Argyrios Papathanasopoulos voitti Pohjoisnavan maratonin sunnuntaina. Uutistoimisto Reutersin videolta näkyy, kuinka hurjissa olosuhteissa juoksijat tulivat maaliin.
Kreikkalainen selvitti matkan ajassa neljä tuntia ja 34 minuuttia. Maaliin tultuaan hän näytti tältä:
Yllä olevat kuvat ja video ovat vuoden 2018 maratonilta.
Suomalainen Jukka Viljanen osallistui samaiseen kisaan vuonna 2007. Hän hymähteli sunnuntain kisan olosuhteille.
– Olin siellä juoksemassa 2007. Silloin siellä oli 33 astetta pakkasta, mutta nyt oli vain 32 astetta. Siis ihan trooppista siihen verrattuna, Viljanen kertoo IS:lle.
Viljanen ei osallistunut tuolloin pelkästään juoksukilpailuun, vaan heti perään oli vuorossa toinen äärimmäisissä olosuhteissa käyty kisa.
– Ensin oli maraton ja siihen perään historian ensimmäinen pohjoisnavan Bike extreme -kisa eli maastopyöräkisa. Meitä oli 43 juoksijaa, joista kuusi osallistui toiseen maratoniin, joka tehtiin pyörällä. Mulla meni aikaa neljä tuntia ja 30 minuuttia siihen juoksuun, josta suurin osa jouduttiin vetämään lumikengät jalassa.
– Heti maratonin jälkeen oli vaatteiden vaihto ja sitten siirryimme fillarin selkään. Voin sanoa, että siitä kisasta en sitten enää muista mitään. Siinä veti itsensä niin tilttiin, ettei mitään rajaa.
Tältä Jukka Viljanen näytti tultuaan pyörämaratonin maaliin vuonna 2007.
Pohjoisnavan maratonia on juostu vuodesta 2002.
– Sijoituin maratonilla kuudenneksi. Olin silloin helvetin kovassa kunnossa, mutta en uskaltanut juosta ihan täysiä, koska tiesin, että edessä on sitten se toinen maraton pyörällä. Se oli mulle ihan uusi kokemus.
Miten maratoniin Pohjoisnavalla valmistaudutaan?
– Siihen valmistaudutaan kymmenien vuosien ajan. Ei siinä ole mitään erityistä. Juoksin jo silloin ammatikseni. Olen tehnyt sitä vuosituhannen vaihteesta alkaen.
– Pohjoisnavan maraton on ainoa maraton, jonka olen juossut. Mutta olen juossut esimerkiksi Saharan halki 1 682 kilometriä. En ole maratoonari, vaan Pohjoisnavan kisa oli poikkeus. Pyysin kisajärjestäjältä silloin, että voisin juosta ultrapitkän matkan, koska maratonit eivät ole kiinnostaneet henkilökohtaisesti haasteena. Mutta kisajärjestäjä kieltäytyi siitä. Olisin halunnut juosta minimissään 50 kilometriä, mutta hän sanoi, että kaikki juoksevat maratonin – myös sinä.
Miten hikoilu vaikuttaa kylmässä ilmassa?
– Olennaisin kysymys on se, miten sen hikoilun säätää. Jos hiihtäisi pulkka perässä, niin hikoilua pystyy kontrolloimaan paljon enemmän. Noin kylmässä se on tosi hankalaa, kun pitäisi juosta mahdollisimman kevyissä varusteissa. Yleisin virhe on se, että on ylipukeutunut. Kun olimme lähtöviivalla, jokainen hyppi ja pomppi, koska oli niin helvetin kylmä.
– 10–20 minuutin juoksun jälkeen keho alkaa lämmetä. Ensin 10 minuuttia menee, kunnes jalat ovat kunnolla lämpimät ja siitä kymmenen minuuttia myöhemmin muutkin osat kehosta alkavat lämmetä. Silloin verenkierto on tavallaan valmis.
Kylmyyden lisäksi ongelmaksi saattaa tulla pureva tuuli.
– Niissä olosuhteissa tuulelta suojautuminen on tärkeintä. Täytyy olla sellainen windstopper ja sitten kerrospukeutumista. Jalkojen osalta ei tarvitse pitää huolta, paitsi siinä tilanteessa, jos on lumikengät jalassa. Silloin jalkaterä ei pääse tekemään töitä ja varpaat voi paleltua. Jos juoksee tavallisella maastojuoksukengällä, niin jalkaterä tekee koko ajan töitä, joten se ei ole mikään ongelma. Siellä jalat eivät palellu.
Miten matkustitte Pohjoisnavalle ja missä asuitte siellä?
– Sinne mennään Huippuvuorten kautta ja sieltä lennettiin Antonov-74 -koneella silloin, kun olin siellä. En tiedä, käytetäänkö nykyään Iljushin -koneita? Ne ovat koviin olosuhteisiin tehtyjä rahtikoneita, jotka laskeutuvat Pohjoisnavan jäälle, joka on kahdesta–kolmeen metriä paksua.
Jukka Viljanen vuonna 2007.
– Vuonna 2007 oli erillinen messiteltta, jossa ruokailtiin ja seurusteltiin. Se oli hyvin pieni. Sitten oli viisi asuintelttaa, joihin mahtui 10 ihmistä. Ja sitten oli metallinen häkkyrä, joka toimi vessana.
Nansenin suksien jäljillä
Viljanen on käynyt juoksemassa myös Etelämantereella 100 kilometriä. Norjalainen tiedemies ja tutkimusmatkailija Fridtjof Nansen hiihti Grönlannin halki vuonna 1888.
Viljanen yrittää samaa temppua nyt juosten. Vuonna 2013 hän yritti sitä ensimmäisen kerran, mutta joutui keskeyttämään yrityksen. Uusi yritys on vuorossa vuoden kuluttua keväällä.
– Minun on tarkoitus olla ensimmäinen, joka juoksee koko Grönlannin jäätikön halki. Yritimme sitä vuonna 2013 jenkkiläisen kaverini Greg Maudin kanssa, mutta jouduimme keskeyttämään, kun meidän tukitiimin jäsen sai vakavan häkämyrkytyksen. Jouduimme evakuoimaan hänet itse, koska helikopteri ei voinut tulla avuksi. Nyt huhti-toukokuussa 2019 olisi tarkoitus uusia se niin, että meillä on kolmen hengen tukitiimi ja 30 koiraa, jotka vetää meidän kamoja.
– Jäätiköllä suurimat vaarat ovat railot ja erittäin kovat olosuhteet. Viimeksi olimme viisi päivää teltassa sellaisessa myrskyssä, että meiltä meni tuulimittari rikki, kun tuuli 35 metriä sekunnissa. Silloin ei tietenkään liikuta, vaan ollaan visusti teltoissa.
Viljanen kertoo tekevänsä Arktisen neuvoston kanssa yhteistyötä.
– Juoksen Arktisen neuvoston ja alueen puolesta. Toimin heidän seikkailulähettiläänä. Puhun paljon arktisen alueen alkuperäisasukkaiden olosuhteista ja siitä, millä tavalla ilmastonmuutos vaikuttaa niihin.