Soudun kaksinkertainen olympiamitalisti Veli Lehtelä kuoli 84-vuotiaana - Muut lajit - Ilta-Sanomat

Olympiasankari Veli Lehtelä kuoli 84-vuotiaana – menetti näkönsä aikaisemmin: ”Mä olen ihan sokee ja maailma pimee”

Veli Lehtelä (1935-2020) oli suomalaisen soutu-urheilun suurhahmo.

Julkaistu: 26.6. 18:15

Valkeakoskelainen Veli Lehtelä oli urheilun monilahjakkuus, josta olisi voinut tulla myös huippupainija.

Melbournen (1956) ja Rooman olympiakisoissa (1960) pronssimitalipallille noussut soutaja Veli Lehtelä kuoli 3. kesäkuuta Valkeakosken sairaalassa. Lehtelä (s. 6.9.1935 Sääksmäki) oli saanut kymmenen päivää aikaisemmin vakavan sairauskohtauksen.

– Isä kirjaimellisesti nukkui pois, kertoo poika Jorma Lehtelä.

Mestarisoutajaa vaivasivat viimeisinä elinvuosina useat sairaudet. Lehtelä antoi joulukuussa 2018 Ilta-Sanomille haastattelun, jossa hän kertoi näön menettämisestä glaukooman eli aikaisemmin viherkaihina tunnetun sairauden seurauksena.

– Mä olen ihan sokee ja maailma pimee, Lehtelä kertoi tuolloin.

Hän kiitteli Lea-vaimoaan tämän antamasta avusta arkipäivän toimissa.

Lea ja Veli Lehtelän häissä nähtiin soutajaveljien kunniakuja.

Sairauksista huolimatta Leskelä ei halunnut vajota itsesääliin.

– Ei tässä auta itselleen syvempää kuoppaa kaivaa. Elämässä on aika paljon hienoja asioita, joista pystyy nauttimaan.

Lehtelän lapsuus osui sotavuosiin, jolloin hänet lähetettiin kahteen otteeseen Ruotsiin. Poika kävi ensimmäisen ja kolmannen luokan Gudbyssä.

– Minulla kävi hyvä tuuri, sillä pääsin aivan loistavaan perheeseen, Lehtelä on muistellut.

Lehtelä kävi myöhemmin vaimonsa kanssa tervehtimässä ruotsalaisperhettä.

Valkeakoskelle palattuaan Lehtelä hiihti, juoksi, paini ja pelasi jalkapalloa. Jälkimmäistä hän jatkoi Hakan joukkueessa 18-vuotiaaksi asti. Silloin astui kuvaan soutaminen. Suomen parhaimmistoon kuuluva Toimi Pitkänen oli töissä Säterillä (myöhempi Kemira), jonne myös Lehtelä oli päässyt hommiin.

– ”Tommi” sanoi minulle, että koska olet noin pitkä (182 cm), niin voisit kokeilla soutua.

Lehtelä kokeili ensin neljän miehen veneessä, mutta pääsi sitten kokeilemaan Pitkäsen parina kaksikkoa, kun tämän pari Veijo Mikkolainen ryhtyi rakentamaan taloa 1954.

– Ensimmäisellä kerralla olimme edenneet vain 300–400 metriä, kun ”Tommi” kääntyi ja sanoi, että ensi kesänä Euroopan mestaruus ei ole kaukana.

Eikä se ollut, sillä kaksikon airot viuhuivat hopeamitalille kesän 1955 EM-kisoissa. Luokkana oli perämiehellinen kaksikko, jossa huudoista vastasi perämies Matti Niemi.

Veli Lehtelä (vas.) ja Toimi Pitkänen osasivat vetää samaan tahtiin.

Lehtelä ja Pitkänen olivat samanpituisia kavereita, ja heillä oli hämmästyttävän hyvä harmonia.

– Se lähti heti jenkaan Tommin kanssa.

Lehtelä antaa oivallisen vertauksen.

– Se on kuin ikkunanpyyhkijät autossa: pitää mennä tismalleen samaan tahtiin.

Kaksikolla ei ollut koskaan omaa valmentajaa, mutta silti homma toimi. Jorma Lehtelän mukaan salaisuutena oli itseironia.

– Ja hurtti huumori. Sen ansiosta ”Tommi” ja isä käänsivät monta kilpailua edukseen.

Bledin EM-kisoissa kesällä 1956 Lehtelä ja Pitkänen urakoivat oikein kunnolla.

– Arvelen, että kukaan ei ole soutanut EM-kisoissa neljää venettä samana päivänä.

Lehtelä muisteli ikimuistoista päivää Balkanin kauniissa laaksossa loppuelämänsä ajan.

– Voitimme kolmella veneellä alkuerämme ja saimme finaalipaikan. Kahdeksikossa jäimme ilman finaalipaikkaa – luojan kiitos.

Helteen keskellä suomalaisduo otti puolentoista tunnin välein kolme voittoa – ja vielä rataennätyksellä. Maallikko ei ymmärrä, kuinka kovasta suorituksesta oli kyse.

Lehtelä ja Pitkänen pääsivät juhlimaan EM-kultaa vuosina 1956 ja 1958.

Yleensä kukaan ei soutanut edes kahta venettä, mutta Suomen joukkueen johto määräsi sinivalkoiset riuhtomaan neljää venettä.

– En tiedä, mikä typeryys siinä oikein oli, Lehtelä mietti.

Lehtelältä ja Pitkäseltä jäi perämiehettömän kaksikon loppukilpailu soutamatta, koska he seisoivat palkintopallilla kuuntelemassa Maamme-laulua, kun kyseinen luokka oli starttaamassa.

Kaksikko seisoi korkeimmalla korokkeella, koska suomalaiset olivat voittaneet nelosen eli ensimmäisen finaalilähdön.

Melbournen olympiaregattaan suomalaiset eivät saaneet omaa kalustoa, joten Lehtelä ja kumppanit joutuivat hyppäämään veneeseen, joka oli tehty yli satakiloisille soutajille.

– Väänsimme hankaimia alaspäin, mutta ei sekään auttanut. Airon päät oli kuin jättiläiselle tehtyjä, eikä me saatu sormia vastakkain.

Sinivalkoiset soutajat saivat apua yllättävästä suunnasta.

– Luojan lykky, kun pudotimme Brasilian jatkosta ja saimme heidän upouuden veneensä lainaksi. ”Saatte, kunhan laitatte sen kilpailun jälkeen takaisin laatikkoon, he sanoivat.”

Se oli tullut meriteitse puulaatikossa.

– Ilman sitä emme olisi koskaan saaneet mitalia.

Melbournen soutukilpailut järjestettiin Ballratin radalla. Suomalaiset joutuivat harjoittelemaan kisojen alla kauluspaidoissa ja kalsareissa, koska kisa-asut saapuivat Australiaan myöhässä.

Myös pukeutumisen kanssa oli ongelmia, sillä Lehtelä ja Pitkänen joutuivat treenaamaan reilun viikon kalsareissa ja kauluspaidoissa, koska Suomen joukkueen kisa-asut saapuivat soutupaikalle myöhässä.

Ongelmista huolimatta suomalaiset kiskoivat itsensä pronssimitalille Italian ja Ruotsin jälkeen.

Rooman olympiasoudut järjestettiin Albanojärvellä helteisissä olosuhteissa. Tälläkin kertaa suomalaiskaksikko taisteli itsenä loppukilpailuun, jossa oli tuloksena pronssitila.

Lehtelällä todettiin vuonna 1974 ykkösluokan diabetes. Sen jälkeen hän ymmärsi, miksi suoritukset eivät aina olleet täydellisiä.

– Muutamat kerrat kun sammuin kisoissa, johtuivat siitä, että tankkasimme tolkuttomat määrät hiilihydraattia ajan muodin mukaisesti.

Tankkaus pilasi useamman kisan.

– Meni jalat pönkäksi 500 metrin soudun jälkeen, kun insuliinia ei kertynyt tarpeeksi, Lehtelä ymmärsi myöhemmin.

Tokion olympiakisojen loppukilpailussa 1964 Lehtelä ja Toimi Pitkänen johtivat kaksikkojen kilpailua vielä 500 metrin kohdalla.

– Sen jälkeen minulla oli vaikeuksia päästä edes vetoasentoon, kun jalat eivät pelanneet.

Lehtelä uskoi, että insuliinilääkityksen avulla hänen suorituksensa olisivat olleet huomattavasti parempia.

– Olisi tullut muutama mitali lisää, mikäli olisi ollut lääkitys kunnossa.

Uransa hienoimman hetken Leskelä koki Henleyn regatassa vuonna 1961. Henley on soutuväen mekka, jossa saavutettua voittoa arvostetaan lähes olympiakullan tasolle.

– Sain pari tuntia ennen lähtöä sähkösanoman, jossa kerrottiin tyttären syntymisestä. Kun matkaa oli neljännes jäljellä, Tommi huusi ”vedä tyttäresi puolesta!”

Säteri Oyn toimitusjohtaja K.A. Wrede ihailee Henleyn regatan kiertopalkintoa vuonna 1962.

Maija-tytär kastettiin pari kuukautta myöhemmin maljalla, jonka Lehtelä sai palkinnoksi Henleystä.

– Se malja jää nyt Maijalle perinnöksi, Jorma Lehtelä kertoo maljan tulevaisuudesta.

Jorma Lehtelä kilpaili itsekin soudussa maajoukkuetasolla 1980-luvulla, ja on jatkanut harrastusta menestyksellisesti ikämiessarjoissa.

Poika muistuttaa isänsä merkittävästä painiurasta. Rooman olympiakisojen jälkeen Veli palasi nuoruutensa rakkauden pariin.

– Syksyllä 1960 Turussa väänsin tasaisesti alkuotteluissa Jugoslavian mestaria vastaan, vaikka tekniikasta en tiennyt mitään. Vaikka kisaaminen jäi muutamaan otteluun, siitä on valtavan hienot muistot, Lehtelä sanoi vuonna 2018.

Veli Lehtelä oli huipputekijä myös painissa. Atleettinen kuva on Melbournen olympiamatkalta 1956.

– Jos olisin saanut uudelleen valita lajin, olisin ryhtynyt painijaksi.

Lehtelä oli pitkään Yhtyneiden Paperitehtaiden palveluksessa ja kohosi tuotannonsuunnittelijaksi. Hänen harrastuksiinsa kuului urheilun ohella reserviläistoiminta. Sotalapsena hän oppi ruotsin kieltä ja kisamatkoilla päähän tarttui englanti. Niinpä Lehtelä kuulutti sujuvasti kolmella kielellä Tampereen kansainvälisiä soutukisoja viidentoista vuoden ajan.

– Puutarhanhoito ja kaikenlainen nikkarointi olivat isän sydäntä lähellä, Jorma-poika sanoo.

Valkeakosken talo voitti kaupungin pihamestaruuden 2000-luvun alussa.

– Kaikissa lasten ja osittain lastenlastenkin asunnoissa ja sisustuksissa näkyy papan kädenjälki.

Valkeakoskelainen palkittiin ansioistaan valtiovallan Pro Urheilu -mitalilla vuonna 2009.

Mestarisuotaja Veli Lehtelä kotonaan.

Lehtelän siunaustilaisuus järjestettiin perhepiirissä perjantaina 26. kesäkuuta Valkeakoskella.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?