Naistenlehden juttu innosti kirjailijan laihduttamaan – tuloksena anoreksia ja paino alle 40 kiloon

Julkaistu:

Juoksu
Juoksuun koukkuun jäänyt kirjailija Karo Hämäläinen on aina ollut perfektionisti. Välillä se on ollut jopa vaaraksi.
Kirjailija-toimittaja Karo Hämäläinen on ollut aina kiinnostunut numeroista. Parikymppisenä opiskelijana numeromania meni huolestuttavaksi, sillä hän alkoi laskea kaiken vain kaloreissa.

Hämäläinen luki naistenlehdestä jutun, jossa sanottiin, että leipä on epäterveellistä, sisältää valtavasti hiilihydraatteja ja lihottaa.

– Se oli varmasti viaton ja asiallinen artikkeli, mutta se muutti elämäni seuraaviksi vuosiksi, hän kertoo kirjassa.

Vaaka näytti 39,6 kiloa

176-senttinen ja tuolloin noin 60-kiloinen Hämäläinen päätti laihduttaa muutaman kilon. Hän lisäsi mm. juoksua, mutta teki sitä vain laihduttaakseen.

Paino putosi, mutta olo huononi. Talvella Hämäläinen kirjoitti tietokoneella sormikkaat kädessä, koska veri ei kiertänyt ja koko ajan paleli. Hän veti vaa’an esiin ja järkyttyi itsekin: lukema oli 39,6 kiloa!

– Sehän oli anoreksiaa, vaikka sitä ei diagnosoitu, hän kertoo. Elämänhallinta oli heittänyt, kun mikkeliläispoika oli muuttanut opiskelemaan ensin Helsinkiin ja sitten Müncheniin.


Hämäläinen ymmärsi oman tilanteensa ja selvisi paino-ongelmastaan lopulta ilman ulkopuolista apua.

– Mutta se vei kauan. Heitin hukkaan muutaman elämäni parhaan vuoden.

Kirjailijajuhlat vaihtuivat lenkkeihin

”En minä ketään naista rakasta niin kuin juoksulenkkiä aurinkoisessa aamussa.”

Näin alkaa Hämäläisen tuore esseekokoelma Miksi juoksen (Otava). Vahvoja lauseita työkseen takova kirjailija-toimittaja maisteli vuosia sitten sanojaan kiertäessään Eläintarhanlahtea Helsingissä ja pohti samalla riutumassa ollutta parisuhdettaan.


Juoksu on kulkenut Karo Hämäläisen kirjailijanuran rinnalla koko ajan, ja yhä vahvemmin. Nykyisin niin vahvasti, että hän sanoo ystäväpiirinsäkin vaihtuneen suurelta osin.

– Villa Kivessä oli kustantajan kuohuviinitilaisuus. En halunnut mennä sinne, vaan lähdin mieluummin lenkille. Piti varoa, etten vain törmää matkalla sinne menossa oleviin kollegoihin!

”Paavo Nurmi oli taiteilija”

Hämäläinen tunnetaan paitsi kirjailijana, niin myös taloustoimittajana. Häntä kiinnostavat juoksu ja sijoittaminen, aivan kuten Paavo Nurmea, josta Hämäläinen teki vuonna 2015 fiktiivisen ja paljon ylistystä saaneen romaanin Yksin.

Paavo Nurmi on ollut Hämäläiselle tärkeä hahmo jo nuoruudessa, vaikka hän halusi nimenomaan kirjailijaksi.

– En edes ymmärtänyt, että kulttuurin ja urheilun välillä oli suuria raja-aitoja. On niitä valitettavasti vieläkin.

Hämäläinen ihaili Nurmen tavoitteellisuutta, mutta näki hänessä muutakin.

– Minusta hän oli taiteilija, ehdottomasti.


Perfektionistin luonne

Tavoitteellisuus on leimannut myös Hämäläisen elämää, välillä liikaakin. Jos lukion kokeessa tuli 99 pistettä sadasta, se oli pettymys.

Kun hän oli juossut maratonin aikaan 3.04, tuli kolmen tunnin haamurajan alittaminen väistämättä mieleen. Sitten hän muisti luonteenpiirteensä.

Perfektionismi puskisi esiin, eikä juoksu olisi enää hauskaa. Pari kertaa oli mennyt överiksi muilla elämän osa-alueilla. Nuorena opiskelijana hän oli kärsinyt mm. anoreksiasta, joka oli vienyt painon alle 40 kiloon.

– En uskaltanut antaa lupaa itselleni tavoitella kolmen tunnin aikaa. Olisin pilannut elämäni.

Juoksusta on tullut addiktio

Viime vuonna se sitten tapahtui. Hämäläinen päätti ystävänsä innoittamana lähteä kokeilemaan, kuinka pitkälle jaksaisi 4.15-kilometrivauhtia, joka toisi alle kolmen tunnin maratonajan. Hän jaksoi ja saavutti mielessä kyteneen tavoitteen kuin varkain.

Jo tätä ennen hän oli ajautunut ultramatkoille ja polkujuoksuihin – se tavallinen tarina, joka tapahtuu monille kestävyyslajien harrastajille.

Oletko addiktoitunut juoksuun?

– Ajoittain olen addiktoitunut, ja minulla on ollut pakkoliikkumisen vaiheita. Olen mielestäni kuitenkin oppinut suojelemaan itseäni ja seuraamaan palautumista.


Pitkänmatkan mies myös sijoittajana

Taloustoimittaja Hämäläinen sanoo olevansa sijoittajana samanlainen kuin juoksijana, pitkänmatkan mies.

– Säästäväisyyden identiteetti tuli jo lapsuudessa, kun mummon kanssa kiersimme tarjousten perässä. Pitkäkestoista liikuntaa matalalla sykkeellä!

Kirjassaan hän toteaa, että se mikä pätee sijoittamiseen, pätee myös juoksuun ja rakkauteen.

– Riskejä pitää ottaa – myös sijoittajan.

Entä kun juoksu joskus loppuu?

Hämäläinen on nyt 42-vuotias – varsinaisessa maratoniässä siis. Tuore juoksukirja avasi patoja kirjailijana.

– Tätä oli mukava tehdä. Ne hetket, kun kirjoittaminen luistaa, ovat todella nautinnollisia. Siksi kirjoitan.

Miksi hän juoksee? Vasta kirjan kirjoitettuaan Hämäläinen oivalsi, miten tärkeää se hänelle on, paljon enemmän kuin harrastus.

Mielessä on käynyt sekin, kun ei enää pysty juoksemaan.

– Olen miettinyt ja yrittänyt löytää vaihtoehtoja. Yrittänyt opetella uimaan ja hankkinut maantiepyörän. Mutta siihen ei tahdo kilometrejä tulla... Juoksu on se luontaisin tapa edetä.

Karo Hämäläinen

Kirjailija, toimittaja ja kriitikko.

Syntynyt 11.6.1976 Mikkelissä. Asuu Helsingissä.

Kirjoitti 2015 Paavo Nurmesta teoksen Yksin, joka valittiin vuoden urheilukirjaksi ja palkittiin Savonia-kirjallisuuspalkinnolla.

Kirjoitti 2017 Alexander Stubbin elämäkerran Alex.

Debytoi lastenromaanilla Samuli, Helsingin herra (2000). Läpimurtoteos Erottaja (2011).

Toiminut mm. Arvopaperi-lehden toimituspäällikkönä ja Parnasson tuottajana. Avustaa mm. Suomen Kuvalehteä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt