Pohjoisamerikkalaisen urheilun bisnesmalli pyyhkii lattiaa eurooppalaisella konseptilla.
Maailman 50 arvokkaimmasta urheiluseurasta jopa 43 löytyy Pohjois-Amerikan ammattilaissarjoista – amerikkalaisen jalkapallon NFL:stä, koripallon NBA:sta ja baseballin MLB:stä. Huonosti ei mene myöskään jääkiekon NHL:llä: Sen seurojen yhteenlasketut liikevoitot ennen veroja olivat viime vuonna jopa 372 miljoonaa euroa. Talouslehti Forbesin mukaan 30 NHL-seurasta 22 teki voitollisen tilinpäätöksen.
Ero Eurooppaan ja ennen kaikkea Suomeen on resurssit suhteutettunakin dramaattinen. Suomen ykköslajissa jääkiekossa perälauta vuotaa yhdellä jos toisella seuralla niin SM-liigassa kuin Mestiksessä. Esimerkiksi perinteikäs TPS on tehnyt parina viime vuonna vajaat neljä miljoonaa euroa miinusta.
Monet SM-liigaseurat ovat taloudellisesti vaaravyöhykkeellä.
Kaikki Pohjois-Amerikan urheilusarjat ovat aina olleet bisneksiä. Euroopassa urheilu on ollut poliittinen liike, josta on sittemmin tullut niin sanotusti bisnes. Todellisuudessa se on edelleen poliittisten intressien kahlitsemaa.
Ero syntyy jo pelkästään tästä – asenteesta.
Madison Square Gardenissa rahaa takovat New York Rangers ja New York Knicks.
Mestiksessä pyristelevän Peliittojen omistaja Karri Rämö kertoi lauantaina Etelä-Suomen Sanomissa, että heinolalaisseuran toiminta on vaakalaudalla 30 000 euron vuosittaisten jäämaksujen vuoksi. Heinolan kaupunki ilmoitti, ettei se voi enää tukea Peliittoja, koska seura toimii osakeyhtiöpohjalta.
– En ymmärrä kaupungin ratkaisua, koska Peliitat on kuitenkin seura, joka ei tavoittele voittoa omistajilleen, Jokereissa maalivahtina pelaava Rämö tiivisti.
Tuossa se pointti tuli. Miten voisi tehdä bisnestä, jos ei edes tavoittele voittoa?
Suomessa rahamiehet eivät sijoita urheiluun rahantekomielessä, vaan tunnesyistä. Jotkut ovat omistamansa seuran faneja, toiset janoavat valtaa. Urheilu on aina tarjonnut vallanhimoisille oivan sauman päästä tekemään marginaalipolitiikkaa.
Yhdysvalloissa isojen palloilulajien ympärille on kehitetty nimenomaan bisnestä tukevia rakennelmia, joten ymmärrettävästi siellä liikutaan eri sfääreissä. Kuitenkin myös perusosaaminen on Amerikassa täysin toista kuin Euroopassa.
Euroopassa on edelleen paljon avoimia kilpailusarjoja, jotka ovat todistetustikin huonoja bisnekselle.
Kotoinen SM-liiga on NHL:n tavoin suljettu. Mistä kiikastaa?
Jokereiden maalivahti Karri Rämö on Mestiksessä pelaavan Heinolan Peliittojen omistaja.
Ydinongelma on siinä, ettei SM-liiga ole itsenäinen kuin korulauseissa. Todellisuudessa sen pitää tehdä jatkuvasti tiivistä yhteistyötä ennen kaikkea Jääkiekkoliiton kanssa ja lahjoittaa liitolle 20–30 hyvää pelipäivää joka vuosi maajoukkueen vuoksi. SM-liiga antaa suosiolla liiton takoa rahaa ja jää itse rannalle ruikuttamaan.
Poliittinen mielistely leimaa liigankin sisäistä toimintaa. Kaksi kolmasosa liigajoukkueista pitää kelpuuttaa pudotuspeleihin, koska tasaisuus on nykyään sarjan ainoa vetovoima. NHL:ssä pudotuspeleihin pääsee vain noin puolet joukkueista, eikä haittaa, vaikka monella joukkueella urheilullinen panos sammuu jo ennen vuodenvaihdetta.
Rahaa kilisee kassaan silti, koska tarina ei synny sarjataulukosta, vaan itse tuotteesta. Brändistä.
Pohjois-Amerikassa varsinainen tulo omistajalle ei tule toiminnasta vaan seuran arvonnoususta. NHL:ssä esimerkiksi Detroit Red Wings vaihtoi käsiä 1980-luvun alussa seitsemällä miljoonalla dollarilla. Nyt seuran arvo on 700 miljoonaa taalaa.
Suomessa urheiluseuran saa usein ostettua eurolla.
Tahtokysymys
On vaikea yhtyä mielipiteisiin, joiden mukaan Suomessa ei saataisi kasaan samantapaisia bisnesrakennelmia kuin vaikkapa NHL:ssä. Urheilujohtamista tutkinut ja opettanut Juho Nenonen pohti hiljattain Turun Sanomissa, että esimerkiksi NHL:n draft-järjestelmä olisi laiton Suomessa.
Totta, mutta niin se on Pohjois-Amerikassakin. Kun teet pelaajien kanssa työehtosopimuksen, siitä tulee sallittua.
Kysymys on enemmänkin siitä, mitä halutaan. Urheiluväki voi jatkaa nykymenetelmin, mutta silloin haaveet harmonisesta taloudenpidosta kannattaa lopettaa. Jos taas sen intresseissä on tehdä urheilusta aidosti bisnes, vaatimuksena on totaalinen asennemuutos.
– Eurooppalainen tapa toimia on reilumpi asiakkaita ja seuroja kohtaan. Amerikkalainen malli taas on tehokkaampi rahan tekemisen näkökulmasta, Nenonen linjasi.
Miksi Amerikan suljettujen sarjojen asiakkaat olisivat häviäjä ja Euroopan avoimien sarjojen vastaavat voittajia?