Juha Nurmela, 39, juoksi Suomen päästä päähän kuukaudessa – yksi paikka toi kyyneleet silmiin

Julkaistu:

Ultrajuoksu
Juha Nurmela juoksi kuukaudessa Nuorgamista Helsinkiin. Kilometrejä kertyi noin 1 400, ja päivittäin matka eteni yli maratonin mittaisen pätkän.
Helsinkiin saapui sunnuntaina melkoisen urakan tehnyt porukka. Neljätoista kovakuntoista juoksijaa lähti heinäkuun ensimmäisenä päivänä taittamaan matkaa Nuorgamista kohti pääkaupunkia, tavoitteena juosta kuukaudessa noin 1 400 kilometrin matka Suomen päästä päähän.

Keskimääräisenä päivämatkana oli 45 kilometriä, yli maratonin mittainen pätkä siis. Pisin etappi oli 56 kilometriä.

Koko urakan taisteli loppuun lopulta yhdeksän. Juha Nurmela, 39-vuotias lohjalainen, on yksi heistä.

Nurmela on kokenut ultraurheilija. Hän on aiemminkin tehnyt hurjalta kuulostavia urheilusuorituksia, esimerkiksi kaksi vuotta sitten kolme täyden matkan triathlonia viikon aikana.

Tällä kertaa häntä houkutteli itsensä voittamisen ohella halu kunnioittaa satavuotista Suomea. Suomi 100 -juoksuna tunnettu etappijuoksu kuuluu Suomen juhlavuoden valtioneuvoston hyväksymiin hankkeisiin.

– Halusin aidosti nähdä meidän maan ja kokea sen omin aistein. Joka sentin kulkemisen ohella tässä haistoi ja maistoi Suomen ihan eri lailla, Nurmela kertoi urakan jälkeen.

– Meillä oli saksalainen ja jenkki mukana, ja heille sai esitellä tätä maata. Sai huomata, että onhan Suomi todella makea ja monitahoinen maa.


Samalla Nurmela sai juoksutovereineen huomata, kuinka suomalaiset ihmiset muuttuvat maisemien mukana.

– Mitä lähemmäs kehäkolmosta tullaan, sitä varauksellisemmiksi me ihmiset muututaan. Lapissa ihmisten pyyteettömyys ja ystävällisyys on todella hienoa, meitä pyydettiin pohjoisessa lukuisia kertoja syömään ja saunaan.

”Ei satu mihinkään!”

Vaikka äkkiseltään voisi kuvitella, että Nurmela olisi aivan loppu juostuaan kuukauden ajan päivittäin yli maratonin mittaisen matkan, juoksija itse vakuuttaa toista.

– Ei oikeastaan satu mihinkään! Mulla on vasemman jalkapöydän päällä joku pieni vamma, mikä alkoi Kemissä, mutta pärjäsin sen kanssa.

Matkan aikana Nurmela sai huomata, kuinka mestarillisesti kroppa tottuu kovaan rasitukseen.

– Viidennen päivän jälkeen lihakset alkoivat vain pehmenemään, eikä tullut sellaisia normaaleita maratonin jälkeisiä lihaskipuja. Meidän hieroja Teemu Kaunismäki on sanonut, ettei tajua mihin fysiologiseen tosiseikkaan se perustuu, että kroppa korjaa itsensä näin nopeasti. Liikkuvuuteni on parempi kuin kahdeksaan vuoteen, Nurmela hämmästeli.

– Monet ajattelevat, että oman terveytemme uhalla tätä tehdään, mutta ihmiskroppaa tottuu todella nopeasti. Etenkin kun rasitus on tasaista.


Pieniä ongelmia matkan varrella aiheutti Nurmelan sairastama ykköstyypin diabetes, huolellisesta valmistautumisesta huolimatta.

– Muutaman kerran verensokerit heittivät vuoristorataa. Sitten oli vähän laiteongelmia, meni kanyyli ruttuun ja yhtenä päivänä imeytyminen ei toiminut yhdestä vitamiinista johtuen.

Kaiken kaikkiaan Nurmela oppi juoksun aikana arvostamaan kotimaataan ja mahdollisuuttaan juosta. Erityisesti kaksi paikkaa jäivät hänelle mieleen; Lapin sodan ja Konginkankaan onnettomuuden muistomerkit.

Ensin mainitun kohdalla kyyneleet silmäkulmaan toi muisto Suomen sodissa palvelleesta isoisästä, toisen kohdalla mieleen nousi ajatus vuoden 2004 onnettomuudessa menehtyneistä nuorista.

– Se on aika vaatimaton heinikossa oleva valkoinen risti. Siinä tuli ajatus, kuinka mulla on mahdollisuus olla täällä ja tehdä tämä. Aika monella nuorella ei ole, Nurmela sanoi Konginkankaan onnettomuuteen viitaten.

Virhe kuvatekstissä korjattu klo 13.18.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt