Kolme helsinkiläisen kuntoutuskeskuksen hoitajaa venyy samanaikaisesti näyttävään käsinseisontamuodostelmaan. Elina Hedlund, Eeva-Leena Kallunki ja Hanna-Kaisa Kuronen eivät ole aiemmin voimistelleet, mutta nyt he ovat päässeet lyhyessä ajassa jyvälle lajin saloista. Kiitos hoidettavansa Jari Mönkkösen, telinevoimistelun vuoden 1998 EM-hopeamitalistin.
– Elina, koukista vielä hieman jalkaasi, kolmikon eräänlaisena valmentajana toiminut Mönkkönen opastaa.
– Hyvä, hyvä. Juuri noin! Nyt on jees!
Tilanne Validia-kuntoutuskeskuksen käytävällä on vaikuttava. Mönkkösellä, takavuosien rekkispesialistilla, on korkea neliraajahalvaus, eivätkä hänen kätensä ja jalkansa liiku näin ollen enää koskaan. Silti, pelkästään ääntään käyttäen, hän näyttää pystyvän jatkamaan parisenkymmentä vuotta sitten alkanutta valmennusuraansa.
Jari Mönkkönen antamassa voimisteluoppeja kuntoutuskeskus Validiassa.
– Ilman toimivia käsiä ja jalkoja pystyy jatkamaan elämää, jos vain joku laittaa ruokaa suuhun ja jeesaa. Ei minulla ole vaihtoehtoja, Mönkkönen korostaa.
– Ilman urheilua en pysty hengittämään henkisesti.
Kohtalokas suoritus
On kulunut noin kahdeksan kuukautta siitä, kun Mönkkönen rusahti niskoilleen tuplavoltin alastulossa. Pelastuslaitoksella paloesimiehenä työskennellyt Mönkkönen tajusi heti halvaantuneensa.
Entinen huippuvoimistelija teki tuplavoltteja taaksepäin, kunnes yhtäkkiä suoritus meni pahasti pieleen.
– Teinkö kerää liian aikaisin? Lipsahtiko käteni kerästä liian aikaisin? Vai oliko ponnistukseni huono? En tiedä. Sen tiedän, että normaalisti tuo liike pyörähtää epäonnistuessaankin aina ympäri ja päättyy polvilleen. Käsittämätöntä, että tulin suoraan päälleni alas, Mönkkönen harmittelee.
Hetkessä haastattelun sävy muuttuu. Mönkkönen, 42, on ensi hetkestä alkaen huokunut hämmästyttävän myönteistä elämänasennetta, mutta nyt on realismin vuoro.
– Tämä on sairaan masentava vamma! Elämäni on jatkuvaa taistelua masennusta vastaan, ja juuri siinä urheilu on yksi tärkeimmistä selkänojistani, hän sanoo.
Mönkkönen SM-rekillä vuonna 2006, jolloin hän saavutti 30:nnen Suomen mestaruutensa. Mönkkönen saavutti rekillä EM-hopeaa 1998.
– Perkele! Tämä on pahin mahdollinen rangaistus ihmiselle, jonka koko elämä on perustunut aktiiviseen liikkumiseen ja kehonhallintaan. Jos pystyisin valitsemaan, istuisin mieluummin loppuelämäni vankilassa kuin kärsisin tästä.
Kiitollinen läheisten tuesta
Vieressä istuva Jani Tanskanen, Mönkkösen entinen kilpakumppani ja pitkäaikainen ystävä, pidättelee itkua Mönkkösen sanojen jälkeen. Kun rekillä taannoin maailmanmestaruuden voittanut Tanskanen huomaa kyyneleiden valuvan myös Mönkkösen poskipielille, hän alkaa välittömästi kuivata niitä paperilla.
– Jani on ollut uskomaton tuki minulle. Hän on ollut rusautuspäivästä lähtien mukana auttamassa kaikessa. Kun olin alkuun kolme kuukautta teholla Töölössä, Jani istui vieressäni silloinkin, kun minua pidettiin nukutettuna, Mönkkönen kiittelee.
– Ylipäätään kaverien ja ystävien tuki on ollut suunnattoman tärkeää. Mielialani vaihtelevat niin rajusti päivästä toiseen, että on pakko välillä päästä purkamaan ajatuksia ystävien kanssa.
Sitten Mönkkönen huokaisee. Puhe siirtyy hänen vaimoonsa Sannaan sekä kolmeen lapseensa.
– Kun tulin niskoilleni alas ja tajusin mitä oli tapahtunut, ensimmäinen ajatus oli, että miten jatkossa elätän perheeni. Perheelläni tuska on varmasti kovempi kuin minulla, mutta juuri niiden neljän rakkaan ihmisen vuoksi en aio antaa periksi, Mönkkönen linjaa.
– Haluan pitää vaimoni ja lapseni onnellisena myös tämän painajaisunelta tuntuvan kohtaloni jälkeen.
Jari Mönkkönen on opettanut hoitajat seisomaan käsillään.
Tahtoa riittää
Koskettavassa hetkessä Mönkkönen haluaa ottaa kiinni unelmistaan. Niistä asioista, joiden varaan hän henkisen taistelunsa pitkälti perustaa. Hänellä ja vaimollaan on oma liikunta- ja mediapalveluyritys (Volttimedia), joka myy oheisharjoittelua esimerkiksi urheiluseuroille.
– Unelmani on, että yrityksemme pystyy tulevaisuudessa tarjoamaan erityisesti kehonhallintaan keskittyvää treenipalvelua vauvasta vaariin, kaikenikäisille, Mönkkönen sanoo.
Hän harrastaa valokuvausta ja suunnittelee opiskeluiden aloittamista. Valmentajan ammattitutkinnon suorittaminen on päällimmäisenä mielessä.
– Olen jo itse asiassa aloittanut valmentamisen firmamme projektipäällikön Nina Rantalankilan tarjoaman avun turvin. Telinevoimistelu oli ensin elämänlankani, sitten se vammautti minut. Tulevaisuudessa se saa elättää minut, myös luennoitsijan hommia puntaroiva Mönkkönen sanoo.
– Kaipaan sitä, että voisin vetää muutaman leuan tai edes kävellä hieman, mutta minun on tukahdutettava nämä ajatukset. Uskon, että vahvan urheilijaluonteeni turvin pystyn saavuttamaan maalin: elämän, jossa masennukselle ei ole enää sijaa.