Köyhyysrajalla urheileva Niko Mäkelä, 21, keksi nerokkaan säästökeinon - Muut lajit - Ilta-Sanomat

Köyhyysrajalla urheileva Niko Mäkelä, 21, keksi nerokkaan säästökeinon: ”Maksoi vain 25 euroa”

Niko Mäkelä on edustanut Suomea arvokisoissa ja loistanut kotimaan kilpailuissa.

Julkaistu: 7.7. 9:02, Päivitetty 7.7. 9:13

Niko Mäkelä saa Kelan tukia, käy yötöissä, etsii kaupasta halvimman maidon, käyttää auton kiillotuskonetta hierontalaitteena ja kahmii Suomen mestaruuksia. Hän ja moni muu Suomessa urheilee köyhyysrajalla.

Uimari Niko Mäkelän normipäivä. Herätys kello 5, kevyt aamupala, lämmittely läheisellä Riihimäen uimahallilla kello 6.15 – yleensä yksin.

Puolentoista, kahden tunnin treeni, lounaaksi riisiä, kanaa ja pakastekasviksia, omatoimista hierontaa ja lihasten ”rullailua”, hyvässä tapauksessa päiväunet.

Iltapäivällä toiset parin tunnin treenit, päivälliseksi samaa kuin lounaaksi, taas kehonhuoltoa ja nukkumaan.

– Yleensä olen iltayhdeksältä syvässä unessa, hän kertoo.

Kuulostaa ammattiurheilijan arjelta. Ammattimaiselta ainakin. Töitä tulee tehtyä helposti keskimääräisen palkansaajan viikkotuntien verran.

– Arkisin uintia tulee noin neljä tuntia päivässä. Siihen kehonhuolto ja muut päälle, niin ollaan pitkälti yli 30 tunnissa viikossa, Mäkelä kertoo.

Mutta kun viikonloppu koittaa, siis normaalin maailmanjärjestyksen vallitessa, Mäkelän viisarit pyörähtävät 180 astetta. Hän viettää viikonloppuyöt yökerhoissa ”pilkkuun” asti, ja vähän ylikin.

– Teen muutamassa ravintolassa töitä järjestyksenvalvojana. Se on oman alani työtä, josta jopa tykkään, turvallisuusalan perustutkinnon suorittanut Mäkelä, 21, kertoo.

Jokainen ymmärtää, että yötyöt ja huippu-urheilu ei ole ideaali yhdistelmä.

– Kyllä me aluksi mietimme valmentajani Aleksi Rajansuon kanssa yötöiden järkevyyttä. Kun on tärkeitä kisoja tulossa, en ota vuoroja. Ja olen huomannut, että rytmini ei mene sekaisin yötöistä.

  • Artikkeli on julkaistu alun perin Urheilulehdessä 26/2020. Löydät vastaavia juttuja julkaisusta joka viikko. Tilausohjeet ovat täällä.

Yötyön rasitusta kompensoidaan niin, että lauantai on Mäkelällä uinnista vapaapäivä ja sunnuntaina harjoitukset ovat illalla. Keikkatyön avulla Mäkelän rahat riittävät juuri ja juuri pakollisiin kuluihin. Vaihtoehtojakaan ei oikein ole.

– En ole ylpeä tämän kertomisesta, mutta saan Kelalta toimeentulotukea ja asumistukea. Niiden avulla pystyn asumaan omillani, Mäkelä kertoo.

–Jos joku kaveri antaisi 50 euroa kuukaudessa ja sanoisi että ui kovaa, se helpottaisi paljon, Niko Mäkelä sanoo.

Mäkelän arki riihimäkeläisessä yksiössä on melko askeettista. Eurot ja sentit on laskettava tarkkaan.

– Jos haluan syödä niin paljon ja sellaista ruokaa jota olisi hyvä syödä, kiinteisiin kuluihin ja ruokaan menee kuukaudessa noin tuhat euroa. Tulot ovat kuukaudesta riippuen tonnin tai vähän yli. Eli kaikki menee, mikä tulee. Ruoka on hyvin pitkälti kanaa, riisiä ja pakastevihanneksia, joskus jauhelihaa. Kaupassa tutkin tarjoukset ja katson mikä maito on halvinta ja kestää pisimpään, hän kertoo.

– Välillä mietin, mitä syön seuraavat pari viikkoa, kun rahaa ei ole. Onneksi vanhemmat ja sukulaiset ovat auttaneet ruuissa ja bensoissa. Aina on taloudellisesti jotenkin selvitty.

Selviäminen vaatii myös kekseliäisyyttä. Omatoimisessa lihashuollossa Mäkelä onnistui säästämään pitkän pennin.

– Käytän auton kiillotuskonetta hierontalaitteena. Se maksoi vain 25 euroa ja ajaa asiansa. Mutta naapurit eivät ehkä tykkää, kun se humisee aika kovaa. Oikea hierontalaite olisi maksanut ainakin parisataa, hän naurahtaa.

Niko Mäkelä ei ole saanut koskaan apurahoja urheilemiseen.

Jottei totuus unohtuisi. Todella moni muukin suomalainen joutuu tulemaan toimeen pienellä budjetilla, ostaa tarjousmaitoa ja luopuu kaikista ylimääräisistä menoista.

Mäkelän kohdalla pitää ymmärtää, tai ainakin kannattaa yrittää ymmärtää, konteksti. Mäkelä on kuusinkertainen Suomen ja viisinkertainen Pohjoismaiden mestari yhdessä maailman kilpailluimmista urheilulajeista. Hän on edustanut Suomea kolmesti Euroopan mestaruuskilpailuissa Hän on alittanut päälajissaan 50 metrin perhosuinnissa myös MM-kisarajan, muttei tulos tuli liian myöhään, eikä hän päässyt kisoihin.

Apurahoja urheilemiseen hän ei ole saanut koskaan. Seura, Riihimäen Uimaseura, on avustanut harjoitusleirien ja arvokisojen matkakuluissa. Seuran yhteistyösopimus takaa hänelle edullisen tai jopa ilmaisen hieronnan ja fysioterapian, varusteet ja muut välttämättömyydet kuten lisäravinteet hän saa tuotesponsoreilta. Muutamalta muulta yhteistyökumppanilta tuleva pieni tuki menee urheilijarahastoon, josta hän pystyy nostamaan rahaa urheilusta aiheutuviin kuluihin kuitteja vastaan. Kaikkien urheilijoiden tilanne ei ole näinkään hyvä.

Pitäisikö hänen siis olla tyytyväinen – siihen, että saa urheilla ja hänellä on katto pään päällä ja jääkaapissa ruokaa?

Itse asiassa hän onkin. Samoin kuin moni muu suomalainen arvokisatason urheilija, joiden päärahoittaja on Kansaneläkelaitos. Useimmille riittäisi, että pystyisi keskittymään täysipainoisesti urheiluun, mittaamaan itsestään kaiken potentiaalin.

– Eivät urheilijat yleensä rahaa halua, vaan aidon, rehellisen mahdollisuuden. Eihän raha suoraan tuo menestystä, mutta se antaa paremmat mahdollisuudet menestymiseen. Nykyään muilla mailla on enemmän rahaa, ja se näkyy. Suomessa annetaan aika paljon tasoitusta, Mäkelä sanoo.

Tällä hän viittaa esimerkiksi olosuhteisiin ja kertoo esimerkin.

– Duna Arena Unkarin Budapestissä on yksi suosikkipaikoistani. Siellä on sisällä kaksi kymmenrataista 50 metrin allasta, ulkona kolmas. Suomessa on yksi tällainen allas, ja toinen on onneksi tulossa. Meillä Riihimäen uimahallissa purettiin ja uudistettiin viime vuonna 1970-luvulta peräisin olleet korokkeet. Tämän ansiosta olen viime syksystä alkaen päässyt ensimmäisen kerran urallani harjoittelemaan startteja!

Niko Mäkelä on kuusinkertainen Suomen ja viisinkertainen Pohjoismaiden mestari.

Mäkelä ei valita. Hän tietää, että Suomessa on satoja vastaavassa tilanteessa olevia urheilijoita.

– Todella monella on taloudellisesti tiukkaa. Minulla on sentään ammatti, josta saan vähän rahaa. Siitä olen ylpeäkin, että hankin ammatin. Mutta se vähän harmittaa, etten pysty täysin tekemään, mitä haluaisin.

– Tämä vaihe urheilu-urasta on vain käytävä läpi ja toivottava, että joskus tilanne on parempi.

Hän korostaa, että jo hyvin pienellä tuella olisi iso merkitys.

– Jos joku kaveri antaisi 50 euroa kuukaudessa ja sanoisi että ui kovaa, se helpottaisi paljon. Raha menisi varmaan ensiksi ruokavalion monipuolistamiseen.

2016 Mäkelä loukkasi lantionsa pahasti. Kuvauksista ja lääkärikuluista hän selvisi sukulaistensa avulla, ja kuluja kattaakseen hän kävi loukkaantuneenakin kilpailuissa tavoittelemassa 100–200 euron pääpalkintoja. Sellaisia uintikilpailujen palkinnot Suomessa parhaimmillaan ovat.

Tällaisilla eväillä Mäkelä, kuten moni muukin suomalainen, tavoittelee urheilijan suurta unelmaa.

– Suurin tavoitteeni on päästä joskus olympialaisiin. Tietysti on muitakin tavoitteita, ja tiedän suunnilleen, mitä niiden saavuttaminen vaatii.

– Ideaalitilanteessa urheilusta saisi sen verran taloudellista turvaa, ettei tarvitsisi koko ajan miettiä, onko tilillä rahaa ja pystynkö ostamaan ruokaa, vai soitanko äidille, että olisin tulossa syömään.

Pieniä ovat urheilijan toiveet.

  • Artikkeli on osa laajaa Urheilun rahat -juttusarjaa, jossa perehdytään suomalaisen urheilun rahoitukseen. Tuoreimmat aiheen jutut aina Urheilulehdessä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?