Muut lajit

Kolumni: Tahko Pihkalan raaka kuvaus vuoden 1918 verilöylystä – ”Minun täytyy joskus aivan pakottaa sormeni liipasimelle”

Julkaistu:

Suomalaisen urheiluhistorian tunnetuimpiin hahmohin kuuluneen Lauri ”Tahko” Pihkalan toiminnasta sisällissodan aikana 1918 on saatu uutta tietoa, kirjoittaa Juha Kanerva.
Me Helsingin yliopiston ensimmäisen vuoden historianopiskelijat kokoonnuimme syksyllä 1984 illanviettoon. Paikkana oli Sibeliuksenkadulla sijainnut huoneisto, jossa Lauri ”Tahko” Pihkala oli asunut valtaosan elämästään eli vuodet 1916–1981.

Kokemattomana alkoholin käyttäjänä aloin voida pahoin kesken hauskanpidon ja jouduin äkillisesti tyhjentämään vatsani WC:n lavuaariin. Onneksi tutorina toiminut Mikko Myllykoski avusti jälkien siivoamisessa.

Opiskelijoiden ryypiskely olisi varmasti kauhistuttanut raittiusmiehenä tunnettua Pihkalaa, joka katkaisi vuonna 1946 välinsä Urho Kekkoseenkin tämän julkisen kännäämisen takia.

***
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Pihkala on suomalaisen urheiluhistorian suurhahmoja ja 1920–30-luvuilla nähdyn sinivalkoisen urheiluihmeen ylipappi. Hän oli aktiiviurheilija (olympiaedustaja yleisurheilussa 1908 ja 1912), valmentaja, urheilujohtaja, lehtimies, pesäpallon kehittäjä ja maanpuolustuksen tärkeydestä saarnannut propagandisti.

”Tahkon” maineteot tunnetaan, ja niistä on saatu lukea useista elämäkertateoksista. Vähemmälle huomiolle on jäänyt Pihkalan toiminta vuoden 1918 sisällissodan ja sitä seuranneen vankileirihelvetin aikana. Marjo Liukkosen väitöskirja Hennalan naismurhat 1918 on tuonut esiin Pihkalan pimeää puolta.

Pihkala oli vuonna 1917 perustamassa järjestyskaarteja ympäri maata. Tammikuussa 1918 syttyneessä sisällissodassa nämä suojeluskuntien joukot muodostivat valkoisen puolen ydinjoukon. Isolla osalla niihin kuuluneista miehistä oli urheilutaustaa. Samoin oli tilanne punaisten puolella, sillä arvioiden mukaan neljännes punakaartin noin 80 000 sotilaasta oli työläisurheilijoita.

***

Sodan aikana Pihkala kuului pahamaineiseen Hans Kalmin pataljoonaan ”neuvottelevan adjutantin” tittelillä tehtävänään propaganda-aineiston levittäminen punaisten puolelle. Mutta Pihkala osallistui myös taisteluihin Itä-Hämeessä.

Maaliskuun 10. päivänä Pihkala ja kolme muuta Kalmin miestä suorittivat Kuhmoisissa Harmoisten sairashuoneella verilöylyn, jossa murhattiin kaikki potilaat ja miespuoliset sairaanhoitajat. Naispuolisesta henkilökunnasta henkiin jäi kaksi ruotsia puhunutta hoitajaa.

”Valmistautukaa siirtymään helvettiin, sillä kuolema tulee jokaiselle viiden minuutin kuluttua”, Pihkalan joukkio huusi sisälle tunkeutuessaan, muisteli toinen pelastuneista.

Kuusi päivää tapahtuman jälkeen Pihkala kirjoitti äidilleen kirjeen, jota Harri Salimäki on lainannut vuonna 2000 väitöskirjassaan Isänmaan ja urheilu-uskon mies.

”Tässä taistelussa punaryssää vastaan raaistuu kieltämättömästi. Nuo pimitetyt punakaartilaiset, useat heistä, herättävät sääliä, minun täytyy joskus aivan pakottaa sormeni liipasimelle lähempää ampuessa.”

Pihkalan viha kohdistui punaisten johtohenkilöihin, mutta maksumiehiksi joutuivat puolustuskyvyttömät rivimiehet ja hoitajat.

Ja vielä...

Toukokuussa 1918 Kalmin pataljoona vastasi Hennanalan vankileirin vartioinnista, ja dokumenttien mukaan Lauri Pihkala oli eräänlainen logistiikkavastaava. Hennalassa teloitettiin satoja miehiä ja naisia. Pihkalan elämästä olisi syytä laatia vielä yksi tutkimus, jossa käytäisiin läpi hänen toimensa vuosien 1918–19 aikana.

Lisää Juha Kanervan kolumneja voit lukea täältä.