Jeltsinin Venäjä myönsi Mainilan laukaukset, Putinin Venäjällä on vaikeuksia puhua totta dopingista

Julkaistu:

Pekka Holopaisen kolumni
Venäjän dopingsalaliiton myöntäminen kuulosti lähinnä ihmeeltä, kirjoittaa Pekka Holopainen.
Kun Venäjä virui 1990-luvun alussa poliittisesti heikkouden tilassa janoisen presidentin Boris Jeltsinin johdolla, koettiin sellainen ihme, että maa tunnusti provosoineensa 1939 talvisodan käyntiin Mainilan laukaukset -nimisen lavastuksen avulla.

Parikymmentä vuotta myöhemmin tällaisia myöntöjä ei seinäkiistojen erikoismaasta kannattaisi odotella. Presidentti Vladimir Putinin ministeristössä esimerkiksi kulttuurista vastaa Vladimir Medinski, jonka mukaan Neuvostoliitto ei koskaan miehittänyt Baltian maita, vastasi vain näiden vilpittömiin avunpyyntöihin.

Tätä taustaa vasten laatulehti New York Timesin tiistaiset uutiset kuulostivat lähinnä ihmeeltä. Venäjän antidopingtoimikunnan johtaja Anna Antsheliovitsh sanoi lehden mukaan, että päättyvän vuoden kuumin urheilupuheenaihe, Venäjän valtiojohtoinen doping, on johtunut institutionaalisesta salaliittotoiminnasta.

Lännen vehkeilyä

Tämän selkeämmin ja ylempää asiaa ei ole Moskovasta myönnetty. Salaliitoista on kyllä jopa presidentti- ja ministeritasolla puhuttu, mutta silloin niitä on vehkeilty ja viritelty läntisen maailman urheiluyhteisössä Venäjän maineen tietoiseksi lokaamiseksi.

Ihmetys antidopingjohtajan puheista toki vaihtui jo keskiviikkona hämmennykseksi, kun venäläinen uutistoimisto Tass alkoi uutisoida lausuntoja vääristellyiksi ja peukaloiduiksi.

Toisaalta näyttää kuin kansainvälinen paine tehoaisi Venäjään dopingasioissa, toisaalta kuin maa yrittäisi viivytystaistella asian kuoliaaksi. Jo ennen Venäjää samaa yrittivät kansainväliset urheilujärjestöt, jotka eivät ilman dramaattisia mediapaljastuksia olisi ryhtyneet mihinkään toimenpiteisiin. Tämäkin on hyvä muistaa, Venäjän moraalia taivastellessa.

Vetää hiljaiseksi, kun maan antidopingtyön vetäjäksi nimitetään Neuvostoliiton olympiakomitean entinen puheenjohtaja Vitali Smirnov, 81. KOK:n kunniajäsen oli 1980 Moskovan olympiakisojen, ehkä kaikkien aikojen saastuneimman urheilutapahtuman, järjestelypäällikkö.

Harrin huippuhetki

Suomen antidopingtyötä vetää nykyään Harri Syväsalmi, joka 23. helmikuuta 2014 eli virkauransa huippuhetkeä Sotshin olympiakisojen hiihtostadionilla. Syväsalmi tuurasi ”vt:nä” Venäjän urheiluministerin Vitali Mutkon seurassa tämän estynyttä suomalaiskollegaa Paavo Arhinmäkeä (vas). Mutko ja Syväsalmi näkivät, miten Aleksander Legkov ja Maxim Vylegzhanin hiihtivät 50 kilometrillä kultaa ja hopeaa.

Tuoreen ns. McLaren-raportin paljastukset nostivat nyt kaksikon tikunnokkaan ja sitä myötä väliaikaiseen kilpailukieltoon. Jos Sotshin epäillyt testipeukaloinnit johtavat yksilökohtaiseen sanktiointiin, olympiavoittajaksi nousee Venäjän Ilja Tshernousov, kakkoseksi Norjan Martin Johnsrud Sundby ja pronssille Valko-Venäjän Sergei Dolidoviths. Oja ja allikko, voisi joku sanoa.

Yleisurheilijoiden sulkeminen Rion olympiakisoista ja kansainvälisestä toiminnasta, koko maan sulkeminen paralympiakisoista, Meldonium-skandaali, McLaren-raportit, poistetut kisaisännyydet... vuodet 2015 ja 2016 ovat olleet Venäjän huippu-urheilulle jatkuvaa, enimmäkseen itse aiheutettua painajaista. Loppuosasta vastaa korruptoitunut järjestelmä, joka sulki silmänsä ilmeisiltä tosiasioilta.

Osallistuin viime kesänä Syväsalmen kanssa samaan radio-ohjelmaan. Syväsalmi puhui ”puhtaiden” venäläisten huippu-urheilijoiden oikeusturvasta. Ihmettelin ääneen, mistä SUEK:in pääsihteeri moisen kummajaisen luulee löytävänsä.

Vaikka puhdas venäläinen huippu-urheilija paljastusten valossa näyttäisi mielikuvitusolennolta, juristi Olli Rauste käyttää aiheesta painavan puheenvuoron urheilujuridiikan vuosikirjan Urheilu ja oikeus 2016:n artikkelissaan.

Venäjän kohdalla yksilövastuun on syrjäyttänyt kollektiivinen vastuu ja syyttömyysolettaman syyllisyysolettama. Olipa Venäjän toiminnasta mitä mieltä vain, urheilijoilla on oikeus pitää menettelyä juridisesti hyvin kyseenalaisena.

...ja vielä

Olympiakomitean uusi puheenjohtaja Timo Ritakallio tohti jo mainita samassa virkkeessä talviolympiaisännyyden ja Suomen. Marinoituneempi urheilujohtaja Antti Pihlakoski pisti Turun Sanomien kolumnissaan paremmaksi. Hän näkee Suomessa ”kestävän kehityksen” kesäolympiakisojen isäntämaa-ainesta.

Lue lisää Pekka Holopaisen kolumneja tämän linkin takaa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt