Muut lajit

Samin, 41, soutu Atlantin yli keskeytyi rajulla tavalla – koki neljän päivän helvetin: ”En pystynyt edes nousemaan”

Julkaistu:

Valtameren yli
Sam Öhmanin suuri seikkailu päättyi rajuun pettymykseen.
Yksin Atlantin valtameren yli soutaminen oli inkoolaisen Sam Öhmanin, 41, unelma, johon hän valmistautui kaksi vuotta, ja jota varten hän keräsi sponsoreilta yli 80 000 euroa.

Hän muun muassa opetteli alusta asti soutamaan, keräsi 12 kiloa painoa laihtumisen varalle ja vietti satoja tunteja veneellään harjoittelemassa. Tarkoitus oli päästä Kanarian saarten La Gomerasta Karibian Antigualle kolmessa kuukaudessa. Lähtö suureen ja tuntemattomaan seikkailuun oli määrä tapahtua 12. joulukuuta.


Torstaina puhelimeen vastasi murtuneen kuuloinen mies, joka saapui Kanarialta Suomeen keskiviikkoiltana – lentokoneella.

– Koko aineenvaihdunta on aivan sekaisin kuin seinäkello. Uni tulee miten tulee, vaikka onkin kova väsymys, Öhman kertoi Ilta-Sanomille.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Eikä ihme. Öhman kävi läpi neljän vuorokauden aikana koettelemuksen, johon kukaan ei vapaaehtoisesti lähtisi.

Kilpailu, johon Öhman osallistui eli Talisker Whiskey Atlantic Challenge pääsi starttaamaan kovien sääolosuhteiden vuoksi vasta torstaina 14. joulukuuta. Tuolloinkin järjestäjät joutuivat tekemään tiukan päätöksen.

– Starttijärjestystä muutettiin, ja he olivat jopa varautuneet avustamaan meidät pois lahdelta. Niemen ympäri pääseminen oli kriittinen kohta, ja vasta sen jälkeen alkoi ajanlasku.


Öhman pääsi lähtemään klo 13 iltapäivällä. Neljä tuntia myöhemmin hän oksensi ensimmäisen kerran.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Olen ollut aiemminkin merisairas, mutta ei se ole estänyt minua toimimasta. Olen oksentanut kerran, ja sitten olo on parantunut. Nyt se tuli tosi rajuna, enkä tiedä miksi.

Öhman lopetti jatkuvan oksentamisen vasta kuudelta seuraavana aamuna pillereiden turvin. Hän souti kymmenisen tuntia, vaikka mikään ei pysynyt sisällä. Illalla tuuli voimistui ja kääntyi vastaan. Öhman laittoi ajoankkurin ja ryömi kajuuttaan nukkumaan.

– En edelleenkään pystynyt syömään, joten yritin saada vain lepoa. Kun on neljä ja puolimetrinen murtuva ristiaallokko, toipuminen on yhtä helppoa kuin pesukoneessa.

Aamulla Öhman huomasi veneensä olevan samassa paikassa kuin edellisenä päivänä lähtiessä. Hän päätti yrittää nyt idän sijaan länteen, jotta pääsisi pois matalapaineesta saarten välistä. Hän souti 12 tuntia. Illalla tuuli jälleen voimistui ja kääntyi, ja aamulla hän oli jälleen lähtöpaikassa.

Hän kuuli myöhemmin, että alueella oli paikallisillekin hyvin yllättävä ja harvinainen matalapaine, jollainen oli viimeksi ollut 12 vuotta sitten.


Sunnuntaina alkoi iskeä epätoivo. Öhman ei ollut saanut tarpeeksi nestettä sisäänsä, ja neljän vuorokauden aikana hän oli pystynyt syömään ainoastaan neljä pientä suklaapatukkaa ja muutaman mantelin. Ajoankkurin vetäminen yli vei tunnin, koska hän oli niin heikkona. Lisäksi turvallisuuspäällikkö oli kertonut satelliittipuhelimen kautta, että samanlainen sää jatkuisi ainakin viikon.

– Turvallisuuspäällikkö ei koskaan kannusta ketään keskeyttämään, mutta nyt hän kehotti vakavasti miettimään sitä vaihtoehtoa, että minut hinattaisiin rantaan samalla kun toinen samassa tilanteessa oleva brittisoutaja. Siinä vaiheessa tajusin, että tilanteeni on vakava.

– Seuraavana päivänä säässä olisi ikkuna, jolloin he pystyisivät hinaamaan sekä minut että veneen. Sen jälkeen vene saattaisi jäädä mereen kovan kelin vuoksi.

Öhman teki henkisen valmentajansa kanssa 12 tunnin suunnitelman. Hän unohtaisi kaiken muun ja keskittyisi siihen, että saisi ravinnon pysymään sisällä ja levättyä.

– Tein puuroa ja yritin väkisin syödä, mutta se ei mennyt alas. Pyörittelin yhtä mantelia suussani kolme minuuttia.


Viideltä aamulla turvallisuuspäällikkö soitti, ja Öhman teki vaikean päätöksen: kisa olisi hänen osaltaan ohi.

– Siinä vaiheessa en enää pystynyt nousemaan edes soutaakseni. Ei ollut tasapainoa eikä voimia.

Pettymys oli hirveä, mutta Öhman työnsi tunteet sivuun siihen asti, että hänet tultiin hakemaan. Kun hän oli saanut köyden kiinni veneeseensä ja hinaus alkoi, tunteet purkautuivat.

– Tuli itku ja täydellinen tyhjyys. Vajaat kaksi vuotta koko elämä ja kaikki mitä teen oli tähdännyt tähän. Minulla ei ole B-suunnitelmaa.

Matkassa oli epäonnea. Öhman ja toinen keskeyttänyt olivat saaneet palautetta ennen lähtöä, että he olivat kaksi parhaiten valmistautunutta kisaajaa sekä veneen puolesta että henkisesti.

– Vähän helpotti, kun puhuin toisen soutajan kanssa, enkä tuntenut itseäni ihan täydeksi luuseriksi, kun hän oli päätynyt samaan ratkaisuun.


Seuraavat päivät menivät robottimaisesti veneen kuljetusta ja muita käytännön asioita hoitaessa. Suomeen Öhman saapui myöhään keskiviikkoiltana.

– Sitten iski kunnon lekalla päähän -väsymys. Tämä on ollut tosi vaikea päivä, pää on yhtä soppaa. Se, että homma on ohi, ei ole vielä ihan täysin konkretisoitunut, mutta yritän antaa itselleni aikaa hyväksyä asian.

Öhman myöntää, että ensimmäinen ajatus keskeyttämisen jälkeen oli se, että hän yrittää uudestaan.

– Tunnistin kuitenkin, että se on pakomekanismi. Unohdan edellisen ja aloitan seuraavan projektin ihan kuten lätkänpelaaja unohtaa hävityn pelin. En usko, että unohtamisesta seuraa nyt hyvää. Täytyy kuitenkin käydä tämä rauhassa läpi. Enkä tiedä, pystynkö enää löytämään tukijoita kalliiseen matkaan.

Kaikesta huolimatta Öhman aikoo seurata kilpailun ja veneiden etenemistä Atlantilla.

– Tunsin suurta sielunkumppanuutta monien kilpailijoiden kanssa. Toivon heille kaikkea hyvää matkalle.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt