Palestiinalaisterroristien hyökkäys ei pysäyttänyt suomalaisia painiveljeksiä Münchenissä 1972 – ”Kuljimme väärillä passeilla”

Julkaistu:

Paini
Sunnuntaina 70 vuotta täyttävä mestaripainija Pekka Hjelt on ollut mukana monessa seikkailussa.
Kolme viikkoa sitten Pekka Hjelt valmistautui lähtemään Turkuun haalarihommiin, mutta matkalla tapahtui pieni sivujuonne.

– Poikani veivätkin minut Tammisaareen mökille, jossa odotti iso joukko entisiä painikavereita, Hjelt kertoo.

Jälkikasvu oli päättänyt juhlistaa isän 70-vuotispäivää hyvissä ajoin. Varsinainen syntymäpäivä on tänään, sunnuntaina 22. syyskuuta.

– Minulla on seitsemän poikaa, ja heistä nuorin on syntynyt samana päivänä kuin minä, tosin vuonna 1987.


Tammisaaren mökillä olivat paikalla muun muassa olympiavoittaja Pertti Ukkola ja olympiapronssia Moskovassa 1980 saavuttanut Mikko Huhtala. Iltaohjelmasta vastasi näyttelijä Jukka Puotila, joka kuuluu Hjeltin lähipiiriin.

– Hän oli aikanaan best maninä häissäni, Hjelt paljastaa.

Automatka olympiakisoihin

Hjelt edusti Helsingin Paini-Miehiä ja nousi kansalliselle huipulle 1970-luvun alussa.

– Päävalmentaja Kyösti ”Köpi” Lehtonen minusta painijan teki. Hän oli ylivertainen hahmo lajin parissa.

Vuoden 1972 olympiakisoihin Hjelt ei ehtinyt painijana, mutta innokkaana urheilumiehenä hän lähti veljensä Jukka Hjeltin kanssa seuraamaan kisoja katsojana.

– Ajoimme Euroopan läpi Müncheniin Jukan Kleinbussilla.

Perillä kaksikko majoittui kisakylään.

– Asuimme siellä muina miehinä kaksi viikkoa; minä painonnostaja Kaarlo Kangasniemen kanssa ja Jukka Pertsa Ukkolan kämpässä, Hjelt sanoo.

Kisakylässä yöpyminen onnistui kisa-akkreditointilappuja kierrättämällä.

– Kuljimme kisakylään väärillä passeilla. Minä käytin Kallen lappua ja Jukka Pertsan.

Edes palestiinalaisterroristien hyökkäys kisakylään 5.–6. syyskuuta ei pysäyttänyt painijoiden kauttakulkua.

– Poliiseja ja konepistoolimiehiä oli kisakylän ulkopuolella parin metrin välein, mutta me pääsimme lapuillamme sisään.

Kangasniemen ja Ukkolan kisat päättyivät pettymykseen. Méxicon kultamitalisti oli reväyttänyt hauislihaksensa ennen kisoja eikä pystynyt kunnon suoritukseen olympialavalla. ”Kulta-Kalle” jäi kuudenneksi Norjan Leif Jenssenin voittaessa 82,5-kiloisten sarjan.

Ukkola oli päässyt mukaan joukkueeseen, mutta väärään sarjaan.

– Kun Pertsa painoi 60 kiloa, hänessä ei ollut yhtään ylimääräistä. Münchenissä hänen piti laihduttaa 52-kiloisiin, mikä oli täysin järjetöntä, Hjelt kertoo.

Ensimmäisenä päivänä painon vetäminen alas onnistui, mutta toisena päivänä Ukkola jäi vaa’alle.

Adrianmeren rannalla

Pettyneet kaverit päättivät karistaa kisakaupungin tomut niskastaan.

– Päätimme lähteä autolla Intiaan, Hjelt kertoo.

Hjeltin veljesten pakettiauto suuntasi ensin Itävaltaan, josta matka jatkui Sveitsin kautta Adrianmeren rannalle.

– Otimme Triestessä hotellin, jossa asuimme muutaman päivän.

Rantabaarissa ajatukset selkiytyivät.

– Tuumasimme, että kyllä se Intia taitaa olla liian kaukana ja päätimme ajaa takaisin Müncheniin.

Viikon matkailun jälkeen nelikko palasi tuttuun kisakylään.

– Se oli vielä auki, ja pääsimme ruokalaan hankkimaan sapuskaa kotimatkaa varten, Hjelt muistelee.

Koti-Suomessa ihmeteltiin olympiaedustajien katoamista ja pelättiin jopa kidnappauksen mahdollisuutta. Huolestuneet toimittajat soittivat Kangasniemen vaimolle.

– Kallen rouva vastasi toimittajille, että ”kyllä routa porsaan kotiin tuo”.

Ja niinhän se toikin. Seurue körötteli Saksan liittotasavallan ja Ruotsin kautta takaisin kotimaisemiin.

Suomen olympiakomitea halusi Kangasniemeltä ja Ukkolalta selvityksen katoamisesta, muttei lopulta rangaissut heitä omatoimimatkaan ryhtymisestä.


Painijoiden ammattiyhdistys

Neljä vuotta myöhemmin Hjelt oli itse olympiaedustaja 62 kilon sarjassa. Matka Montrealiin kesällä 1976 oli ikimuistoinen kokemus.

– Silloin oltiin reissussa neljä viikkoa, ja siinä ehti nähdä ja kokea kaikenlaista. Kävimme esimerkiksi Niagaran putouksilla.

Molskilla Hjelt suoriutui melko hyvin sijoittuen kuudenneksi. Suurin riemu syntyi treenikaveri Ukkolan sensaatiomaisesta olympiavoitosta.


Kaksikko oli lähtenyt syksyllä 1972 Kuortaneen urheiluopistolle harjoittelemaan kimpassa.

– Rehtori Matti Lähdesmäki tarjosi majoituksen ja ruoan. Hänen ansiostaan pystyimme treenaamaan kolme kertaa päivässä 4–5 kuukauden ajan.

Elettiin amatööriaikaa, eikä muuta rahoitusta juuri ollut. Tuona vuonna urheilijat alkoivat korottaa ääntään itseään koskevissa asioissa, ja myös painijoiden keskuudessa aktivoiduttiin.

Lokakuussa 1972 Lapualla käytyjen SM-painien yhteydessä perustettiin painijoiden ammattiyhdistys. Kokoonkutsujana toimi Raimo ”Sumo” Karlsson, ja perustavassa kokouksessa olivat mukana muun muassa suorapuheisina miehinä tunnetut Hjelt ja Ukkola.

– Halusimme järkeä Painiliiton toimintaan. Mielestämme oli hölmöä laihduttaa harjoituskauden keskellä omaan sarjaan jotain yksittäistä maaottelua varten. Maiden yhteisellä sopimuksella niissä olisi voitu hyvin painia parin kilon ylipainolla, Hjelt kertoo hankkeen taustoista.

Painijoiden boikottihanke

Syksyllä 1976 painijat olivat uudelleen tukkanuottasilla liiton kanssa.

– Neljässä vuodessa ei ollut tapahtunut mitään, ja taas meitä haluttiin Ruotsi-otteluun harjoituskaudella.

Lisäksi Painiliiton ja urheilijoiden välejä hiersi Montrealin kisojen jälkeen annetun lupauksen pettäminen.

Liitto oli luvannut Ukkolalle 5 000 markan stipendin ja neljälle muulle 1 500 markkaa kullekin. Kun rahoja ei kuulunut, painijat päättivät mennä lakkoon marraskuussa 1976 Ruotsi-ottelun ja Painiliiton 70-vuotisjuhlakilpailujen lähestyessä.

– Tai varsinaisesti kieltäydyimme menemästä omaan sarjaan, jottei tarvitsisi laihduttaa, Hjelt tarkentaa.

Hjelt sai niskuroinnistaan kolmen kuukauden kilpailukiellon, mutta häntä ei saatu hiljaiseksi. Keväällä 1977 Hjelt haukkui erään aikakauslehden haastattelussa liiton johdon ja erityisesti toiminnanjohtaja Arto Savolaisen pystyyn.

– Sen jälkeen liitto lätkäisi minulle vuoden kilpailukiellon, mikä lopetti käytännössä urani.


Helsingin Paini-Miehet oli sekä Hjeltin että Savolaisen seura, mistä seurasi värikäs episodi HPM:n erottaessa Hjeltin jäsenyydestään edellä mainitun kirjoituksen takia.

Hjelt sai tukea muilta huippupainijoilta, jotka vaativat kohtuuttoman pitkän kilpailukiellon perumista. Mukana olivat Montrealin olympiakisoissa Suomea edustaneet niskanvääntäjät. Tämä ”Montreal-ryhmä” uhkasi jäädä pois syksyn 1977 MM-paineista, mikäli liitto ei muuta Hjeltiä koskevaa päätöstään.

Tilanne raukesi lopulta Hjeltin ilmoitukseen.

– Pojat olisivat seisoneet takanani viimeiseen saakka, mutta oli turha tuhota monen miehen huolellinen valmistautuminen tällaisella asialla.

Hjelt ei halunnut marttyyriksi hinnalla millä hyvänsä.

– Totesin boikotista luopumisen painin ja painijain kannalta parhaaksi ratkaisuksi.

Rakennusyrittäjäksi

Kärsiessään kilpailukieltoaan Hjelt innostui keilailusta, jossa hän heitti kesällä 1977 täyden sarja eli lukeman 300. Komeasta meriitistä huolimatta suhteellisuudentaju säilyi.

– Minähän olen varmasti huonoin keilaaja, joka on koskaan saanut täydet 300, olen tuollainen 150 pisteen mies, Hjelt sanoi Ilta-Sanomissa tuoreeltaan.

Keilailusta ei tullut ammattia. Se löytyi rakennusalalta. Hjelt oli jo painivuosinaan tutustunut rakennusyrittäjä Jussi Rautavirtaan.

– Hän oli Jämsästä, kuten Köpi Lehtonen, jonka ansiosta opin tuntemaan Jussin.

Painimisen jäädessä Hjelt ryhtyi aliurakoitsijaksi Rautavirran työmaille ja jatkoi alalla vuosia.

Nykyään Hjelt keskittyy puutarhanhoitoon Espoon kodissaan.

– Olen käynyt 25 viime vuoden aikana ainakin 60 kertaa Jäämerellä ja tuonut sieltä tonnin verran kiviä. Niistä olen rakentanut kaikkea ihmeellistä pihalleni, Hjelt kertoo, ja arkistosta löytyvät kuvat vahvistavat tarinan todenperäisyyden.


Painivuosinaan Hjelt oli molskien väriläiskä, jonka heittomylly keräsi väkeä katsomoihin. Hjelt saattoi hyvänä päivänä voittaa olympiavoittajan, mutta vastaavasti hän hävisi välillä huonommilleen painiessaan liian näyttävään tyyliin.

– Sanoin kerran Raimo Hirvoselle, että hänen matsiensa alkaessa porukka lähtee kahville, mutta kun tulee minun vuoroni, kahvilan henkilökuntakin tulee katsomaan ottelua.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt