Kolumni: Missähän maassa urheiluministeri asustaa, puussa vai kuussa? - Muut lajit - Ilta-Sanomat

Kolumni: Missähän maassa urheiluministeri asustaa, puussa vai kuussa?

Julkaistu: 10.6.2018 8:03

On ministereitä ja urheiluministereitä, kirjoittaa Tuomas Manninen.

Vein kerran tuoreen ympäristöministerin Kaj Bärlundin lintulahdelle kuvattavaksi, jolloin paljastui, ettei hän erottanut lokkia variksesta. Ihan hyvä ympäristöministeri hänestä silti tuli.

Kulttuuriministeri Anna-Liisa Kasurisen vein elokuviin, kun hän oli paljastanut käyneensä elokuvissa edellisen kerran nuoruudessaan katsomassa tanskalaisen seksikomedian Pukki paratiisissa. Ihan hyvä kulttuuriministeri Kasurisesta silti tuli.

Nyt meillä on ilonamme sininen urheiluministeri Sampo Terho, joka on antanut tänä vuonna Helsingin Sanomille jo kaksi aseista riisuvan liikuttavaa ja lapsenomaisen innostunutta haastattelua.

”Olisihan se omituista, jos urheiluministeri ei itse urheilisi”, Terho sanoi talvella. Silloin, kuten myös viime viikolla, Terho avasi suomalaisille myös penkkiurheilijan helposti pakahtuvaista sieluaan.

Terho heräsi ”yötä myöten katsomaan Patrik Laineen pelejä”. Hän oli ”päivittäin huolestunut Sebastian Ahon loukkaantumisesta”. Hän ”tuntee hyvin F1-ratojen profiilit vuosien varrelta”. Terho jopa uskoo ”urheilumenestyksellä olevan vaikutusta kansalliseen yhtenäisyyteen”.

Sopii epäillä, mutta ei jumituta siihen.

Terho on myös ylistänyt nyrkkeilyä yhtenä ”harvoista asioista, joissa todella on järkeä”. Joku voisi väittää, että takomalla nyrkeillä päätä riittävän kauan, sieltä pakenee viimeinenkin järki, mutta ei jumituta myöskään siihen.

***

Myös Terhon sininen ministeriveli, puolustusministeri Jussi Niinistö, on oman alansa suuri fani ja eräänlainen sotilaallisen maanpuolustuksen penkkiurheilija. Liittyykö tämä intoilu jotenkin sinisyyteen? Alunperin ajattelin ministerisalkun kantamisen fanituspohjalta olevan herttaista ja aika harmitonta, mutta sitten kävi ilmi, että urheiluministeri Terho haaveilee Suomeen F1-kisaa. Paikka olisi Kymiring.

Samassa HS-haastattelussa Terho toivoi suomalaisille auto- ja moottoriurheilijoille ”enemmän arvostusta kuin he saavat”. Missähän maassa Terho elää? Puussa? Kuussa? Vaikea kuvitella, että suomalaiset, joilla on vauhti kallossaan, bensaa suonissaan ja ralli rattonaan, kykenisivät arvostamaan räikkösiään ja häkkisiään vielä enemmän kuin jo arvostavat. Ja kyllä Jari-Matti Latvalaakin arvostettaisiin, jos hän vain pysyisi tiellä ja saisi Maisa Torpan pysymään pois julkisuudesta, kuten Torppa lupasi vuosi sitten.

Terho tuntui surevan, että moottoriurheilulla on myös vastustajia, joiden motiivina on ympäristönsuojelu. Heitä on kuitenkin niin vähän, että luulisi ministerin nukkuvan yönsä. Jopa vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto on julistautunut ärtyisäksi Jyväskylän Suurajojen puolustajaksi.

En ole ikinä ollut F1-kisoissa. Kerran oli läheltä piti -tilanne. Olimme heinäkuussa 1972 automatkalla Britanniassa ja isäntämme halusi viedä meidän Britannian Grand Prixiin, joka ajettiin 15.7. Kentissä Brands Hatchin radalla. Isäni mielestä matkamme eteni siinä vaiheessa jo Skotlannin Ylämailla. Innostuin ikihyviksi Skotlannista. Emerson Fittipaldi muuten voitti, kun pitkään johtanut Jackie Ickx keskeytti. Jackie Stewart oli toinen. Francois Cevert ja Ronnie Pettersson ajoivat ulos. Cevert kuoli seuraavana vuonna Yhdysvaltain GP:ssä, Pettersson vasta 1978 Italian GP:ssä.

...ja vielä

Nykyisin isot uutiset ovat tosi isoja, keskikokoiset pieniä ja pienet (divarifutis) on poistettu. Tuli vain mieleen, kun sattuneesta syistä luin 50 vuoden takaisia HS:n ja IS:n numeroita. Jim Clarkin kuolemalle palmusunnuntaina 7.4. oli varattu palstatilaa maltillisesti, mutta vastaavasti urheilun kattaus oli hyvin monipuolinen.