Kolumni: Suomalaispyöräilijät kilpailivat Kiovassa vain hetki Tshernobylin onnettomuuden jälkeen – ”omalla vastuulla” - Muut lajit - Ilta-Sanomat

Kolumni: Suomalaispyöräilijät kilpailivat Kiovassa vain hetki Tshernobylin onnettomuuden jälkeen – ”omalla vastuulla”

Kuvituskuva
Julkaistu: 16.7.2019 10:35

Juha Kanerva kirjoittaa tällä viikolla vuoden 1986 Rauhanajosta.

Moni merkittävä urheilutapahtuma on saanut alkunsa sanomalehden aloitteesta. Näin oli laita myös pyöräilyn Rauhanajon, joka poljettiin ensimmäisen kerran 1948.

Varsova–Praha-reitillä kulkeneen kilpailun tukijoina olivat Puolassa Trybuna Ludu ja Tshekkoslovakiassa Rudé právo -lehti. Vuonna 1952 reitti laajeni Berliiniin, ja taustajoukkoihin tuli DDR:n pää-äänenkannattaja Neues Deutschland.

Rauhanajo tunnettiin ”Itä-Euroopan Tour de Francena”, eikä siinä ollut hirveästi liioittelua. Reitin varrella oli enemmän yleisöä kuin Ranskan ympäriajossa, sillä kisa oli rautaesiripun takana eläville piristävä poikkeus arkeen ja harvinainen mahdollisuus nähdä länsimaisia urheilijoita.

Suomalaiset osallistuivat etappiajoon säännöllisesti. Turkulainen Mauno Uusivirta oli mukana niin kilpailijana kuin valmentajan ominaisuudessa.

– Missään en ole saanut yhtä hyvää kohtelua kuin Rauhanajossa. Kun lähdimme hotellilta harjoituslenkille, poliisi johdatti meidät pillit päällä keskustasta Varsovan ulkopuolelle, Uusivirta kertoo.

***

Yleensä Rauhanajoon oli tungosta, mutta keväällä 1986 oli toisin. Pyöräilypomo Simo Klimcheffskij oli organisoinut Neuvostoliiton urheiluviranomaisten kanssa Turusta Leningradiin kulkevan Itämeren ystävyysajon, joka alkaisi pian Rauhanajon jälkeen.

Suomalaiskuskit preferoivat uutta kotimaista kilpailua eivätkä innostuneet raskaasta Rauhanajosta, jonka kolme ensimmäistä etappia ajettaisiin Kiovassa.

Sitten pamahti Tshernobylissä. Kun tieto onnettomuudesta levisi maailmalle, eri maiden joukkueet yrittivät selvittää, onko alueelle matkustaminen järkevää vai onko urheilijoiden terveys uhattuna.

Neuvostoliiton karsintakilpailu käytiin Kiovassa vain muutama päivä onnettomuuden jälkeen, ja kisajärjestäjät vakuuttivat kaiken olevan kunnossa.

***

Kaikki eivät uskoneet. Romania ja Jugoslavia jäivät pois. Länsimaista paikalle saapuivat maanittelun jälkeen vain Ranska ja Suomi.

Markku Salmijärvi, Jouni Karhunen, Matti Pietilä ja Jouni Hakala saapuivat paikalle myöhässä eivätkä ehtineet mukaan prologiin. Viides kuski Jari Vanninen jäi kotimaahan.

– Isäni oli yhteydessä Säteilyturvakeskukseen, ja hän kehotti minua jättämään matkan väliin, Vanninen muistelee.

Pyöräilyliittokin oli yhteydessä samaan paikkaan, mutta siellä asia tulkittiin – ulko- ja urheilupoliittisista syistä – eri tavalla. Suomalaisnelikko patistettiin matkaan mutta ”omalla vastuulla”.

Kisan voittaja Olaf Ludwig on muistellut toukokuun 1986 tapahtumia Der Spiegelissä vuonna 2006. Hänen mukaansa DDR:n urheilujohtajat valehtelivat pyöräilijöille kirkkain silmin eivätkä kertoneet, mitä Tshernobylissä oli tapahtunut.

Palattuaan kotimaahan DDR:n polkijat saivat eteensä ruokaa, joka oli ostettu halvalla lännestä. Säteilymääristä ei ollut tietoa, kun ei ollut mittareitakaan.

Ja vielä...

Toukokuussa 1986 peruutettiin tai siirrettiin lukuisia urheilutapahtumia ydinonnettomuuden takia esimerkiksi Unkarissa, Itävallassa, Puolassa ja Ruotsissa, mutta Suomessa kisailtiin vanhaan malliin.

Lue lisää Juha Kanervan kolumneja tämän linkin takaa.

Lisää aiheesta

Tuoreimmat osastosta