Kommentti: Painiliiton sekoilu oli taas kerran irvokas esimerkki siitä, mikä Suomen urheilussa on pahasti pielessä

Julkaistu:

Kommentti
Suomalaisen urheilun yksi suuri haittatekijä ovat operatiivista valtaa kahmivat hallitukset, kirjoittaa urheilutoimituksen esimies Vesa Rantanen.
Entinen mies kirosi, kun joutui jättämään kavereiden kanssa sovitun reissun väliin. Matka peruuntui iltalupa-asiaan.

– Äänet menivät tasan, mutta puheenjohtajan ääni ratkaisi, entinen mies tuskaili elämänkumppaniinsa viitaten.

Aika moni urheilun operatiivinen johtaja tuskailee saman asian kanssa.

Valmentajat ja toimitusjohtajat palkataan vastaamaan toiminnan pyörittämisestä, urheilusta ja taloudesta parhaan kykynsä mukaan, mutta hallitus ajaa heidän ylitseen kerta toisensa jälkeen.

Operatiivinen johto kantaa vastuun, mutta ilman valtaa.

Asetelma on vääristynyt ja sairas. 99 kertaa sadasta minkä tahansa suomalaisen urheiluorganisaation suurin laji- ja muu tietämys on operatiivisilla tekijöillä: toiminnanjohtajilla, lajipäälliköillä, valmentajilla ja toimitusjohtajilla.

Tuorein ylikävely sai jo naurettavia piirteitä, kun Painiliiton hallitus vyörytti matolta päävalmentaja Marko Yli-Hannukselan ehdotuksen kreikkalais-roomalaisen painin MM-edustajasta.
Päävalmentaja Yli-Hannuksela, seitsenkertainen painin arvokisamitalisti, sekä lajipäällikkö Juha Lappalainen esittivät MM-molskille Arvi Savolaista, mutta liiton hallitus päätti toisin.


Vastoin kaikkien lajiasiantuntijoiden alkuperäistä että yleisemmin urheilunäkemystä hallitus päätti järjestää Savolaisen ja hänen kanssakilpailijansa Elias Kuosmasen välille ylimääräisen karsinnan paras kolmesta -periaatteella.

Kumpi karsinnan voittaakaan, on ylimääräisen rajun rypistyksen jälkeen valmis paisti MM-areenalle.

Lentopalloliitossa on jo kuukausien ajan ollut käynnissä kaikkien aikojen lajifarssi. Entinen suomalaisen huippu-urheilun mallioppilas on ajautunut järjettömään epäonnistumisten kierteeseen, joka on vienyt lajilta jo lähes kaiken uskottavuuden.

Osa operatiivisen puolen avainhenkilöistä on ottanut lopputilin, ja laajaa kentän tukea nauttinut toimitusjohtaja Keijo Säilynoja saanut potkut.

Karmeassa tappioputkessa kyntävä lippulaiva maajoukkue ei voittanut otteluakaan uuden englantilaisen päävalmentajan alaisuudessa olympiakarsinnassa, jossa useiden asiantuntijoiden mielestä oli Suomen kaikkien aikojen sauma viiden renkaan kisoihin.

Jos kysymyksessä olisi isompi laji, tästä ei olisi selvitty liittopomojen hätäisillä meriselvityksillä.

Nyt liitto joutuu hakemaan lähes miljoonan säästöjä, joten potentiaalinen kasvu-ura on vaihtunut vapaaseen pudotukseen kaikilla osa-alueilla.

Maajoukkuetta menestyksekkäästi valmentaneen Tuomas Sammelvuon siirtyminen Venäjän maajoukkueeseen hiertää ja herättää edelleen kysymyksiä.

Liitto on ponnekkaasti selittänyt, ettei Sammelvuosta ollut mahdollista saada minkäänlaista siirtokorvausta sopimusjuridiikan takia.

Sammelvuo tosin itse sanoi omassa somepäivityksessään hyvin suoraan, että olisi, jos neuvottelut olisi hoitanut venäläiskollegat hyvin tunteva Säilynoja.

– Infosin lentopalloliiton johtoa koko ajan asioiden etenemisestä ja kun alkoi näyttää, että olen lähellä sopimusta. Kysyin, onko minulla vihreä valo edetä neuvotteluissa, johon sain puheenjohtajalta vastauksen, että on. Sen sijaan yhteistyöneuvotteluihin liittojen väliltä tuli hankaloittava piirre, kun Keijo Säilynojan työt lentopalloliitossa loppuivat, sillä hänellä oli erittäin suorat kontaktit Venäjän lentopalloliiton kanssa, Sammelvuo kirjoitti.

Sammelvuon maunokoivistomaisen muotoilun – yhteistyöneuvotteluihin liittojen väliltä tuli hankaloittava piirre – voi suomentaa näin: neuvottelut menivät vi***ksi, kun hallitus antoi potkut ainoalle ammattimiehelle.

IS:n tietojen, ja vahvasti myös Sammelvuon kirjoituksen mukaan, varsinaiset neuvottelut jäivät käymättä, kun niiden käyminen ulkoistettiin toimitusjohtajan käsistä hallituksen puheenjohtajalle.


Suomalainen urheilu on täynnä vastaavia hallituspenttien väliintuloja, joilla on parhaimmissakin tapauksissa korkeintaan huono vaikutus. Yleensä ne johtavat täyskatastrofiin.

Suomalaisten urheiluorganisaatioiden hallituksissa ja johtoryhmissä istuu omien alojensa erikoisosaajia, kaikin puolin fiksuja ja monitaitoisia ihmisiä. Hyvin usein heillä on suuri rakkaus lajiin, jonka parissa käyttävät paljon kallisarvoista aikaansa.

Intohimoakin löytyy ja välittämistä, mutta se on hyvin harvoin ammattiosaamisen tärkein mittari. Yleensä päinvastoin.

Todella osaavia tekijöitä on entistä vaikeampi löytää urheiluun, koska operatiivisen johdon asema on suomalaisessa urheilussa skitsofreeninen. Työ itsessään on usein markan taikomista euroksi tai hyvin rajallisen harrastajamäärän leipomista kansainväliselle huipulle.

Ja hyvin usein hallitus tekee päätökset, joiden seuraamukset maksaa operatiivinen johto työpaikoillaan.

Mitä hallitusherrat eivät usein muista on, että mikä tahansa organisaatio toimii melko varmasi ilman hallitusta. Ilman tekijöitä ei. Olisiko aika antaa oikeiden asiantuntijoiden tehdä työnsä suomalaisessa urheilussa?

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt