo Matti Nykäsen viimeisestä keikasta – yksi asia sai hälytyskellot soimaan - Muut lajit - Ilta-Sanomat

Hyvä ystävä kertoo Matti Nykäsen viimeisestä keikasta – yksi asia sai hälytyskellot soimaan

Mäkihyppylegenda Matti Nykänen olisi täyttänyt perjantaina 17. heinäkuuta 57 vuotta. Ari Saarinen (vas.) ja Aleksi Hirvonen kävivät muistamassa puolitoista vuotta sitten menehtynyttä ystäväänsä tämän syntymäpäivänä.

Julkaistu: 17.7. 19:12

Läheiset ystävät näkivät Matti Nykäsen persoonan ääripäät. Mäkihyppylegendan syntymäpäivänä muistot palautuivat taas voimakkaina pintaan.

Kesäpäivä Jyväskylässä on lähes täydellinen. Lämpömittari näyttää hellelukemia, mutta ohut pilviharso ja vieno tuuli pitävät ilman juuri sopivan lämpimänä.

– Onpa kaunis päivä, Aleksi Hirvonen huokaa Jyväskylän Vanhalla hautausmaalla.

Olisi mitä mainioin keli juhlia Matti Nykäsen 57-vuotissyntymäpäivää (perjantaina 17.7.). Mutta Hirvonen ja Ari Saarinen, yksi mäkihyppylegendan pitkäaikaisimmista ja läheisimmistä ystävistä, muistavat Mattia tuomalla tämän haudalle kynttilän.

Vajaat puolitoista vuotta sitten menehtyneen Nykäsen haudalla on puoliltapäivin jo kuusi syntymäpäiväkynttilää ja enkelifiguuri. Yhteen kukkalaitteeseen kultanauhalla sidotussa kortissa on pitkä värssy, joka päättyy sanoihin ”niitä hetkiä muistellen”.

Matti Nykäsen haudalle oli jätetty perjantaina hänen syntymäpäivänään viesti.

Kortissa muistellaan Nykäsen urheiluansioita. Saarinen ja Hirvonen tunsivat myös, ja nimenomaan, sen toisen Nykäsen, joka ei välittänyt keskustella urheilusaavutuksistaan.

Saarinen ja tätä kolme vuotta vanhempi Nykänen tutustuivat jo 1980-luvun alussa Jyväskylän Laajavuoren rinnekahvilassa. Nykänen hyppäsi nykyään omaa nimeään kantavasta mäestä, Saarinen laski suksilla viereisiä rinteitä.

Vuodesta 1992 alkaen Saarinen toimi laulajaksi ryhtyneen Nykäsen yhtyeen roudarina.

– Suurimmalla osalla keikoista olin mukana. Mutta en sillä viimeisellä, Saarinen kertoo.

Hirvonen taas oli Nykäsen kitaristi noin kuuden vuoden ajan ja soitti siis myös legendan viimeisellä keikalla. Nykänen, Hirvonen ja Saarinen kiersivät keikkapaikkoja pääasiassa kolmistaan.

– Jo syksyllä 2018, kun täällä Jyväskylässä kuvattiin sitä viimeistä musavideota (Yksi Totuus – Suomi), aavistelimme, ettei Matilla ei ole kaikki ihan kunnossa. Niihin aikoihin hänellä todettiin diabetes, ja minulla on vähän sellainen kuva, että Matti ei ottanut sairautta riittävän vakavasti, Saarinen muistaa.

– Itsenäisyyspäivän tienoilla meillä oli keikka Jyväskylässä. Ajoin Matin kotiin Joutsenoon, ja hän nukahti melkein saman tien. Yleensä hän ei koskaan nukkunut autossa. Silloin viimeistään ymmärsin, että jotain on vialla, hän jatkaa.

Ystävykset Torniossa toukokuussa 2018.

Läheltä Nykästä seuranneet ystävät huomasivat nopean muutoksen.

– Viimeisen puolen vuoden aikana hänen olemuksensa muuttui. Ehkä diabetes säikäytti ja hänen uskonsa omasta kuolemattomuudestaan vähän horjui. Ja ehkä hän turrutti sitä epävarmuutta eri tavoin, Aleksi Hirvonen miettii.

– Mutta korostan, että niinä vuosina kun itse sain olla mukana, tehtiin pääasiassa erittäin siistiä keikkaa. Se oli todella hienoa, juhlavaa aikaa, Hirvonen sanoo.

Nykäsen viimeinen keikka oli perjantaina 1. helmikuuta 2019 ravintola Pallogrillissä Helsingin Laajasalossa.

– Se oli ihan normaali duo-keikka. Matti tosin valitteli mahakipua, mutta heitti täyden keikan. Mattihan oli sellainen, että jos tilanne vaikutti huonolta, hän veti kahta kovempaa, Hirvonen kertoo.

– Mutta se minua jäi ihmetyttämään, että Matti halusi lähteä keikan jälkeen ajamaan kotiin, vaikka oli sopinut jäävänsä Helsinkiin kaverinsa luo viikonlopuksi. Sain ylipuhuttua hänet jäämään vähäksi ajaksi nukkumaan Helsinkiin, ja pari tuntia hän kai nukkuikin, Hirvonen muistaa.

Jo aamuyöllä Nykänen oli kuitenkin matkalla kotia kohti – tapojensa mukaan vauhdikkaasti.

– Matin kuoleman jälkeen sen viimeisen reissun peruina hänelle tuli kirje, että pitäisi tuoda kortti kuivumaan poliisiasemalle. Kamera oli välähtänyt, Saarinen kertoo.

Saarinen oli ilmeisesti viimeinen ihminen Pia-vaimon lisäksi, jonka kanssa Nykänen puhui.

– Matti soitti aamulla puoli seitsemältä, että mikään ei pysy sisällä. Seuraavana yönä Pia soitti ja kertoi, että Matti on kuollut.

Uutinen oli tietysti shokki. Saarisen mukaan Nykänen oli viettänyt paljon aikaansa hänen luonaan Jyväskylän Myllyjärvellä.

– Matilla oli avaimet asuntooni. Hän meni ja tuli miten halusi. Viimeisinä aikoina hän nukkui paljon ja katsoi telkkaria. Ja veti usein monetkin villasukat päällekkäin jalkaansa. Mutta koskaan hän ei valittanut mistään oireista.

– Ja jos emme nähneet, hän soitteli jatkuvasti. Olin hyvin perillä, missä mennään. Meni pitkään tajuta, että hän ei enää soitakaan, Saarinen huokaa.

Ystävät Ari Saarinen (vas.) ja Aleksi Hirvonen kävivät muistamassa puolitoista vuotta sitten menehtynyttä Matti Nykästä tämän syntymäpäivänä.

Saarinen ja Hirvonen tunsivat miehen, jolla oli ennen kaikkea lämmin sydän.

– Matti oli kavereille hirveän reilu ja lojaali. Niille, jotka hän otti lähelle, hän oli todella suojeleva ja avulias ja antoi vaikka sukat jalasta. Mutta sairaus, alkoholismi, vaikutti persoonaan niin, että kun korkki aukesi, hän saattoi olla hyvin vaikea, Hirvonen muistaa.

Vasta myöhemmällä iällä Nykäsen kanssa ystävystynyt Hirvonen kertoo mäkilegendan olleen erittäin kiehtova persoona.

– Yllätyin monesti siitä, miten tunneälykäs ihminen hän oli. Kun hänet oppi tuntemaan, hän pääsi ihon alle ja koskettamaan toista ihmistä syvästi. Hän ei ehkä ollut kirjaviisas, mutta erittäin tunneviisas, Hirvonen kertoo.

Hirvonen arvelee suomalaisten rakastaneen Nykästä kaikkine virheineenkin siksi, että tämä eli kuten halusi.

– Harva pystyy elämään niin täysillä ja niin todellisena omana itsenään kuin Matti. Hän oli aito, eikä näytellyt mitään roolia. Ihmeellinen tyyppi ja oman tiensä kulkija, aina pilke silmäkulmassa.

– Toisaalta Matti on myös kahtiajakautunein ihminen, jonka olen koskaan tuntenut. Superystävällinen mies saattoi olla toisena hetkenä hyvin rankka ja vaikea persoona. Jos hän suuttui, hän antoi tulla ihan täysillä ja saattoi sanoa pahastikin, Hirvonen kertoo.

– Meilläkin oli välillä aika koviakin riitoja, mutta viimeistään seuraavana aamuna ne aina sovittiin, ja sitten se oli siinä. Parempaa ystävää en saa koskaan, Saarinen huokaa silmäkulma kimmeltäen.

Edelleen hänellä on tapana käydä ”juttelemassa” parhaan ystävänsä luona.

– Alkuun minulla oli aina joku kaveri mukana, kun kävin täällä haudalla. Nykyään saatan jo poiketa fillarilenkillä tuomassa Matille kynttilän ja höpöttelemässä hänen kanssaan.

On helppo nähdä, että ikävä on yhä kova.

Matti Nykänen olisi perjantaina 17.7. täyttänyt 57 vuotta.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?