Joukkuevoimistelussa teetetään edelleen kehonkoostumusmittauksia, joita Suomen voimisteluliitto lakkasi leireillään tekemästä kauden 2011–12 jälkeen.
Tuolloin kolme tamperelaisen Minetit-joukkueen jäsentä oli sairastunut anoreksiaan.
Kehonkoostumusmittauksia teetetään ainakin Olarin Voimistelijoiden naisten edustusjoukkueille. Mittauksia tehdään seuran kaikille yli 16-vuotiaille huippuvoimistelijoille noin neljä kertaa vuodessa.
Useita maailmanmestaruuksia saavuttaneen OVOn pitkäaikainen päävalmentaja Anneli Laine-Näätänen pitää siitä, että tyttöjen kuntoa ja kehitystä voi mitata tarkasti ja samalla tavalla.
– Sen sijaan, että valmentaja sanoo, onko jokin asia hyvä vai huono, voidaan katsoa selviä arvoja ja yksilöllisesti todeta, mikä voisi olla paremmin.
Tavoitteena on, että voimistelija voi hyvin, että hän on huippu-urheilijan vaatimassa kunnossa ja pystyy tekemään voimistelun liikkeet mahdollisimman hyvin.
Voimistelua huipulla harrastaneet nuoret naiset ovat kertoneet Ilta-Sanomille kokeneensa, että esimerkiksi rasvaprosentin pitäisi olla mittauksissa tarpeeksi matala.
Monia eri mittauksia
Sekä Laine-Näätänen että seuran ravitsemusasiantuntija Laura Manner korostavat, ettei mittauksissa ole kyse painon tarkkailusta, vaan niillä saadaan monipuolista tietoa urheilijan voinnista ja kehityksestä, esimerkiksi lihasmassasta ja nestetasapainosta.
Mittaukset kuitenkin kertovat myös painoindeksin ja rasvaprosentin. Mannerin mukaan tilanne voi stressata nuoria tyttöjä.
– Siksi on tärkeää, että mukana on asiantuntija, jotta tytöt ymmärtävät, ettei kyse ole vain painosta, Manner sanoo.
OVOssa on määritelty, että voimistelijoiden painoindeksin on oltava normaali eli vähintään 18,5. Jos se on matalampi, tilanteeseen puututaan.
OVOssa tehdään kehonkoostumusmittauksia myös sen vuoksi, että voitaisiin ajoissa havaita, jos jonkun urheilijan painoindeksi tai rasvaprosentti laskevat liian alas.
Valmentajien apuna on ravitsemusasiantuntijan lisäksi psykologi.
Rasvaprosentille ei ole määritelty tarkkoja rajoja, mutta Laine-Näätäsen mukaan huippukunnossa olevilla voimistelijoilla se on usein 10–15.
Luku kuulostaa nuorelle naiselle matalalta, mutta Mannerin mukaan voimistelijan terveyttä ei voi arvioida suoraan rasvaprosentista.
– On yksilöllistä, miten rasvaprosentti vaikuttaa esimerkiksi kuukautisiin. Hormonihäiriöissä on yleensä kyse liian niukasta energiansaannista, ja niin voi käydä, vaikka painoindeksi ja rasvaprosentit olisivat normaalit.
Mikä vaikutus tuloksilla on?
Manner korostaa, etteivät vaatimukset voimistelijoiden kehonkoostumukselle ole kohtuuttomia verrattuna monien muiden lajien huippuihin. On hyvin tyypillistä, että nuoren urheilijan rasvaprosentti on alhainen.
Erään entisen voimistelijan mukaan kehonkoostumusmittausten tulokset ja voimistelijan ulkonäkö vaikuttavat OVOssa siihen, kuka pääsee kilpailemaan. Laine-Näätänen kiistää tiedon.
– Mittaustulokset eivät ole vaikuttaneet päätöksiini. Voimistelijan taidot ratkaisevat.
OVOssa kehonkoostumusmittaukset on koettu hyödyllisiksi, mutta monet ovat toista mieltä. Niin ikään naisten sarjan maajoukkueeseen kuuluvien Team Vantaa- ja Gloria-joukkueiden voimistelijoita ei mitata.
– Päätimme heti alusta alkaen, ettemme tee sitä. Tiedostimme, mikä stressi ja riski niistä voimistelijoille tulee, sanoo Vantaan Voimisteluseuran toiminnanjohtaja Anu Kuusela.
Pakilan Voimistelijoiden Gloria-joukkueen valmentajan Riikka Penttilän mukaan tytöt kokevat mittaukset ahdistavina, ja ne aiheuttavat kilpailua.
– Olen sanonut, että pitää olla sporttinen ja hoikka, mutta sen näkee peilistä.
Mittauksia ei teetetä myöskään Tampereen Sisun Mineteissä.
Liitto: Ammattilaiset mukaan mittauksiin
Suomen voimisteluliitto luopui kauden 2011–12 jälkeen kehonkoostumusmittauksista, koska sillä ei ollut tarpeeksi resursseja ammattilaisten apuun tulosten analysoimisessa ja hyödyntämisessä.
Pääsihteeri Maria Laakson mukaan liitto halusi myös toimia esikuvana seuroille, jotta ne eivät teettäisi mittauksia ilman terveydenhoidon ammattilaisten osaamista.
Joukkuevoimistelijoiden kokemat syömiseen ja painoon liittyvät ongelmat eivät koske vain mittauksia.
Ilta-Sanomat on kuullut voimistelijoita, joiden on esimerkiksi ollut vaikeaa syödä joukkuekavereiden ja valmentajien edessä.
Voimisteluliiton valmennuskeskuksessa Kisakallion urheiluopistossa voimistelijoille on tarjolla oma, tavallista linjastoa vähärasvaisempi ruoka.
Laakson mukaan liitossa tiedostetaan, että ruokaan ja syömiseen liittyvät kysymykset ovat monille voimistelijoille ja ylipäänsä nuorille naisille vaikeita.
– Liitto haluaa vaalia urheilijoiden kokonaisvaltaista hyvinvointia myös huippu-urheilussa, Laakso korostaa.
