Petra Olli kulki omia teitään ja maksoi uhrauksistaan kovan hinnan - Muut lajit - Ilta-Sanomat

Kommentti: Maailmanmestari Petra Olli kulki omia teitään ja maksoi uhrauksistaan kovan hinnan

Petra Olli ilmoitti tiistaina, että hän päättää komean uransa.

Julkaistu: 26.2. 6:40

Petra Ollin suuruus kiteytyy rohkeuteen, päättäväisyyteen ja ehdottomuuteen, kirjoittaa toimittaja Timo Kankaanpää.

– Tänään laitetaan taas kaikki peliin, valmentaja aloittaa.

– Kaikki peliin, urheilija nyökkää.

Pian painimatolla alkaa Petra Ollin lentävää lausetta mukaillen parin tunnin ”saatanallinen ralli”.

Elettiin tammikuuta 2019. Oli kulunut vain muutama kuukausi siitä, kun Olli oli kukistanut dramaattisessa MM-finaalissa Kanadan Danielle Lappagen ja palautti Suomen painin kultakantaan 21-vuoden tauon jälkeen.

Budapestin pimenevä ilta voitonjuhlineen oli Kuortaneen painihallissa kuitenkin enää muisto vain, kun valmentaja Ahto Raska jatkoi Ollin jalostamista entistä paremmaksi. Kohti vieläkin kirkkaampia saavutuksia, jos mahdollista.

Kohti olympiaunelmaa.

Uran toisia viiden renkaan kisoja ei kuitenkaan enää Ollin urheilijatarinaan kirjoitettu.

Kirjan kannet laitettiin kiinni tiistaina painijan ilmoitettua uransa päätöksestä. Ilmoitus tuli monien mielestä yllättäen, vain muutamaa kuukautta ennen Tokiota. Olympiakisoja, joiden jälkeen Olli olisi voinut poistua näyttämöltä kaiken voittaneena.

Samalla päätöksensä saa myös Raskan ja Ollin lähes symbioottiseksi kuvattu urheilija-valmentajasuhde, joka kumpusi alusta saakka yhdestä periaatteesta: Yhtäkään kiveä ei jätetä kääntämättä.

Ja tästä kaksi täysin eri kulttuurista tullutta jääräpäätä piti loppuun saakka kiinni. Vaikka kaksikon sapelit kalisivat säännöllisesti, yhteenotot eivät tapahtuneet yhteisten unelmien tai kunnioituksen kustannuksella.

Maailmanmestaruus, kaksi EM-kultaa ja tukku muita arvokisamitaleita nostavat Lappajärven Veikkoja edustaneen Ollin yhdeksi menestyneimmistä tämän vuosituhannen suomalaisurheilijoista.

Ollin jättämä perintö suomalaiselle urheilulle ei kuitenkaan näyttäydy kukkeimmillaan mitalien tai tulosten muodossa. Voittajat ja poikkeusyksilöt ovat kautta ajan saaton olleet valmiita tekemään rohkeita ja odottamattomiakin ratkaisuja omia rajoja etsiessään. Olli on tästä oppikirjaesimerkki.

Rohkeus, päättäväisyys sekä ehdottomuus päti Olliin niin urheilu-uralla kuin sen päättymisenkin yhteydessä ja niihin kiteytyy myös hänen suuruutensa.

Ja se on tarinan suurin opetus. Olli kulki omia teitään löytääkseen perille.

Hän metsästi omaa maksimiaan maksamalla uhrauksistaan myös kovaa hintaa. Raskan suhteet veivät painijan kymmenen vuoden ajan askeettisille leireille aina Kiinasta Mongolian autiomaahan saakka. Olosuhteisiin, joissa urheilijalle ei tule mieleen peili-selfiet sosiaaliseen mediaan.

Olosuhteisiin, jossa Olli pääsi mittamaan jatkuvasti omaa tasoaan ja päänuppinsa kestävyyttä maailman huippujen seassa. Lopulta maailmanmestarina ja kaikkien muiden ykköspäänahkana.

Tätä taustaa vasten vasta 25-vuotiaan Ollin lopettamispäätös ei ollut jättiyllätys. Etenkin kun huomioidaan urheilijaa koko uran seuranneet loukkaantumis- ja terveyshuolet.

Vaikeudet sammuttivat liekin, joka Olli-raskalaisessa filosofiassa palaa joko täydellä loistolla tai ei ollenkaan.

Vaikka liekki sammui, kelpaa Ollin liplatella varpaitaan rakastamansa Lappajärven rannalla.

Sillä kaikki oli pelissä.