Kolumni: Huippuyliopiston tuore tutkimus paljastaa kiinnostavia tietoja veridopingista

Julkaistu:

Kommentti
Virallisista testeistä alle kaksi prosenttia on positiivisia, mutta moni douppaaja päässee pälkähästä. Tästä kertoo hyvin mielenkiintoisesti Sveitsissä juuri julkaistu tutkimus, kirjoittaa Johanna Nordling.
Kuinka yleistä doping on urheilussa? Sitä ei tiedä kukaan.

Virallisista testeistä alle kaksi prosenttia on positiivisia, mutta moni douppaaja päässee pälkähästä. Tästä kertoo hyvin mielenkiintoisesti Sveitsissä juuri julkaistu tutkimus.

Lausannen yliopiston tutkijat keskittyivät veridopingin tutkimiseen ja käyttivät aluksi koekaniineina tavallisia ihmisiä. Toinen ryhmä oli puhdas, toinen käytti veritankkausta, mikä tarkoittaa oman, säilötyn veren siirtämistä takaisin omaan kehoon, jolloin punasolujen määrä kasvaa ja hapenkuljetuskyky paranee.

Seuraavaksi tutkijat kehittivät koekaniineidensa veripassitulosten avulla algoritmin, jonka avulla he saivat selville douppaajien määrän. Tätä menetelmää, niin sanotun prevalenssin laskemista, käytetään hyväksi lääketieteessä, jotta saadaan selville, kuinka yleisiä tietyt sairaudet tietyissä ihmisryhmissä ovat.

Lausannessa prevalenssia sovellettiin eri maiden keskipitkän- ja pitkänmatkan juoksijoihin MM-kisoissa 2011 ja 2013. Tutkijat tarkastelivat juoksijoiden veripassien arvoja ja saivat selville, että yhteensä noin 18 prosenttia käytti veridopingia.

Douppaajien määrä vaihteli rajusti maasta toiseen.

Maan Q naisjuoksijoista 91 prosenttia käytti veritankkausta vuonna 2011, kun taas maan I juoksijoista ei kukaan.

Maan K juoksijoista jopa 61 prosenttia ja maan E juoksijoista 30 prosenttia käytti veridopingia 2013. Niin K kuin E asettivat runsaasti juoksijoita MM-kisoihin.

Tutkijat eivät julkaisseet maiden nimiä, mutta ne annetaan antidopingtyöhön, jotta testejä voidaan kohdistaa yhä paremmin. Myös urheilijoiden biologisen passin edelleen kehittämisen toivotaan vaikeuttavan dopingin käyttöä.

Veridoping yhä yleistä

Lausannen tutkimus ei sinänsä mullistanut mitään, mutta se vahvistaa 18 prosentillaan veridopingin käytön olevan juoksuissa varsin yleistä. Ja se vahvistaa, että joissakin maissa doping on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Jokainen on syytön, kunnes toisin todistetaan – tämä on väistämätöntä. Samalla huippu-urheilu vaikuttaa kuin huonolta dekkarinäytelmältä, jonka katsojat tietävät odottaa yllätyksiä, ja kun ne tulevat, niistä kuuluu olla yllättyneitä.

Ovatko ne siis yllätyksiä?

Tästä loistoesimerkki on Niken eliittivalmentajan Alberto Salazarin tuore dopingtuomio. Kansainvälistä huippujuoksijatiimiä valmentanutta Salazaria epäiltiin ja tutkittiin jo vuosia ja tarinat hänen kyseenalaisista metodeistaan kiersivät julkisuudessa, mutta mitä siitä.

Juoksutalli pyöri, mitaleita tuli, tähtiä juhlittiin. Kunnes kaikki olivat yllättyneitä.

Ja vielä...

Usein tutkiva journalismi tekee dopingpaljastuksia, mutta jotta seurauksia todella olisi, tarvitaan poliisin ja antidopingjärjestöjen toimia. Hiihdon MM-kisojen aikana viime talvena paljastui dopingrinki, jonka ensimmäinen urheilija on nyt tuomittu. Maastopyöräilijä Christina Kollmann-Forstner sai ehdollista vankeutta ja puhui urheilusta ”valehdeltuna, likaisena bisneksenä”.

Lisää Johanna Nordlingin kolumneja voit lukea täältä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt