Matti Ahde haudataan lauantaina – muisteli viimeisessä IS:n haastattelussa pitkään avioliittoon johtaneen romanssin alkua

Matti Ahde siunataan lauantaina haudan lepoon.

Matti Ahde haudataan lauantaina 25. tammikuuta 2020. Kuva on otettu vuonna 2017 tehdyn haastattelun yhteydessä.

25.1.2020 7:16

Ministeri Matti Ahde haudataan lauantaina.

Sdp:n pitkäaikainen kansanedustaja Ahde kuoli 20. joulukuuta 73-vuoden iässä kotonaan Helsingissä. Ahde oli kertonut julkisuuteen keväällä 2017 sairastuneensa syöpään.

Ahde teki mittavan uran myös urheilupolitiikassa. Ilta-Sanomat julkaisee nyt alla olevan, Ahteen viimeisen Ilta-Sanomille antaman haastattelun uudelleen. Haastattelu julkaistiin alun perin Ilta-Sanomissa 14.10.2017.

 

Ministeri Matti Ahde ehti noin 40 vuoden urallaan urheilupolitiikassa olla rakentamassa ja yhdistämässä kaikenlaista. Lempilastaan nykyään sivusta seuraava Ahde kertoo erittäin suoraan mielipiteensä suomalaisen urheilun tuoreimmista hallintopoliittisista ja rahanjakoon liittyvistä ratkaisuista.

– Nyt suomalainen urheiluvalta on keskitetty Olympiakomiteaan, joka on Kansainvälisen olympiakomitean filiaali Suomessa. Ei siis edes sillä lailla suomalainen järjestö.

– Sen pitäisi nyt huolehtia huippu-urheilusta, kuntourheilusta, vammaisurheilusta ja ties mistä. Johdossa ovat toimitusjohtaja ja puheenjohtaja (Mikko Salonen ja Timo Ritakallio), jotka eivät tätä taikinan lailla paisunutta himmeliä ole olleet edes rakentamassa.

Käsittämättömiä puheita

Puheita, joissa Olympiakomitea ottaisi pääroolin urheilun julkisten varojen jakamisessa, Ahde pitää lähinnä käsittämättöminä.

– Ne törmäävät jo perustuslakiin. Olympiakomitea saa lähes 90 prosenttia rahoistaan valtiolta, ja sitä taustaa vasten pidän sen turvonnutta organisaatiota ja henkilöstömäärää hyvin erikoisina asioina.

– Yhdistämisneuvotteluissa piti keventää rakenteita, mutta täysin toisin on taas käynyt. Onko jokaiselle todella järkevää tekemistä?

Ahde muistuttaa, ettei häntä häiritse, jos pitkälti omilla varoillaan elävä varakas järjestö, kuten esimerkiksi Jääkiekkoliitto, palkkaa vaikka miten monta ihmistä. Julkisten varojen käyttö on hänestä eri asia.

– Vuonna 2002 Salibandyliitto pyysi minua puheenjohtajaksi saadakseen yhteiskunnallista vipuvartta ja järjestöosaamista, joita nuoren lajin taustaväeltä uupui.

– Tuli kaksi miesten MM-kultaa ja loistomenestystä joka saralla, mutta ennen kaikkea toimimme tosi ohuella organisaatiolla, käytimme rahaa tarkasti ja opimme hankkimaankin sitä.

TUL:in puheenjohtaja

Ahde osallistui 1990-luvulla TUL:n puheenjohtajana neuvotteluihin, joissa mm. keskusjärjestöt SVUL ja TUL fuusioitiin Suomen Liikunta ja Urheiluksi (SLU).

– Ensinnäkin SVUL oli silloin 500 miljoonan markan (nykyrahassa noin 116 miljoonan euron) velkataakkansa alla vararikossa. Jos fuusio olisi toteutettu järkevästi, Suomen huippu-urheilunkin tilanne voisi olla nyt paljon parempi.

– Fuusion jälkeisillä karmeilla valtionapuleikkauksilla TUL:n toimintaa ajettiin rajusti alas ja tapettiin kilpailu suomalaisesta urheilusta.

SLU:ta seurannutta, Valo-nimistä himmeliä Ahde kutsuu ”sumuvaloksi”.

– Olisi alun perinkin pitänyt rakentaa itsenäisten urheiluorganisaatioiden yhteinen edunvalvontajärjestö.

Urheilujärjestöjen valtionavut eivät aina mene sen mukaan, millä lajilla on eniten harrastajia.

– Vaikka salibandyssä aikanaan kärsimme siitä, se ei saakaan olla ainoa kriteeri. Myös esimerkiksi kansainvälinen menestys ja muut tekijät saavat painaa.

– Sanoin jo nuorena poliitikkona, että jos vain määrä ratkaisee, meillä on pian urheilujärjestöissä yli neljä miljoonaa jäsentä. Se oli nimittäin Suomen väkiluku silloin.

Tunnettu parisuhde

Matti Ahde muisteli haastattelussa myös itsensä ja vaimonsa Hilkka Ahteen pitkään avioliittoon johtaneen romanssin alkua. Se käynnistyi paradoksaalisesti niin, että tuleva sulhanen vei tulevalta puolisoltaan rahat.

Muistikuva 1970-luvun puolivälistä hymyilyttää Matti Ahdetta.

– Silloinen Hilkka Riikonen, TUL:n voimistelija Valkeakoskelta, oli selviytynyt rytmisen voimistelun MM-kisoihin, jotka oli myönnetty diktaattori Francon Espanjaan, Madridiin. Aihe on tavallaan taas ajankohtainen.

Haastattelu tehtiin pian sen jälkeen, kun Espanjan poliisi oli käynyt itsenäisyysmielisten katalonialaisten kimppuun Barcelonassa.

– Voimistelijoiden kisarahat myönsi tai oli myöntämättä silloin valtion urheiluneuvosto, jossa olin puheenjohtaja. Kokouksesta jäi pois yksi porvariedustaja, joten poliittiset voimasuhteet olivat 8–8.

– Äänestys päättyi tasan, ja minun ääneni ratkaisi, että MM-matka jäi ilman rahoitusta. Franco oli juuri teloituttanut vasemmistoaktivisteja, ja Suomi oli ottanut lähettiläänsä kotiin.

Matti ja Hilkka Ahde olivat vieraina Linna juhlissa joulukuussa 2019.

Ahde muistaa kokouksessa ”kehuneensa” porvariedustajia siitä, miten innokkaasti nämä kerrankin olivat lähettämässä TUL:n urheilijoita edustusmatkalle.

– Tapasin Hilkan jonkin verran myöhemmin ja halaten pahoittelin MM-matkan kariutumista. Hilkka paljastui poliittisesti niin valveutuneeksi, ettei olisi suurta hinkua Francon Espanjaan tuntenutkaan.

Tuosta halauksesta alkoi yksi Suomen kaikkien aikojen tunnetuimmista parisuhteista.

Urheilupomoksi

Vuonna 2017 on mahdoton kuvitella, millainen pesti Työväen Urheiluliiton puheenjohtajuus vuonna 1977 oli vasta 30-vuotiaalle miehelle.

– Yhteiskunta oli vielä poliittisesti täysin polarisoitunut. TUL:n asemaa kuvaa, että koko sosialidemokraattisen liikkeen hajoaminen alkoi aikanaan urheilusta.

1970-luvulla nuori puheenjohtaja käytti TUL:n eheyttämisessä kontaktejaan presidentti Urho Kekkoseen, joka 1957 oli valittu TUL:n ensimmäiseksi ja ainoaksi kunniajäseneksi.

– TUL:n ja TUK:n yhdistäminen oli minulle suuri saavutus, mutta yhdistymisen kummisetä oli Kekkonen.

Matti Ahde työskenteli Veikkauksen toimitusjohtaja yli 10 vuotta. Kuva on vuodelta 1995.

Urheilun merkitys poliittisena työkaluna oli eri luokkaa kuin nyt.

– Suomalaisen urheiluliikkeen uudet rajat piirrettiin verellä sisällissodan jälkeen 1918. Ei silloin voi polarisaatiota ja vahvoja asenteita kummastella. Vielä minunkin puheenjohtaja-aikanani TUL:n urheilijoita syrjittiin joissakin arvokisavalinnoissa.

TUL teki yhteistyötä DDR:n ja Neuvostoliiton kanssa, ja Ahde oli jäsenenä Suomi–DDR-seurassa. DDR:n myöhemmin yksityiskohtaisesti paljastuneen dopingjärjestelmän pääarkkitehti Manfred Ewald oli tuttu mies.

– Moni nyt kummalliselta tuntuva asia oli silloin arkea. Suhteitamme itäblokkiin lähinnä kadehdittiin SVUL:ssä eli urheilun porvarillisessa keskusjärjestössä.

Dopingnaiivi

Ahde kertoo olleensa dopingnaiivi, kunnes keskustelut sisäpiiriläisten kanssa avasivat silmiä.

TUL-pomo kertoo järkyttyneensä, kun suomalainen huippuyleisurheilija Moskovan olympiakisoissa 1980 kysyi häneltä, eikö mitalia voi ilman aineita saavuttaa. Neljä vuotta myöhemmin Ahde jo juoksi Los Angelesin harjoituskentällä kärähtäneen Martti Vainion perässä.

Ensikosketuksen urheilupolitiikkaan Ahde sai Haukiputaalla 1956. Perheen vuokranantaja antoi pojan kuunnella radiosta Melbournen olympialähetyksiä. Osa unkarilaisista urheilutähdistä, kuten jalkapalloilija Ferenc Puskas, eivät suostuneet palaamaan kotimaahansa, jossa Neuvostoliitto oli juuri verisesti taltuttanut kansannousun.

– Kehaisin unkarilaisten ratkaisua, ja kommunistinen vuokranantajamme heitti minut hiuksista rapaiselle pihalle. Siellä mietin, mitä oikein olin sanonut. Siitä se ura urheilupolitiikassa lähti, Ahde naurahtaa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?