Muut lajit

IS selvitti: Tasa-arvo ei toteudu – näin räikeästi naisia syrjitään urheilun johtotehtävissä

Julkaistu:

Urheilujohtaminen
IS:n selvityksen tulos on karu: tasa-arvo ei toteudu urheilujärjestöissä.
Suomi on tunnetusti edelläkävijä tasa-arvokysymyksissä. Urheilussa tasa-arvo ei kuitenkaan toteudu – ei sen paremmin johtajaviroissa kuin niiden palkkauksessakaan.

Tasa-arvolaki astui voimaan 1987. Kun yli 30 vuotta myöhemmin tutkaillaan keskeisten urheiluorganisaatioiden johtajapaikkoja, naiset ovat edelleen sivuroolissa.

Naisten osuus niistä on keskimäärin vain 20–25 prosenttia. Mikäli huomioidaan ainoastaan lajit, jotka ovat harraste- ja kilpailumielessä vahvoja sukupuoleen katsomatta, naisten ote vallankahvasta lipsuu entisestään.

IS selvitti kymmenen merkittävimmän urheiluorganisaation johtajapaikkojen tilanteen (puheenjohtajat, toimitusjohtajat, hallitukset), ja tulos oli vastaansanomaton: kaikkiaan 114 henkilöstä vain 28 on naisia. Selvityksessä oli kaiken lisäksi mukana myös vahvasti naisvoittoinen Voimisteluliitto.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Totta, urheilussa tasa-arvoaate ei toteudu. Se on valitettavaa, tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaara sanoo.

– Tilanne ei kuitenkaan yllätä, koska se on hyvin samankaltainen esimerkiksi pörssiyhtiöissä. Niistä noin 10 prosenttia on naisten johtamia, ja niiden hallituspaikoista naiset täyttävät kolmisenkymmentä prosenttia. Urheilu siis tavallaan ilmentää koko yhteiskunnan johtamistilaa.

Miksi sukupuolijakauma on näin hurja tämä urheilussa, joka harrastajamäärien perusteella kiinnostaa yhtä lailla naisia kuin miehiäkin? Onko kyse sovinismista vai eikö naisiin luoteta?


Suomen urheilun eettisen keskuksen (SUEK) tutkimuspäällikkö Nina Laakso korostaa, että asennemuutokset ovat usein hitaita. Laakso on tehnyt väitöskirjan suomalaisesta urheilujohtamisesta.

Asenteet ovat merkittävä tekijä siinä, ettei tasa-arvo toteudu. Urheilu koetaan edelleen vahvasti miehiseksi maailmaksi, ja niinpä urheilussa on edelleen miehisiä hyvä veli -verkostoja. Näin ollen miehet usein keskenään päättävät monien organisaatioiden johtajavalinnoista, Laakso tietää.

– Tähän verkostosanaan ei kuitenkaan tule suhtautua automaattisesti negatiivisesti, koska vallitsevan tilanteen syntymiseen on vaikuttanut myös naisten oma tahto. Naiset kokevat luontaista vastuuta eri asioista, erityisesti perheestä, eivätkä usein edes pyri urheiluorganisaatioiden johtopalleille. He haluavat käyttää vapaa-aikansa muuhun kuin urheilun johtotehtäviin.

Laakso myös muistuttaa, että Suomen urheilussa piirit ovat pienet.

– Usein urheilussa pitkään toimineita ja meritoituneita henkilöitä pyydetään luottamusjohtotehtäviin, ei niihin juurikaan haeta. Tässä sukupuolella on edelleen merkitystä. Miehet pyytävät jo ennestään tuntemiaan miehiä, Laakso kertoo.

Menestyneet naisurheilijat, kuten kokenut jääkiekkoilija Riikka Välilä ja ex-suunnistustähti Minna Kauppi näkevät ennakkoluulojen painavan ”jossain määrin”. Sovinismiin he eivät kuitenkaan usko.

– Urheilun johtopaikoille on erittäin vaikea päästä, ja naisille se on vielä kaksin verroin vaikeampaa, Välilä näkee.

– Koska urheilumaailma on hyvin miehinen, naiset eivät edes usko menestyvänsä rekrytointikilpailuissa ja jättävät jo siksi hakematta vastuullisiin tehtävin. Monet urheilijamiehet ovat nähneet urheilun uravaihtoehtona jo kilpaillessaan, kun taas naiset ovat – osin juuri tästä kulttuuristakin johtuen – hakeutuneet tietoisesti muille aloille, Välilä näkee.

Kauppi on samoilla linjoilla.

– Useille naisille äitiys ja perhe ovat suurempia arvoja kuin uran tekeminen normaalissa työelämässä tai urheilumaailmassa, hän tiivistää.

Naisten lätkämaajoukkueen entinen päävalmentaja Jouko Lukkarila painottaa, että Suomen urheilusta puuttuvat mallit, joilla mitata naisten osaamista ja uskottavuutta urheilujohtajina.

– Miesten hallitessa ei ole syntynyt mittaria naisjohtajien kyvyistä. Naiset ovat varmasti urheilujohtajinakin erilaisia kuin miehet, mutta eivät tietysti missään nimessä välttämättä huonompia. Mallien puuttumien on selkeä epäkohta, Lukkarila sanoo.

SUEKin Nina Laakso yhtyy Lukkarilan näkemykseen ja tuo esiin epäkohdan jatkoseuraamuksen.

– Kun näitä muunlaisia johtajaksi etenemisen malleja ei ole, miehet luottavat automaattisesti entistä enemmän toisiinsa, Laakso alleviivaa.

– Toisaalta sekin vaikuttaa, ettei urheilun johtopaikoista haluta herkästi luopua. Miehet eivät usein halua luopua vallastaan ja ovat valmiita taistelemaan asemansa puolesta.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt