Kuntosalien aukiolo ihmetyttää – yrittäjä Mikko paljastaa päätöksensä karut taustat: ”Meillä on koko elämä pelissä”

Vastuullisuus vai konkurssi? Sulkeminen vai kymmenet työpaikat?

Kuntosaliyrittäjien asema ei tällä hetkellä ole helppo.

– Kun miettii, mitä on pelissä, niin meillä se on koko elämä, turkulaisen Silverplus-kuntokeskuksen ja hyvinvointivalmennus Studio Onen omistaja Mikko Äikäs sanoo.

Hän ja yrittäjäpuoliso tekivät päätöksen pitää salin auki mutta vähentää ryhmäliikunnan ryhmäkokoja ja siirtää treenejä ulos.

Jokainen liikunta-alan yrittäjä on ollut samanlaisten ratkaisujen edessä.

Osa on sulkenut asiakaspalvelun ja päästää asiakkaat sisään vain avainkortein. Toiset pitävät kuntosalia auki ja ovat lopettaneet ryhmäliikunnan.

Toiset jatkavat vanhaan malliin. Ei ole oikeaa tai väärää, on vain päätöksiä, koska valtiojohto ei ole antanut virallista määräystä.

– Meillä ei yksinkertaisesti ollut varaa laittaa salia kiinni. Tämä on perheyritys, ja koko talous on riippuvainen kuntokeskuksen toiminnasta. Kun siihen lisää 18 hengen tiimin, vaakakupissa on isoja asioita, Äikäs sanoo.

Liikunta-alan yrittäjät peräänkuuluttavat selkeämpää viestiä valtiojohdolta.

– Pelkkä suositus sulkemisesta asettaa yrittäjät moraalia kyseenalaistavaan asemaan. Tässä kamppaillaan oman talouden ja tietyllä tavalla koko elämän puolesta ja yritetään selvitä, Äikäs sanoo.

Hänen mukaansa pk-yrittäjä on aivan erilaisessa asemassa kuin ovensa jo viikko sitten sulkenut markkinajohtaja Elixia.

– Siellä on ihan mieletön pääoma taustalla, ja he selviävät tästä kyllä, mutta pk-yrityksille on annettu paljon vastuuta. Jos sulkemisesta tulee määräys, olemme kaikki samalla viivalla. Nyt viesti jää liian väljäksi.

Äikäksen mukaan salilla on ollut viime aikoina korkeintaan viisi ihmistä kerralla. Kuva: Bo Stranden/ IS

Silverplusin tiloissa on torstaina rauhallista.

Äikäksen mukaan salilla on ollut viime aikoina korkeintaan viisi ihmistä kerralla. Moni naureskelee ovella, että täältä ei ainakaan koronaa saa.

Yrittäjän mieli ei ole yhtä rauhallinen.

– Viikonlopun aikana oli aikaa miettiä kauhuskenaarioita ja tehdä laskelmia, mitkä velat jää maksettaviksi, jos kaikki menee nurin. Pahin tulos on, että kaikki menee alta. On helpottanut ajatusmaailmaa, kun tietää pahimman skenaarion. Nyt vain taistellaan.

– Meitä on arvosteltu päätöksestä. Siellä on pelko ja paniikki taustalla. On helppo huudella, kun ei näe koko kuvaa, Äikäs sanoo.

Saleja ei pidettäisi auki, ellei asiakkaita kävisi. 25-vuotias aktiivisesti urheileva Sara (nimi muutettu) ei ole luopunut salitreenistä suosituksesta huolimatta.

– Olen itse ollut täysin oireeton ja huolehdin hyvin käsien pesusta. Olen ajatellut, että salille ei varsinkaan nyt tule kukaan puolikuntoisena. Riski saada joltakin tartunta on pienempi kuin että menisi vaikka täyteen hypermarkettiin.

Sara on silti selvässä vähemmistössä. Hän on huomannut sen Turun keskustassa sijaitsevalla, nuorten suosimalla kuntosalilla.

– Viime lauantaina siellä oli minun lisäkseni kaksi treenaajaa. Toissa päivänä neljän aikaan, jolloin on yleensä pahin ruuhka-aika, oli minun lisäkseni neljä henkilöä.

Sannan, 32, näkökanta asiaan on täysin päinvastainen. Hän päätti pysyä poissa crossfit-salilta, vaikka se oli auki eiliseen asti.

– Mies on terveydenhoitoalalla, enkä halunnut ottaa riskiä, että omalla toiminnallani edesauttaisin taudin leviämistä. Huomasin myös, että salilla kävi juuri matkoilta tulleita ihmisiä, hän kertoo.

– Oli hieno päätös sulkea sali. Koen, että tämä on kaikkien yhteinen asia ja jos Italian tilanne halutaan välttää, se vaatii kovia päätöksiä. Ihmiset yksilöinä eivät pysty aina oikeisiin päätöksiin, ja siksi se vaatii omistajien päätöstä.

Sara taas peräänkuuluttaa salinomistajien tapaan selkeää päätöstä valtionjohdolta.

– Olisi helpompi treenaajille, jos olisi suora määräys pysyä poissa. Silloin ei olisi myöskään kiusausta lähteä salille, hän sanoo.

Tällä hetkellä valtaosa kuntokeskuksista ja -saleista pitää ovensa auki. Sannan mielestä päätös on hämmentävä.

– Olen itse ajatellut niin, että tuen ilman muuta kaikkea harrastustoimintaa, jossa on tehty vastuullinen päätös. Jos olisi taho, joka ei toimisi vastuullisesti, irtisanoisin jäsenyyteni, hän ilmoittaa.

– Ymmärrän silti, että tämä on terveydellisesti ja taloudellisesti hirveä tilanne ja varsinkin yrittäjille. Ehkä tämä saa pohtimaan uusia tapoja palvella asiakkaita, ja sitä voidaan hyödyntää tulevaisuudessa.

Sara on harkinnut siirtyvänsä koti- ja ulkotreenaukseen, Sanna on löytänyt niistä jo paljon positiivista.

– Kun joudutaan pysähtymään väkisin, ehkä myös opitaan itse jotain. Minulla on jo meno rauhoittunut ja olen huomannut, ettei maailma ei kaadu, vaikkei joka päivä ehdi salille, Sanna sanoo.

– Tuntuu, että on jopa enemmän aikaa, kun sitä ei mene siirtymiin. On tullut myös ulkoiltua tosi paljon.

Sara sanoo jäävänsä kaipaamaan salilta isoja painoja. Kuntotasoon muutos tuskin vaikuttaa.

– Se on ihan itsestä kiinni, ei kuntosalista. Kehonpainotreeniä pystyy tekemään, eikä kunto huonone radikaalisti kahdessa kuukaudessa. Ehkä vaikuttaisi enemmän, jos olisi voimanostaja tai kehonrakentaja.

Sanna on asiasta samaa mieltä.

– Jos itsellä on sisäinen motivaatio, sitä keksii kyllä keinot.