”Brahiksen teräskengän” maailmanmestaruudesta 60 vuotta – riidat romuttivat ennätysluistelija Juhani Järvisen olympiahaaveet - Muut lajit - Ilta-Sanomat

”Brahiksen teräskengän” maailmanmestaruudesta 60 vuotta – riidat romuttivat ennätysluistelija Juhani Järvisen olympiahaaveet

Pikaluistelija Juhani Järvinen löi ennakkosuosikit Oslon MM-kisoissa 1959.

Pikaluistelija Juhani Järvinen löi ennakkosuosikit Oslon MM-kisoissa 1959.

Julkaistu: 15.2. 13:25

Pikaluistelija Juhani Järvinen oli urheilupoliittisen riitelyn uhri, kirjoittaa toimittaja Juha Kanerva.

Suomen luisteluliitto kertoi tammikuun lopulla, että Suomeen on vihdoinkin tulossa pikaluisteluhalli.

Hanke on toteutumassa, koska hankkeen takana on myös Taitoluisteluliitto. Itä-Helsinkiin suunniteltu ”jääurheilukeskus” palvelisi kaikkien luistelijoiden tarpeita.

Pikaluistelijat ovat odottaneet hallia kuin kuuta nousevaa. Ulkojäillä ei ole tällä vuosituhannella arvokisoja järjestetty, eikä huipputasolle nouseminen ole enää mahdollista ilman moderneja suorituspaikkoja.

Ennen oli toisin. Perjantaina tuli kuluneeksi 60 vuotta edellisestä suomalaisluistelijan voittamasta yhteispisteiden maailmanmestaruudesta.

Sen toi helmikuussa 1959 ”Brahiksen teräskenkä” Juhani Järvinen, joka löi ennakkosuosikit Oslon Bislettin luistelupyhätössä.

Kallion kasvatti oli saavuttanut aiemmin samana talvena EM-kisoissa hopeaa, mutta MM-tittelin odotettiin olevan isäntämaan Knut Johannesenin tai Neuvostoliiton Oleg Gontsharenkon heiniä.

***

”Jussi” Järvinen kertoi innostuneensa lajista osallistuttuaan 12-vuotiaana Helsingin suomenkielisten kansakoulujen kilpailuihin. Brahen kentästä tuli sen lähistöllä asuneen pojan toinen koti ja Helsingin Työväen Luistelijoista tärkeä yhteisö.

Järvinen pääsi Reino Evävaaran valmennukseen, ja tuloksia tuli.

Vuonna 1954 Järvinen sijoittui yleisluistelijoiden EM-kisoissa viidenneksi. Kaksi vuotta myöhemmin hän oli olympiakisoissa neljäs 1 500 metrillä, joka oli Järvisen bravuurimatka.

Järvinen ja muut TUL:n luistelijat saivat tärkeää oppia norjalaiselta Oddvar Holtenilta, joka kävi luennoimassa Suomessa 1957.

Hänen mukaansa harjoittelun piti olla luistelunomaista, ja luistelusuorituksessa tarvittavien lihasten kehittäminen oli olennaista. Järvisen tekniikkaa luonnehdittiin maailman parhaaksi, ja nyt hän sai parempia eväitä myös fyysiselle puolelle.

***

Helmikuussa 1959 Järvisen ja hänen Anja-vaimonsa matka Osloon pitkittyi, kun lentokone joutui sumun takia laskeutumaan Bergeniin. Kisakaupunkiin he pääsivät vasta seuraavana päivänä.

Lämpöasteiden ja räntäsateen takia Bislettin jäässä oli kupruja, joita järjestäjät olivat paikkailleet.

Auringontarkkana miehenä tunnettu Järvinen syynäsi radan tarkkaan ja osasi välttää pehmeät kohdat jälkimmäisen päivän ratkaisumatkoilla.

Avauspäivän jälkeen sinivalkoisilla kiitureilla oli kaksoisjohto Toivo Salosen hengittäessä Järvisen niskaan. 1 500 metrillä pälkäneläinen oli nopein perässään Järvinen.

Näin ”Kuppern” Johannesenin olisi pitänyt jättää päätösmatkalla (10 000 m) Järvistä 40,5 sekuntia mestaruuden saavuttamiseksi.

Norjalainen ei siihen yltänyt – täpötäysi stadion hiljeni suomalaisen vallattua mestaruuden oman suosikin nenän edestä.

Oslosta Järvisen matka jatkui saman tien Yhdysvaltoihin. Squaw Valleyn esiolympialaisten 1 500 metrillä Järvinen suorastaan lensi: tulostaululle ilmestyivät ME-lukemat 2.06,3.

Ennätys kesti lähes seitsemän vuotta ennen kuin Ard Schenk rikkoi sen Davosissa tammikuussa 1966.

Järvinen oli vahva mitalikandidaatti talven 1960 olympiajäällä, mutta kisojen alla vellonut urheilupoliittinen riitely SVUL:n ja TUL:n välillä romutti helsinkiläisen menestysmahdollisuudet. Vaatimukset liiton vaihtamisesta kävivät hermoille, eikä olympiakisoihin keskittymisestä tullut mitään. Squaw Valleyn kisoissa Järvinen luisteli mielimatkallaan viidenneksi.

Ja vielä...

Juhani Järvinen jatkoi uransa jälkeen luistelun parissa eri tehtävissä mutta kilvoitteli koko ajan viinapirulaisen kanssa. Elimistö ei kestänyt painetta, ja kuolema korjasi mestarin 49-vuotiaana keväällä 1984.