Henri Ansio halusi laihtua ja alkoi juosta – teki historiaa 87 km:n ultrajuoksukisassa Afrikassa: ”On se kyllä kova tulos”

Julkaistu:

ultrajuoksu
Henri Ansio sijoittui seitsemänneksi arvostetulla Comrades Marathonilla Etelä-Afrikassa.
Henri Ansio sijoittui historiallisesti seitsemänneksi arvostetussa Comrades Marathon -ultrajuoksukilpailussa Etelä-Afrikassa.

Sunnuntaina käyty kilpailu on maailman suurin ultrajuoksutapahtuma. Kilpailuun osallistui huimat 25 000 juoksijaa. Sitä on järjestetty vuodesta 1921 saakka, ainoina poikkeuksina sotavuodet 1941–1945.

Ansion sijoitus on paras suomalaissuoritus koskaan kyseisessä 87 kilometriä pitkässä juoksukilpailussa. Kilpailun voitti eteläafrikkalainen Edward Mothibi. Hän tuli maaliin ajassa 5.31.33.

– On se kyllä kova tulos. Olin kilpailun paras eurooppalainen, puhelimitse tavoitettu Ansio kertoi Ilta-Sanomille.

Vantaalle asettunut Ansio juoksi elämänsä kilpailun. Hänen aikansa oli 5.45.52. Keskimäärin vauhti oli hurjaa: Ansio paineli 87 kilometriä alle neljän minuutin kilometrivauhdilla. Hän ei ole pystynyt aiemmin vastaavaan näin pitkällä matkalla.


Ansio on selvästi mielissään, sillä hänellä on menossa 34-vuotiaana elämänsä paras juoksukausi. Hän kertoo juosseensa aiemmin tänä vuonna oman ennätyksensä 10 kilometrillä, puolimaratonilla ja maratonilla.

– Ajattelin, että neljän minuutin kilometrinvauhtiin olisi mahdollisuus ja ehkä kymmenen parhaan joukkoon. Meni vielä odotuksia paremmin.

– Normaalisti minulla alkaa vauhti hidastua loppua kohden, mutta tällä kertaa niin ei käynyt. Jaksoin vaan painaa. En ole itsekään saanut vielä selville, mikä siinä onnistui, Ansio sanoo ja naurahtaa perään.


Kolme avainasiaa

100 kilometrin kilpailujakin juossut ultrajuoksija kertoo, että näin koville matkoille lähteäkseen kolmen asian pitää olla kunnossa: pää, vatsa ja jalat.

– Suoritus on niin pitkä, että sen aikana pitää saada energiaa. Normaalisti tankataan urheilujuomalla, yleisemmin vielä geelillä. Siitä pitää huolehtia, sillä vatsan pitää toimia.

Jalkojen osalta täytyy osata välttää kramppeja. Mutta myös pään pitää kestää.

– Pitää jaksaa painaa. Jossain kilpailun puolivälissä alkaa laskea kilometrejä, ja homma voi tuntua ylitsepääsemättömältä. Itselleni toimii se, että asetan pieniä välitavoitteita ja etenen yksi kerrallaan kohti maalia. Tavoite ei saa sumentua.

Ylipaino sai juoksemaan

Ansio syttyi juoksemisesta toden teolla noin 10 vuotta sitten.

Kaikki matkat maistuvat aina tonnivitosesta ultrajuoksuihin, eli nyt puhutaan todellisesta juoksuaddiktista. Kaikkiaan hän kilpailee noin 30–40 kisaa vuodessa, joista ultrajuoksuja on muutama. Maratoneja vuoteen mahtuu noin 10.


Aivan ensimmäinen sytyke juoksemiseen tuli lukioikäisenä. Tuolloin 187-senttinen Ansio painoi omien sanojensa mukaan noin 110 kiloa.

– Kouluaikoina alkoi olla ylipainoa ja halusin tehdä asialle jotain. Lähdin siis juoksemaan laihdutus mielessäni. Kymmenisen vuotta sitten juoksin ensimmäistä kertaa maratonin ja aloin koko ajan keskittyä enemmän kilpailemiseen.

Laihdutuskeino toimi, ja Ansio on onnistunut pitämään kilot poissa vyötäröltä. Hän kertoo painavansa tätä nykyä noin 80 kiloa.

Kultaa palkinnoksi

Ultrajuoksemalla ei rikastu, vaikka menestyisikin hyvin. Sponsoreita on muutama, mutta rahan sijaan ne tarjoavat varusteita. Ansio sai upeasta suorituksestaan Etelä-Afrikassa palkinnoksi hieman yli 2 000 euron suuruisen palkkion.

– Käyn ihan tavallisissa päivätöissä, enemmän tämä on harrastus. Sen verran hyvin olen pärjännyt, että olen alkanut saada kisakutsuja, joissa järjestäjät hoitavat matkakuluni.

Rahapalkinnon lisäksi Ansio sai kirjaimellisesti kultaisen mitalin. Painava mitalinmurikka on arvokas.

– Sitä en varmuudella myy! Se on oikeaa kultaa eikä sitä lähdetä myymään. Menee palkintokaappiin.

Ennen kilpailua Ansio jättäytyi ylimääräisistä houkutuksista, kun hän huolehti ruokahuollostaan kisan alla. Ultrajuoksun jälkeen hän palkitsi itsensä eteläafrikkalaisella pihviaterialla.

Alkuviikosta oli edessä paluu Suomeen. Diplomi-insinööri palasi arkeen ja toimistotöihin tuotelaatuvastaavana elektroniikka-alan yhtiössä Vantaalla.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt