Kolmekymppisellä Maksimilla (nimi muutettu) oli timanttinen idea. Hän oli ostanut vuonna 2012 Sotshin talviolympialaisia silmällä pitäen tontin rakenteilla olevan Adlerin olympiapuiston varrelta.
Hotellibisneksessä vuosia työskennellyt venäläismies suunnitteli avaavansa paikalle ravintolan kisaturistien virtaa varten. Menestysbisnes loppui kuitenkin ennen kuin ehti alkaakaan.
– Yhtenä päivänä tilani oveen koputettiin ja sanottiin, että liiketoimintani siinä paikassa loppuisi siihen, Maksim kertoi Ilta-Sanomille.
Oven takana olivat aluehallinnon viranomaiset. Maksimin mukaan olympialaisten aikaan parhaat liikepaikat pedattiin Sotshin johtaville poliitikoille ja Venäjän talouseliitille. Muiden oli väistyttävä.
Adlerin olympiapuistossa sijaitsevalla olympiastadionilla pelataan kesällä 2018 kuusi jalkapallon MM-kisojen ottelua.
Adlerin olympiapuistossa on kuhinaa urheilutapahtumien yhteydessä, mutta ison osan vuodesta alue on hiljainen. Kuvassa aluetta keväällä 2017 formula 1 -osakilpailun aikaan.
– Pääsin kyseisten ihmisten kanssa lopulta yhteisymmärrykseen ja sain tontistani korvauksen. Heille kyse oli pikkurahoista, mutta olin onnekas, koska pääsin tilanteessa omilleni. Monille ei käynyt yhtä hyvin.
Maksim on yksi Sotshin asukkaista, joita IS jututti huhtikuussa 2017, kolme vuotta vuoden 2014 talviolympialaisten jälkeen. Maksim suostui haastatteluun sillä ehdolla, ettei hänen oikea nimensä tai nykyinen työpaikkansa tulisi julkisuuteen.
Sotshin olympialaiset maksoivat arvioiden mukaan 35–45 miljardia euroa.
Kokenut yrittäjä kuuluu niihin paikallisiin, joille jäi maailman kalleimman olympiajuhlan jälkeen katkera olo. Sellaisia löytyy Sotshista yhä paljon, mutta juuri kukaan ei uskalla sanoa kritiikkiään julkisesti.
Karuja kohtaloja
Sotshin talviolympialaiset muistetaan presidentti Vladimir Putinin lempiprojektina, jota rakentaessa ei rahassa säästelty. Kisat maksoivat arviolta noin 35–45 miljardia euroa, kun mukaan lasketaan suorituspaikat, urheilijoita ja kisavieraita varten pystytetyt asuinalueet sekä olympialaisia varten rakennettu infrastruktuuri.
Urheilutapahtuman alkuperäinen budjetti oli 11 miljardia, mutta käsistä lähteneet kustannukset moninkertaistivat loppusumman ja tekivät olympialaisista maailman kalleimmat.
Adleriin rakennettu uusi juna-asema oli osa olympialaisten massiivista tieprojektia. Rannikon ja vuoriston välille rakennetut uudet kulkuyhteydet maksoivat arviolta 8 miljardia euroa. Se on enemmän kuin Vancouverin olympialaisten 2010 kokonaisbudjetti.
Uuden rautatieyhteyden piti taata olympialaisten jälkeen vilkas junaliikenne rannikolta vuorille. Nykyään moderneja Lastotshka-junia käyttävät pääasiassa turistit. Paikalliset eivät niistä juuri perusta.
Olympiaprojektissa rantakaupunki ja vuoristossa sijaitsevat alueet myllättiin uuteen uskoon. Uusien puitteiden alle jäi ihmisten koteja ja liiketiloja. Monet kodeistaan häädetyt asukkaat eivät ole saaneet elämäänsä järjestymään sen koommin.
– Ihmisiä ajettiin kodeistaan ja heidän maansa vietiin. Vastineeksi he saivat pikkurahoja. Osa on alkoholisoitunut, osa on muuttanut muualle, Maksim kertoi.
Krasnaja Poljanan vuoristokylässä asuva perheenäiti Radmira Pavlova näki, kuinka osa kylän asukkaista pakotettiin vaihtamaan maisemaa olympialaisten alla. Pavlovan mukaan joidenkin tragedia oli toisten voitto.
Roza Hutorin alppihiihtokeskuksen liepeillä on kevään välikaudella hiljaista.
Krasnaja Poljanan vuoristokylän leppoisa ilmapiiri koki särön olympialaisten alla, kun osa kyläläisistä häädettiin kodeistaan. Talojen paikalle rakennettiin urheilujuhlaa varten iso moottoritie.
– Asukkaiden koteja jäi esimerkiksi rannikolta vuorille rakennetun moottoritien (A148) alle. Meillä oli tuuria, ettei kotimme ollut väärässä paikassa. Osa otti tilanteen raskaasti, mutta tiellä on hyvätkin puolensa. Se nopeuttaa kulkemista selvästi.
Olympialaisten perintö
Mitä kaikella rahalla ja uhrauksilla saatiin? Toteutuiko Putinin unelma koko kansan yhdistävästä olympiajuhlasta?
Isolla osalla Sotshin asukkaista on asiasta ristiriitainen olo. Hulppeat kisat viihdyttivät talvella 2014 lukuisia kisaturisteja, mutta useimmat paikalliset seurasivat kotikaupunkinsa kisoja pysytellen visusti sisällä.
Moni liiketoiminta kuoli pian olympialaisten jälkeen. Kuvassa oleva suksivuokraamo alppihiihtokeskus Roza Hutorissa on ollut paikallisten rakennusmiesten mukaan tyhjillään ainakin pari vuotta.
Myynnissä. Roza Hutorissa näkyy aika ajoin myyntiin laitettuja hotelleja.
Olympialaisten alla rakennetut hulppeat hotellit ovat nykyään Roza Hutorin tavaramerkki. Paikalliset yrittäjät ovat kritisoineet suurten luksusketjujen tappaneen alueen perinteistä liiketoimintaa.
– Ennen kisoja tv-uutisissa ja poikani päiväkodissa meitä peloteltiin terrori-iskujen uhalla ja kehotettiin välttelemään suorituspaikkoja. Seurasimme kotisohvilta, kuinka kisaturistit nauttivat suurtapahtumasta, Pavlova kertoi.
Harva paikallinen pääsee nauttimaan olympialaisten hienouksista vieläkään.
Olympialaisten suorituspaikat ovat loistavassa kunnossa, mutta öljyjätti Gazpromin vartioimille urheilupaikoille pääsevät vain harvat ja valitut.
Sotshissa on järjestetty viime vuosina suuria urheilutapahtumia (jalkapallon Confederations Cup ja F1-osakilpailut), mutta muuten isolla rahalla rakennetussa Adlerin olympiapuistossa on paikallisten mukaan hiljaista. Merkittävän osan ajasta suuret stadionit ja hulppeat suorituspaikat ovat tyhjillään.
Polkutaksiyrittäjä odottaa asiakkaita auringossa kvassikojun vieressä Adlerissa.
Lukuisat katukoirat nousivat otsikoihin Sotshin olympialaisten aikaan.
Sotshin talviolympialaisten perintö vaikuttaa tutulta. Olympialaiset ovat pönkittäneet vallanpitäjien ja miljardöörien asemaa (Putinin kannatus on noussut talven 2014 jälkeen) ja tarjonneet huveja niille, joilla on ollut niihin varaa.
Alueella on ollut viime vuosina turistibuumia, mutta se on enemmänkin Venäjän talouslaman kuin olympiahuuman ansiosta. Lama on johtanut siihen, että venäläiset valitsevat edullisemman kotimaisen kohteen ulkomaalaisten lomapaikkojen sijaan.
Sotshin olympialaisilla myydään vaatteita yli kolme vuotta kisojen jälkeenkin.
Vladimir Putinin kuva koristaa useita myynnissä olevia Sotshi-matkamuistoja. Kaupungissa tiedetään, mitä olympiaprojekti merkitsi presidentille.
Auringonpalvojat löytävät loppukeväästä ja kesällä tiensä Adlerin rannalle.
Olympialaisten vaikutuksia tutkineen yhdysvaltalaiskirjailijan Chris Dempseyn mukaan tasa-arvoa edistävistä olympialaisista on turha haaveilla jatkossakaan.
– (Kansainvälinen olympiakomitea) KOK on kasvattanut olympiakisojen kokoluokkaa saadakseen niistä itselleen hyvät tuotot. Sotshi on esimerkki siitä, miten KOK pisti isäntämaan hallituksen rakentamaan paljon kalliimpia ja suurempia rakennuksia kuin oikeasti tarvitaan, Dempsey sanoi IS:lle.
– Mielestäni se on surullista. Sen noin 40 miljardia euroa olisi voinut käyttää Venäjällä paljon tärkeämpiinkin asioihin.
Kattava reportaasi elämästä Sotshin olympialaisten jälkeen julkaistiin alun perin Urheilulehden numerossa 28/2017. Urheilulehden voi tilata täältä.