Muut lajit

Kommentti: Urheilu on välinpitämätön ilmastoterroristi – korruptoituneet elostelijat pyörittävät ympäristöorgioita

Julkaistu:

Kommentti
Urheilu on salakavala ympäristöterroristi, jonka pitäisi pystyä nykyistä vastuullisempaan toimintaan, kirjoittaa urheilutoimituksen esimies Vesa Rantanen.
Se on pelottavaa luettavaa.

Kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC:n tuorein, maanantaina julkaistu raportti maapallon lämpenemisestä ja sitä seuraavasta katastrofista nostaa hiukset pystyyn.

Ihmiskunta on nyt ratkaisevien päätösten ja tekojen äärellä.

Urheilu on melkoinen ympäristöterroristi, mutta urheilun ympäristöteot voidaan tiivistää suomalaisen maajoukkuehiihtäjä Martti Jylhän twiittisarjaan viime maaliskuussa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Ympäristötietoinen Jylhä twiittasi huhtikuussa liudan vinkkejä ympäristön säästämiseen. Hän kertoi vegepäivistään, suositteli lähiruokaa ja kehotti valitsemaan ympäristöystävällisiä yrityksiä.

– Joudun ammatin takia lentämään paljon. Todella pieni teko on valita ekologisempi lentoyhtiö ja sillä voi säästää satoja päästökiloja yhdellä matkalla, Jylhä opasti.

Seuraavana päivänä hän twiittasi Kiinan Yan’anista, jossa oli käynyt sivakoimassa merkityksettömän kaupunkisprintin. Siihen osallistumisesta hän sai ehkä juuri sen verran korvausta, että se kattoi lennon maapallon toiselle puolelle.

– Eilen hiihdettiin Yananissa kaupunkisprintti. Onnistunut reissu takana, nyt vielä vähän karaokea ennen kotimatkaa, Jylhä jatkoi kertomatta, minkä ekologisen lentoyhtiön oli matkalleen valinnut.

Urheilu on salakavala ympäristöterroristi, koska siitä nähdään vain kilpailu. Ja urheilijoita kiinnostaa urheilemisessaan lähtökohtaisesti vain oma suoritus ja menestys.

Urheilun taustalla sen sijaan vellovat kuormittavat ympäristöorgiat.


Tyhmätkin tajuavat

Tyhmäkin tajuaa, että keskelle metsää tai peltoa rakennettua rataa kolmeasataa kiertävät öljy-yhtiöiden rahoittamat formula- tai Nascar-autot rasittavat ympäristöä. Tai keskisuomalaista soratietä paahtavat rallitykit.

Kun kylkeen lasketaan kisoihin kalustoa kuljetettavien raskaiden huoltorekkojen, henkilökunnan saati satojentuhansien paikalle lentävien fanien aiheuttama hiilijalanjälki, puhutaan jo kestämättömästä sirkuspelleilystä.

Ympäristökulmasta moottoriurheilu lienee tyhmintä ja vastuuttominta, mitä ihminen on urheilun varjolla ajanvietteekseen keksinyt.

Tai jääkiekko. NHL piipahti vastikään Euroopassa muutaman joukkueen voimin. Hyvää markkinointia, järjetöntä ilmaston kannalta. Keinojäätä rakennetaan paikkoihin, esimerkiksi Floridaan, jossa ilmaston lämpeneminen uhkaa johtaa tuhoisaan vedenpinnan nousuun.

Venäjän KHL on toinen suursaastuttaja. Siellä lennetään myös huomattavan paljon, ja miljoonatappioita tuottava liiga pyörii uusiutumattomien luonnonvarojen silmittömän tuhlaamisen varassa.

Jääkiekon suhtautumisesta ympäristöön kertoo olennaisen se, että Kansainvälisen jääkiekkoliiton ympäristölautakunnassa on vuosikaudet istunut yksityisautoilun vankka puolustaja Harry Bogomoloff (kok), jota kävelevät miesryhmät häiritsevät niin, että niistä pitää raportoida Facebookissa.

Valkoiset elefantit

Saadakseen lisää kassavirtaa lajiliitot keksivät kilpaa uusia kilpailuja, joiden järjestäminen kuormittaa ympäristöä. Jalkapallon Mestarien liigassa yksityiskoneiden lentely pysähtyy välillä 90 minuutiksi, kun 22 miestä juoksee pallon perässä.


On mahdotonta urheilla kansainvälisesti kuormittamatta raskaasti ympäristöä. Urheilun sponsorit pyrkivät lisäämään tuotteidensa kysyntää, mikä lisää turhaa kulutusta ja nopeuttaa kasvihuoneilmiötä.

Koko ajan tarvitaan lisää tapahtumia ja tuotteita, jotta tulovirtoja voidaan ohjata uusiin tapahtumiin ja tuotteisiin.

Urheilu ei eroa tässä katsannossa paljon muoti- tai meikkiteollisuudesta.

Urheilu on ympäristön kannalta likaista puuhaa.

Kansainvälisten jättiliittojen Fifan ja KOK:n suurimpia ongelmia on korruptio. Kisakaupunkien kilpailuttaminen on niiden yksityiskoneilla liikkuville johtajille merkittävä verottoman lisäansion metodi.

On luotu järjenvastainen valkoisten elefanttien järjestelmä. Ensin uusi kisakaupunki – sijaitsee useimmiten kehittyvässä taloudessa – lahjoo oikeudet itselleen, jonka jälkeen se rakennuttaa miljardien suorituspaikat, jotka parin viikon käytön jälkeen jäävät joko mätänemään tai muuten kuormittamaan paikallistaloutta tai ympäristöä.
Kun katsoo parinkymmenen viime vuosien suurkisapaikkoja, voidaan puhua solzhenitsyniläisittäin valkoisten elefanttien saaristosta.


Qatariin on nousemassa jättimäisten jalkapallostadionien rypäs, joka suureellisten vuoden 2022 MM-kisojen jälkeen jää yhä polttavamman auringon ja hiekkamyrskyjen raiskattavaksi.

Minkään muun yksittäisen asian ympärillä ei ole niin kallista ja turhaa rakentamista kuin urheilun suurtapahtumien. Eikä turhaa lentämistä, muovia ja muuta tarpeetonta krääsää, että me muut saamme jännittää b-näytteen valmistumista.

Yksi suorituspaikka

Juhani Peltosen Elmo-kirjassa talvikisat järjestettiin Andeilla ja jättiläiskisat Derwangassa. Ne olivat kuvitteellisia paikkoja.


Maailmaan pitäisi valita yksi pysyvä suorituspaikka kaikille suurkisoille, ettei yhdenkään talouskurimuksessa kärvistelevän valtion, kuten taannoin Brasilian, tarvitsisi rakentaa joutavia monumentteja kertakäyttöön. Yleensä nekin rahat ovat pois kansalta ja kulkeutuvat korruptoituneen veljeskunnan elosteltavaksi.

Pitäisi valita mahdollisimman puolueeton maa, jossa on lääniä sekä kunnon kesä ja talvi. Kanada tai Norja voisivat käydä tällaisista valtioista, vaikka 2010 talviolympialaisten suorituspaikka Vancouver olikin yhdenlainen länsimaisen idiotismin huipentuma.

Oli absurdia seurata Vancouverissa, miten raskaat sotilaslentokoneet kuljettivat puolen vuoden ajan kellon ympäri lunta vuorilta merenpinnan tason latuja varten, jotta lauma yliviritettyjä sukkapukuja pääsisi takomaan räkää suksien alla sulavaan hankeen.



Derwangan nimeäminen kisapaikaksi vaatisi vahvaa poliittista voimaa, mutta jos suurkisoja halutaan tulevaisuudessa järjestää edes vähän pienemmällä ympäristökuormituksella, siis järkevämmin, on vain tämä ratkaisu: yksi pyhä arvokisapaikka kaikille kuormittaville tapahtumille.

Päristelijät voisivat jatkossa ajaa simulaattoreilla kukin omassa olohuoneessaan istuen, kuten mm. Fortnitea pelataan.

Jos kaikki kisat voitaisiin järjestää jatkossa yhdessä paikassa ilman yhtään turhaa rakentamista, isoja liittoja miehittävät loislaumat jäisivät ilman voitelurahaa eivätkä mafian rakennusfirmat voisi jatkaa paperittomien työläisten orjuuttamista. Urheilu voisi päästä eroon korruptiosta.

Samalla kisojen järjestämiskulut tippuisivat murto-osaan nykyisestä, ja osallistujamaiden välillä tasaisesti jaettavilla voitoilla voitaisiin rahoittaa lasten urheiluharrastusta ja kehittää ympäristöystävällisempiä tapoja urheilla tosissaan.

Nykyinen kansainvälinen urheilujärjestelmä ei kestä päivänvaloa maanantaina julkaistun ilmastoraportin rinnalla. Urheilun pitää vetää pää pois eltaantuneesta mustikkasopasta ja ryhtyä kantamaan vastuutaan maailmasta.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt