Kommentti: Joukkueet pelastivat Suomen urheilun täydelliseltä nälkävuodelta - Muut lajit - Ilta-Sanomat

Kommentti: Joukkueet pelastivat Suomen urheilun täydelliseltä nälkävuodelta

Marko Anttila ja Jenni Hiirikoski kipparoivat Suomen kiekkomaajoukkueita 2019.

Marko Anttila ja Jenni Hiirikoski kipparoivat Suomen kiekkomaajoukkueita 2019.

Julkaistu: 16.1. 10:21

Suomalainen urheiluvuosi 2019 oli joukkuelajien riemukulkua, kirjoittaa Juha Kanerva.

Ei tarvitse olla yleisurheilun olympiamitalisti tai hiihdon päävalmentaja havaitakseen sen tosiasian, että sinivalkoinen urheiluvuosi 2019 oli vaisu. Täydelliseltä nälkävuodelta meidät pelasti joukkuelajien menestys.

Ja mikä tärkeintä, niin jääkiekossa kuin jalkapallossa maajoukkueet tarjosivat kansalaisille draamaa, joka näkyi ja kuului kotikatsomoissa ja toritapahtumissa. Ja kun karnevaalista puhutaan, enää ei joukkuepeleissä olla miesten varassa.

Naisten jääkiekkomaajoukkue näytti kotikisoissa, että myös daamit voivat herättää hurmoksen, joka tempaa mukaansa kaiken ikäiset sukupuoleen katsomatta.

Kaiken lisäksi naarasleijonien päävalmentaja Pasi Mustonen esitti vuoden aikana niin mullistavia ajatuksia oman lajinsa muutostarpeesta, että hänestä tuli suomalaisen urheiluelämän virallinen toisinajattelija.

Moraalinen voittaja

Tammikuussa 2019 puhutuin suomalainen jalkapalloilija oli Riku Riski, jonka rohkea eettinen ratkaisu keräsi huomiota ympäri Eurooppaa ja jopa muissa maanosissa. HJK:n pelaajan päätös kieltäytyä Huuhkajien Qatarin-leiristä osoitti selkärankaa, jollaista urheilijoilta toivoisi useamminkin.

Vastaavasti urheilujärjestöiltä ja muilta alan vallankäyttäjiltä toivoisi enemmän toleranssia urheilijoiden mielenilmaisujen suhteen. Urheilujohdon ja aktiivien valtasuhde on yhä pahasti kallellaan edellisten puolelle.

Jos urheilija uskaltaa avata suunsa, hän saa yleensä maksaa siitä. Esimerkkejä löytyy maailmalta ja Suomestakin.

Onneksi SUL:n puheenjohtaja Sami Itani on antanut suuntaa uudenlaiselle kulttuurille, jossa eettiset valinnat ja moraalikäsitykset eivät jää juhlapuheisiin, vaan niitä osoitetaan arkisessa toiminnassa.

Kahvakuulamitalit

Yksilölajeissa ei heitelty lakkia ilmaan armon vuonna 2019, sillä menestys oli todella vaatimatonta.

Olympialajien MM-kilpailuissa Suomi sai vuonna 2015 yhteensä 8 mitalia (1 kulta, 3 hopeaa, 4 pronssia). Kaksi vuotta myöhemmin kokonaissaldo oli sama 8 (1–2–5). Viime vuonna oli tyytyminen puoleen, kun kahden jääkiekkomitalin lisäksi ainoastaan Iivo Niskanen (pronssia Seefeldin MM-ladulla) ja Mira Potkonen (MM-pronssia nyrkkeilyssä) kykenivät nousemaan palkintopallille.

Iivo Niskanen hiihti hopealle Seefeldissä.

Iivo Niskanen hiihti hopealle Seefeldissä.

Toki löytyy lajeja, joissa härmäläiset ovat kahmineet arvokisamitaleja, mutta kun kyseessä ovat kahvakuulaurheilun, valjakkourheilun tai voimanoston kaltaiset riennot, menestys ei herätä samanlaisia riemunkiljahduksia kuin perinteisimmissä lajeissa hankittu jalometalli.

Näistä suomalaiseen DNA:han kuuluvista mäkihyppy on romahtanut täydellisti (myös harrastajamäärien suhteen), eikä ammunnassakaan kerätä mitaleja menestysvuosikymmenten tapaan. 2010-luvulla ruuti oli kovin märkää.

Edellinen olympialajeissa saavutettu ammunnan MM-mitali on vuodelta 2009, jolloin Satu Mäkelä-Nummela tähtäsi trapissa pronssille.

Entä tämän vuoden Vuoden urheilija -valinta? Millä perusteella voittaja ratkeaa?

Valtion urheilulautakunnan ohjesäännössä vuodelta 1924 määritettiin urheilujärjestöjen valtionavun suuruuden yhdeksi kriteeriksi se, ”missä määrin kukin niistä tekee edullisella tavalla Suomea tunnetuksi ulkomailla”.

Myös Vuoden urheilijan valinnan yhteydessä on – vuodesta 1947 eli valinnan alkuajoista lähtien – muistutettu saavutusten ”reklaamiarvosta” maailman silmissä.

Tämän vuoden tarjokkaista Teemu Pukki täyttää tämän(kin) kriteerin. Suomen selviytyminen tulevan kesän EM-kisoihin oli pitkälti kotkalaisen ansiota, ja lisäksi hän pelasi tykkisyksyn maailman seuratuimmassa futissarjassa, Englannin Valioliigassa.

Planeetan suosituimmassa urheilumuodossa hankittu mainosarvo on mittaamaton. Kaikki muut lajit jäävät kauas kuningas jalkapallon jälkeen. Suomessa on kovia urheilijoita monissa lajeissa, mutta kukaan heistä ei loistanut viime vuonna yhtä kirkkaasti kuin Norwichin partasuu.

Tuoreimmat osastosta