Maria Huntington, Manuela Bosco ja Eveliina Tistelgren puhuvat urheilijan vaietusta stressistä - Muut lajit - Ilta-Sanomat

Maria Huntington avautui ulkonäköpaineista kisa-asussa – Manuela Bosco vaietusta kamppailusta: ”Vertailua, tyytymättömyyttä, itseinhoa”

Monet urheilijat ja kuntoilijat kamppailevat edelleen ulkonäköpaineiden kanssa. Entinen huippuaituri Manuela Bosco, 37, korostaa ihmisen näkemistä tulosten takaa. Fitneksen maailmanmestari Eveliina Tistelgren, 29, muistuttaa todellisuudesta huippuotosten takana.

Eveliina Tistelgren (vas.) ja Manuela Bosco (oik.) jatkoivat keskustelua urheilijan ulkonäköpaineista.­

11.6. 7:02 | Päivitetty 11.6. 12:05

Entinen pika-aituri Manuela Bosco tunnistaa seitsenottelija Maria Huntingtonin esille nostamat urheilijan ulkonäköpaineet. Hänen mukaansa kyse on laajemmasta asiasta urheilijan urapolulla.

– Kun lapsi tai nuori alkaa urheilla, tekemisen ilo tulee ensin puhtaasti sisältä päin. Jossain teini-iän kynnyksellä alkaa kuitenkin tietynlainen erkaantuminen tästä, ja aletaan katsoa itseä ulkoa päin, Bosco kuvailee.

– Mikä aiheuttaa sen, että syntyy kilpailua, vertailua, tyytymättömyyttä, itseinhoa ja sabotaasiakin. Urheilumaailma ruokkii asetelmaa, koska se perustuu kilpailulle.

Huntington avasi keskustelun maanantaina Instagram-tilillään, kun hän kertoi taistelevansa ulkonäköpaineiden kanssa kisakauden kynnyksellä.

– Mä oon kamppaillut todella paljon kisakuntoon pääsystä. Enkä puhu nyt tuloksellisesta kunnosta vaan ulkonäöllisestä, Huntington kirjoitti.

– Vaikka aina sanon, että en ota ulkonäköpaineita niin samaan aikaan stressaan, miltä mä tuun kuukauden päästä näyttämään kisa-asussa. Koviin tuloksiin yhdistetään useimmiten treenattu ja rasvaton kroppa. Tosiasiassa kaikille se optimaalinen paino tai rasvaprosentti on erilainen! Kirein kisakunto ei aina tarkoita, että olisi tuloksellisesti hyvässä kunnossa.

Huntingtonin julkaisu herätti nopeasti hänen ajatuksiaan puoltanutta keskustelua. Muun muassa pika-aiturit Nooralotta Neziri ja Reetta Hurske ilmaisivat heti tukensa.

– Haastava tasapainoilu sen välillä, ettei pönkitä omaa itsetuntoa sellaisilla kuvilla, jotka aiheuttaa paineita muille! Tärkee pointti. Ollaan aitoja! kommentoi myös seiväshyppääjä Wilma Murto.

Manuela Bosco Lapinlahden eliittikisoissa heinäkuussa 2000.­

Bosco näkee ulkonäköpaineiden olevan kasvavasta keskustelusta huolimatta edelleen osa urheilukulttuuria. Hän näkee ongelmallisena etenkin sen, miten urheilijan identiteetti on kulttuurissa linkitetty ulkonäöllisiin ja tuloksellisiin seikkoihin.

– Tämä on valtavan muutoksen edessä. Urheilu on yksi sektori, joka on hirveän voimakkaasti ollut siinä materialistisessa, hyvin vanhassa kulttuurissa kiinni, jossa kilpailu, vertailu, erillisyys ja toisen voittaminen on tärkeämpää kuin ihminen, Bosco näkee.

– Kilpailu kuuluu saumattomasti urheiluun, mutta jos ei muisteta, että se on myös leikkiä, isosti alleviivaten, se tekee tuhoisaa jälkeä. Se voi mullistaa urheilijan ajattelun pitkäksikin aikaa.

 Asemassa, jossa valmentajalla on valtava vastuu, merkitsee paljon, millä tavalla näkee urheilijan: objektina vai ihmisenä?

Bosco päätti oman kansainvälisen urheilu-uransa kauden 2006 jälkeen. Entinen SE-juoksija kertoo kohdanneensa painetta ulkonäöstään, mutta hän ei halua painottaa omaa kokemustaan vaan edistää aiheesta käytävää keskustelua.

Hän korostaa etenkin nuorten urheilijoiden kohdalla valmentajan roolia.

– Koen valmentajan roolin olevan myös pedagoginen. Jos on tosi hyvä valmentaja, johon luodaan vahva suhde, on hänellä kapasiteettia nähdä valmennettavan yksilöllisyys. Sitä kautta voidaan vahvistaa urheilijan käsitystä itsestä ja saada taas otetta siihen iloon ja itsensä toteuttamiseen ja vähentää ulkoapäin katsomista, Bosco sanoo.

– Tämä liittyy vahvasti siihen, ettei korosteta urheilijan omaa arvoa suhteessa tulokseen tai fysiikkaan. Se on äärettömän oleellinen asia.

– Asemassa, jossa valmentajalla on valtava vastuu, merkitsee paljon, millä tavalla näkee urheilijan: objektina vai ihmisenä? Urheilu on vain yksi osa urheilijan matkaa, olit sitten olympiavoittaja tai piirinsarjan viimeinen. Se antaa parhaimmillaan valtavan henkisen pääoman loppuelämään, mutta sen erottaminen lukuisista sudenkuopista vaatii erottelukykyä, rakkautta ja hyväksyntää sekä läsnäolevaa valmentajaa tai aikuista, joka todella näkee ihmisen sen urheilijaroolin läpi.

Urheilu-uransa jälkeen näyttelijänä ja taiteilijana työskennellyt Manuela Bosco näkee ulkonäköpaineiden limittyvän laajemmin osaksi urheilun kilpailukulttuuria.­

Huntington korosti sosiaalisen median sekä urheilussa vallitsevan ajattelutavan ruokkivan ajatuksia siitä, että urheilijan kova kunto olisi nähtävissä tämän ulkonäöstä.

– Tänne Instagramiin lisätään just ne kuvat, jossa näyttää timmeimmältä. Oikeanlaiset asennot, valotukset ja muokkaukset vain lisäävät sitä epärealistisuutta. Mä oon myös ihan yhtä lailla vuosien varrella syyllistynyt tähän. Pistän just sen kuvan, joka on onnistunut ja missä mä näytän kaikista timmeimmältä, Huntington kirjoittaa ja painottaa, että aikoo jatkossa toimia täysin päinvastaisena esimerkkinä.

Fitneksen vuoden 2019 maailmanmestari, kilpauransa viime kauteen päättänyt Eveliina Tistelgren, 29, kilpaili 20-vuotiaasta alkaen lajeissa, jossa urheilijan vartalo on käytännössä suoran arvostelun kohteena.

– Olen koko elämäni ollut esteettisissä lajeissa mukana, mikä on muokannut paljon omaa käsitystä kehonkuvasta. Tavallaan ehdin jo tottua, että kehoa nimenomaan arvostellaan, että se on väline, AMK-koulutettu urheiluvalmentaja toteaa.

Kehonkuva urheilijana ja nyt kilpauran jälkeen valmentajana ja yli 56 000 seuraajan somevaikuttajana on aihe, jota hän on käsitellyt paljon.

Tistelgren loi huippu-urheilijan uran lajeissa, joissa urheilijan keho on tämän ”työväline”.­

Vaikuttajana Tistelgren kokee, että etenkin Instagramin tapaiset alustat ruokkivat ulkopuolelta tulevaa painetta näyttää tai olla jotain enemmän.

– Kyllähän se media on luonut ihan uudenlaiset paineet meille ja meitä nuoremmalle sukupolvelle. Itse kun on saanut elää teini-iän vain aikakauslehtien kanssa, on saanut kasvaa ja kehittyä enemmän rauhassa, eikä ole tarvinnut miettiä koko ajan, miltä näyttää. Onhan se aivan erilaista nyt, ja mietin sitä tosi paljon.

Etenkin nuoret ovat Tistelgrenin mukaan alttiita tietynlaista ulkonäköä tai muottia korostavalle sisällölle. Samalla hän näkee alustan kuitenkin myös mahdollisuutena tarvittavalle muutokselle.

– Minua etenkin huolettaa teini-ikäiset ja nuoremmatkin, jotka eivät välttämättä ymmärrä sitä. Monet antavat siellä vaan sen parhaimman puolensa. Mutta se antaa myös mahdollisuuden keskustella ja näyttää just tätä toista puolta. Minulle itselleni on tosi tärkeää, että olen siellä aidosti oma itseni, vaikka varmasti olen joskus tuonut itsekin sitä "parhainta” esille.

Tistelgren haluaa käyttää asemaansa aitouden esiintuomiseen.­

Tistelgren kertoo saaneensa joskus kuulla olevansa liian lihaksikas tai näyttävänsä mieheltä, mutta pitkän urheilutaustan myötä nämä kommentit on ollut helppo ohittaa.

Valmentajana hän haluaa painottaa, ettei urheilijan kisakuntoa tulisi katsoa ihanteena, johon olisi mahdollista pyrkiä tavallisessa arjessa.

– Itse olen nyt kilpailun ulkopuolella alkanut enemmän kyseenalaistaa sitä, miten paljon tavallisen ihmisen tulisi kiinnittää huomiota ulkonäön kyttäämiseen treenin ja ruokavalion kautta. Omassa lajissani kisakunnossa oli kyse juuri kisatilanteeseen muokatusta vartalosta, eikä se voi olla mikään yleinen ihanne. Täytyy ymmärtää, ettei urheilijan kisakunto ole normaali tila. Siinä käytetään tunteja ja tunteja sen kehon treenaamiseen, ravitsemiseen ja lepoon, eikä tavallisella ihmisellä olekaan tilanne se, että siihen tulisi käyttää samalla lailla aikaa.

Juttua päivitetty kello 12.04: korjattu Tistelgrenin ikä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?