Kommentti: Urheiluseurojen rahoittaminen on valon kantamista pimeään – ahdingossa olevien perheiden tukeminen tärkeämpää - Muut lajit - Ilta-Sanomat

Kommentti: Urheiluseurojen rahoittaminen on valon kantamista pimeään – ahdingossa olevien perheiden tukeminen tärkeämpää

Koronakriisissä kouristelevien organisaatioiden tukeminen ei ole paras tapa pelastaa suomalaista urheilua, kirjoittaa urheilutoimituksen esimies Vesa Rantanen.

Lasten ja nuorten ryhmäliikuntatoiminta on tällä hetkellä jäissä.

20.4.2020 20:05

Kriisi on aito ja sen kerrannaisvaikutukset ovat mittaamattomat.

Suomalainen urheilu ei ole koskaan ollut yhtä suuressa ahdingossa kuin nyt koronapandemian suljettua kaikki tapahtumat ja toiminnan.

Jotkut onnekkaat ammattiorganisaatiot, kuten Lahden Pelicans ja Tampereen Tappara pääsivät käsiksi Business Finlandin sadantuhannen euron kerta-avustuksiin, ja monille muillekin hätää kärsiville seuroille ja organisaatioille puuhataan pelastuspaketteja.

Suomella ei ole varaa siihen, että uhkakuvat junioriurheiluseurojen kaatumisesta toteutuvat saati varsinkaan siihen, että tuhannet ja tuhannet lapset ja nuoret lopettavat pakkotauon aikana harrastamisen kokonaan.

Isoja työllistäjiä

Urheilun parissa toimivat seurat ja eri järjestöt ovat myös merkittävä työllistäjä Suomessa, joten tukitoimilla estetään – tai ainakin hidastetaan – työllisten valuminen veronmaksajista nettosaajiksi.

Jalkapallon massatapahtuma Helsinki Cup pelattiin viime kesänä.

Mutta pelastuuko suomalainen urheilu tai vältetäänkö tulevien vuosien uhkaava liikuntapommi sillä, että nyt yritetään pitää yllä järjestelmiä, organisaatioita ja rakenteita?

Ei se hukkaan heitettyä rahaa ole, mutta rahoitusta voisi ajatella toisinkin päin.

Suomalainen urheilujärjestelmä on tehoton. On tiedetty pitkään, että valtaosa urheiluun kaadetusta rahasta menee rakenteiden ylläpitoon: toimistoväen ja matkanjärjestäjien palkkoihin, ristikkäisiin ja päällekkäisiin organisaatioihin sekä kalvosulkeisiin.

Itse urheiluun esimerkiksi Opetusministeriön vuosittain jakamasta, nyt noin 170 miljoonan veikkauspotista valuu käsittämättömäksi paisuneen järjestöhimmelin läpi pieni murto-osa.

Fakta on, että vanhemmat maksavat junioriurheilun käytännössä kokonaan – eli vanhemmat ovat ratkaisevan tärkeä organisaatioiden ylläpitäjä.

Kuolinisku

Ehkä iso osa organisaatioista saadaan joillakin erikoisjärjestelyillä ja veronmaksajin tukipaketeilla tekohengitettyä koronakriisin läpi, mutta kuolinisku organisoidulle urheilutoiminnalle on, jos vanhemmat lakkaavat maksamasta.

Emme tiedä koronan vaikutuksia bruttokansantuotteeseen tai lomautettujen ja irtisanottujen määrää, mutta ei tarvitse olla Thomas Piketty tai Sixten Korkman pystyäkseen sanomaan, että perheiden maksukyky heikkenee.

Ammattiliikuttaja, entinen ammattikiekkoilija Karo Koivunen on vetänyt yksilöharjoituksia Iceheartsin harrastajille.

Jos perheen pitää miettiä, että käytetäänkö rahat asuntolainan lyhentämiseen ja ruuan ostamiseen vai lapsen urheiluharrastukseen, epämiellyttävän valinnan lopputulos on ilmeinen.

Urheilujärjestelmän maksajia on vaarassa tippua pois yksi perhe kerrallaan. Sitä lovea ei Business Finlandin täsmäraha täytä.

Näin ollen onkin perusteltua kysyä, että mitä järkeä on veronmaksajien rahoilla tukea paisuneita rakenteita, kun rahan voisi ohjata korvamerkittyinä liikunta- tai harrastusseteleinä suoraan perheille.

Niillä voisi kuitata seuramaksut, jos perhettä tänä poikkeusaikana kohtaa odottamaton taloudellinen kurimus. Lasten pitäminen harrastusten parissa on yhteiskunnalta fiksu sijoitus tulevaisuuteen, mutta kankeiden rakenteiden ylläpitäminen ei sitä välttämättä ole.

Yhteiskunnan hätäapu voi pitää juuri nyt monta seinää pystyssä, mutta liiman pisaroiminen järjestöhimmelin nivelkohtiin ei olennaisesti lisää urheiluharrastusten määrää tai laatua tai pidä harrastajia mukana rattailla.

Esimerkiksi varakkaan ammattiorganisaation Tapparan saamalla sadallatuhannella eurolla voisi kuitata sadan perheen harrastuksen vuodeksi, jos se keskimäärin maksaa tonnin.

Lasten ja nuorten ohjattu urheiluharrastaminen pysähtyi koronapandemian alettua kuin seinään.

Tappara saa sadallatuhannella kolmosketjun hyökkääjän kaudeksi.

Miljoonalla eurolla jo tuhat ahdinkoperhettä voisi ostaa lapselleen laadukasta urheilutoimintaa vuodeksi.

Suomi on mahdollisesti ottamassa 20 miljardia lisää lainaa koronan takia. Se on kaksituhatta miljoonaa. Sillä voi totisesti pitää monta seinää pystyssä, mutta kyllä sillä ohjattua urheilutoimintaakin saisi muutamaksi vuodeksi ostettua.

Pelkäätkö, että seurasi toiminta, oma seuratoimintasi tai perheesi mahdollisuudet jatkaa urheiluharrastusta vaarantuvat koronapandemian aikana? Ota yhteyttä: net.urheilu@iltasanomat.fi

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?