Muut lajit

Jääpallon hurmio vei jalkapallon Suomen mestarin – ”Toivottavasti muutkin ihmiset löytävät tämän hienon lajin”

Julkaistu:

Jääpallo
Miten entinen Veikkausliigan mestaripelaaja päätyi päävalmentajaksi Bandyliigaan?
Jani Raukon hymy on tutun leveä, ja länsirannikon vahva murre kumahtelee melko matalalta.

Nyt ei puhuta pelkästään jalkapallon Suomen mestarin ja Veikkausliigan pelaajan kanssa vaan haastatellaan myös Bandyliigassa pelaavan Narukerän päävalmentajaa.

Miten ihmeessä futisjätkästä tuli bandyvalmentaja?

Raukko pelasi Veikkausliigassa yhteensä kuusi kautta 1999–2004, yhtä vuotta lukuun ottamatta porilaisessa Jazzissa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Visiitti Tampereelle 2001 kannatti: Raukko pääsi juhlimaan Suomen mestaruutta Tampere Unitedissa.

Oman jalkapallouran jälkeen alkoi valmennus. Ensin Raukko valmensi jalkapallojunnuja, mutta hän huomasi viihtyvänsä yhä paremmin myös jääpallokentän laidalla seuraamassa Ville-poikansa pelejä.

– Poika päätyi jääpalloon, kun pohdimme, mitä jalkapallon rinnalle. Pohdimme myös, olisiko lätkä toiminut futiksen kaverina. Harvoin kuitenkaan niitä kahta pystyy yhdistämään, Raukko kertoo.

– Jääpalloinnostus tuli ensin pojalle. Itse olin aluksi kentän laidalla vain isäkatsojana. Sitten joku ymmärsi kysyä, olisinko halukas mukaan toimintaan, Raukko sanoo ja virnistää.


Raukko valmensi jääpallossa junioritasolla viisi vuotta ja on nyt liigajoukkueen pääjehu. Hän huomasi heti alussa jalkapallossa ja jääpallossa yllättävän paljon samoja lainalaisuuksia.

– Taktinen, pelillinen ja sääntöpuoli, mutta jääpallossa kaikki tapahtuu paljon nopeammin kuin jalkapallossa. Nopeustaktisuus kiehtoo, ja laji on edelleen kunnon urheilua.

– Oikein yllätyin vauhdista. Pelaajat luistelevat ottelun aikana jopa 25–40 kilometriä, kun jalkapallossa puhutaan noin kymmenestä kilometristä. Urheilullisuus näkyy käytännössä kaikessa.

Myös lajin yhteisöllisyys teki lähtemättömän vaikutuksen.

– Toivottavasti muutkin ihmiset löytävät tämän hienon lajin, Raukko sanoo silmät loistaen.

Yksin yksi entinen futaaja ei olisi tietenkään valmis jääpallon liigatasolle. Raukon parina on toiminut jo junnujen valmentamisesta lähtien Petri Perkaus – jääpallon Suomen mestaripelaaja Narukerässä 1999.

Raukko johtaa. Perkaus antaa syvää lajiosaamista, jonka merkitystä Raukko kiittelee.

– En ole substanssiosaaja mutta olen voittanut Veikkausliigassa mestaruuden, joten minäkin tiedän, mitä voittaminen vaatii. Ymmärrämme Petrin kanssa tunne-skaalat ja tunteiden myllerryksen, joita pelaajat käyvät läpi.


Lauantaina 42 vuotta täyttävä Raukko pelasi jalkapallourallaan kovien valmentajapersoonien alaisuudessa.

Hän nostaa esille esimerkiksi Pertti Suomalaisen, Ari ”Zico” Hjelmin, Hannu Tourun ja Pertti Lundellin.

– Tyhmähän olisin, jos en olisi ottanut jotakin matkan varrelta – niitä juttuja, joista tykkään – ja pitänyt mielessäni myös, mitä ehkä ei pidä tehdä.

Raukko on uusi kasvo Bandyliigassa mutta tuttu suhari Kasitiellä.

Syntynyt Harjavallassa, viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa Raumalla, noussut huipulle futiksessa Porissa. Nyt hän asuu Porissa, käy töissä OP:n asiakkuuspäällikkönä Raumalla ja opiskelee kauppatieteiden maisteriksi Porissa.

– Olen varmaan satakuntalainen, Raukko arvioi.

Raukon pojista Ville, 16, debytoi Bandyliigassa viime kaudella ja Iiro pelaa Narukerän B15-ikäluokassa.

Perheeseen kuuluvat myös vaimo ja kahdeksanvuotias tytär.

– Vaimo on joukkueenjohtajana nuoremmassa ikäluokassa.


Narukerä lähtee liigakauteen ainakin paperilla tulivoimaisena.

Sen riveistä löytyy yhteensä viisi Bandyliigan maalikuninkuutta. Tomi Mustonen on ollut ykkönen kolmesti ja Jukka Loukkola kaksi kertaa.

Lisäksi joukkueessa on nälkäisiä, eteenpäin pyrkiviä nuoria maajoukkuetason pelaajia.

– Meillä on tasapainoinen jengi. Emme lähde kuvia kumartamaan. Loukkaantumisia joukkue ei kauheasti kestä, se on selvä, päävalmentaja Jani Raukko sanoo.

Yksi teema Porissa on tasaisuuden löytäminen. Liian usein viime kausilla peliotteet ja tulokset ovat heilahdelleet ottelusta toiseen.

– ”Ohipelejä” ei saa tulla. Lähdemme haastamaan jokaisen joukkueen rohkeasti. Toivottavasti klaaraamme paikan pleijareihin selvästi. Sitten alkavat tosipelit, Raukko sanoo.

Narukerä on voittanut ainoan Suomen mestaruutensa 1999. Edellinen mitali löytyy keväältä 2013, jolloin kaulaan ripustettiin hopeat HIFK:lle kärsityn loppuottelutappion jälkeen.

Viime kaudella Narukerän tie nousi pystyyn puolivälierissä JPS:a vastaan.

Bandyliiga 2018–19

Joukkueet (10): Akilles (Porvoo), Botnia (Helsinki), HIFK (Helsinki), JPS (Jyväskylä), Kampparit (Mikkeli), LRK (Tornio), Narukerä (Pori), OLS (Oulu), Veiterä (Lappeenranta) ja WP 35 (Varkaus)

Runkosarja: Alkaa 16.11.2018 ja päättyy 10.2.2019, minkä jälkeen kahdeksan runkosarjan parasta joukkuetta aloittaa pudotuspelit

Loppuottelu: Mestari ratkeaa 11.3.2019 pelattavassa loppuottelussa

Puolustava mestari: Veiterä

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt