Suomalainen vammaisurheilulegenda putosi pyörätuolista kohtalokkain seurauksin – kuoli Floridassa viikkoa myöhemmin

Julkaistu:

Suru-uutinen
Pöytätenniksen paralympiavoittaja Matti Launonen kuoli lauantaina Floridassa.
Suomalainen urheiluväki sai viikonloppuna suru-uutisen, kun parapöytätenniksen pioneeri Matti Launonen kuoli Yhdysvalloissa 74-vuotiaana.

Korkeasta iästään huolimatta Launonen (31.5.1944–23.3.2019) kilpaili edelleen ja tähtäsi menestykseen EM-kilpailuissa.

Launosen kohtalo oli kova.

Ilta-Sanomien tietojen mukaan hän kaatui reilu viikko sitten kotonaan sisäpyörätuolista. Hänen jalkansa murtui onnettomuudessa lonkan alapuolelta. Launonen kotiutettiin sairaalasta, mutta hän kuoli muutama päivä myöhemmin sairauskohtaukseen.

Lajipioneeri

Launonen oli parapöytätenniksen moninkertainen maailmanmestari ja olympiavoittaja.

Hän oli lajipioneeri Suomessa yhdessä Taisto Kainun kanssa. He osallistuivat pöytätenniksen ensimmäisinä suomalaisina arvokisoihin Britanniassa Stoke Mandevillen MM-kilpailuissa 1971.

Noissa monilajikisoissa Launoselle ei tullut vielä pöytätennismenestystä, mutta uinnissa hän saavutti kaksi hopeaa.

Myöhemmin pingismitaleita tuli sitten roppakaupalla: Launonen saavutti MM-kilpailuissa peräti 44 mitalia. Paralympialaisista hänen ensimmäinen mitalinsa oli joukkuekisan hopea Torontosta 1976 Pekka Hätisen kanssa.


Ensimmäinen henkilökohtainen paralympiamitali oli pronssi, jonka Launonen saavutti Arnhemissä 1980. Kultamitalin vuoro oli Barcelonassa 1992. Viimeisin Launosen paralympiamitaliksi jäi Sydneyn henkilökohtainen hopea vuodelta 2000.

Vuoden vammaisurheilijaksi siilinjärveläinen valittiin 1997.

Vammautui autokolarissa

Launonen vammautui suunnistuksen kilpailumatkalla auto-onnettomuudessa lukioikäisenä ja aloitti sen jälkeen pöytätenniksen. Hän kilpaili vaikeimmin vammautuneiden pyörätuolipelaajien ykkösluokassa.

Neliraajahalvauksen takia Launosella ei ollut puristusvoimaa käsissä, joten maila piti kiinnittää siteellä hänen lyöntikäteensä.

Vaikka liikkuminen oli rajoitettua, intoa ja kilpailuviettiä riitti sitäkin enemmän. Ex-huippupelaaja Martti Autio valmensi Launosta ensimmäisen kerran vuosina 1982–84.

– Matilla oli huippu-urheilijan luonne. Hän oli tiukka omissa jutuissaan. Hän ei ollut helpoin ihminen, mutta ehdottomuus taisi olla menestyksen salaisuus, parapelaajien valmentajana nykyään toimiva Autio pohtii.

Erinomainen autokuski

Siilinjärvellä kesät asunut Launonen oli huumoriveikko, jonka seurassa ei tullut aika pitkäksi. Rehvakkaaseen tyyliin hän nautti naisten naurattamisesta.

– Eikö näin aluksi kelpaisi tällainen puolikas mies, kuului legendaarinen iskurepliikki.

Launonen oli myös erinomainen autokuski, joka nautti vauhdin hurmasta käsikaasun avulla.

– Elämäni nopein autokyyti Turusta Helsinkiin ennen moottoritien aikakautta oli Matin kyydissä, Autio kertoo.

Kilpailureissuilla Launonen keskittyi otteluihin, mutta otti rennosti banketeissa.

Aution mukaan tetrapelaajat eli neliraajahalvautuneet esittivät joskus kuorolauluna George Otsin kappaleen Metsässä ei liikahda lehtikään hirtehishuumorilla laadituilla sanoilla ”tetralla ei liikahda raajakaan”.

EM-mitali oli tavoitteena

Launonen löysi viime vuosina pelin kaverin Savosta. Timo Natunen oli tärkeä harjoituskumppanin, jonka kanssa Launonen tähtäsi miesten joukkue-EM:iin.

– Meillä olisi ollut jopa mitalimahdollisuudet, Autio sanoo.

Launosen kuoleman jälkeen joukkuekilpailu jää haaveeksi. Natunen pelaa kaksinpeleissä kaverinsa muistolle.

Parapöytätenniksessä ei ole erikseen veteraanisarjoja, vaan kaikki pelaavat samoissa kisoissa. Sarja valikoituu sitten vammaluokituksen mukaan.

Viime keväänä Barcelonan kansainvälisissä kilpailuissa Suomen joukkueen vanhimman ja nuorimman pelaajan ikäero oli yli 60 vuotta Launosen edustaessa kokemusta ja 13-vuotiaan Aaro Mäkelän nuoruutta.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt