Näistä vaiettiin vuosikymmeniksi – suomalaisten olympiavoittojen taustalla soputuloksia

Julkaistu:

Olympiakisat
Tuore kirja kokoaa yhteen tarinat Suomen olympiavoitoista, joista kaikki eivät ole tulleet ihan reilulla pelillä.

SUOMALAISET ovat saavuttaneet olympiahistoriansa aikana 146 kultamitalia.

Suomalaiset pitävät itseään rehellisinä, mutta aina ei ole urheilukentilläkään viimeisen päälle noudatettu pelin sääntöjä tai henkeä. Tämä käy ilmi Lasse Erolan tuoreesta kirjasta Suomalaisten olympiavoittojen tarinat (Paasilinna).

– Suomalaiset ovat osanneet pitää omiensa puolta siinä missä muutkin, ja välillä on liikuttu hyvinkin harmaalla alueella, pitkän linjan sanomalehtitoimittaja ja tietokirjailija Erola sanoo.

1) 1908: Weckman ja Saarela

Painija Verner Weckman voitti kreikkalais-roomalaisen raskaan keskisarjan olympiafinaalissa toisen suomalaisen, Yrjö Saarelan. Jo Ateenan välikisoissa 1906 ykköspallilla olleen Weckmanin on arveltu tarjonneen Saarelalle rahaa, jotta hän saisi voittaa paras kolmesta -menetelmällä käydyn ottelun.

Soputulokseen vihjataan jo vuonna 1924 ilmestyneessä Olympialaiskisat I -kirjassa. Weckman ei asiasta koskaan avautunut, mutta Saarelan kerrotaan paljastaneen asian ystävälleen.


Weckman menestyi myös siviilielämässään, ja hänestä tuli myöhemmin Suomen Kaapelitehdas Oy:n toimitusjohtaja ja vuorineuvos. Saarelasta tuli olympiavoittaja seuraavissa kisoissa Tukholmassa 1912.

2) 1920 Antwerpen: Väre ja Tamminen

Myös Antwerpenin kisojen yhdessä painifinaalissa (kevyt sarja) oli kaksi suomalaista, Emil Väre ja Taavi Tamminen. Jälkeen päin kävi ilmi, että Väreen voitto Tammisesta oli sovittu etukäteen.

1910-luvulla sarjaa hallinnut Väre oli lopettamassa uransa näihin kisoihin. Hän joutui finaaliin päästäkseen kovemmalle kuin Tamminen. Kilpailusysteemi oli sikäli erikoinen, että finaalin hävinneelle ei ollut tarjolla suoraan hopeaa, vaan hänen piti painia niitä vastaan, jotka kultamitalisti oli voittanut.

Joukkueenjohto vakuutti Tammiselle, että jos hän antaa Väreen voittaa ja voittaa sen jälkeen vastaan tulevat painijat, hänelle annetaan kultamitali ja Suomessa kerrotaan hänen olevan olympiavoittaja. Tamminen selätti vastustajansa ja hänelle ojennettiin olympiamitali.


Suomessa Tamminen sai haltuunsa kultamitalin, mutta yleisölle tai lehdistölle asiasta ei puhuttu mitään. Urheilujohtajat selittivät pettyneelle Tammiselle, että jos sopupeli paljastuu, Suomelta viedään kaikki mitalit.

3) 1924 Chamonix: Skutnabb ja Thunberg

”Jääkenttien Nurmi” Clas Thunberg oli hurjassa kunnossa Chamonix’ssa 1924. Hänen 34-vuotias harjoittelu- ja kilpakumppaninsa Julius Skutnabb halusi kruunata uransa olympiakultaan, joten hän pyysi, että Thunberg antaisi hänen voittaa 10 000 metriä.

Thunberg oli jo voittanut 1 500 ja 5 000 metriä ja pronssia 500 metrillä sekä varmistanut yhteiskilpailun kultamitalin. Skutnabb oli tarpeeksi hyvä lyödäkseen muut kympillä, mutta Thunbergille hän ei olisi pärjännyt.

Sopupeli pysyi pitkään salassa, mutta Thunberg paljasti sen muistelmissaan 40 vuotta myöhemmin.


4) 1924 Pariisi: Ritola ja Nurmi

Ville Ritolan ja Paavo Nurmen välillä ei ollut kysymys sopupelistä 10 000 metrillä eikä muillakaan matkoilla.

Joukkueenjohto kuitenkin kielsi Nurmea juoksemasta matkaa, koska hänellä oli ohjelmassa niin paljon muitakin matkoja. Ritola voitti matkan ylivoimaisesti, kuten myös 3 000 metrin esteet.

– Ilman määräystä Nurmi olisi kymmenkertainen olympiavoittaja, Erola sanoo.

Olympiatasolla Ritola voitti Nurmen ainoastaan Amsterdamin kisojen 5 000 metrillä vuonna 1928.


Raakaa kielipolitiikkaa

Suomen Urheiluliiton puheenjohtaja Urho Kekkonen kirjoitti keväällä 1928 Urheilulehteen ultimaatumin, jossa hän vaati ruotsinkielisiä urheilijoita suomalaistamaan nimensä, jotta Suomi voisi esiintyä tulevissa olympiakisoissa yhtenäisenä suomenkielisenä kansana.

Näin esimerkiksi kisoissa 1 500 metriä voittaneesta Harry Lagerströmistä tuli Harri Larva, saman matkan pronssimitalistista Eino Borgista Eino Purje.

– Historiasta löytyy ainakin toistakymmentä suomalaista olympiavoittajaa, joiden nimi oli syntymähetkellä eri, vaikka jätetään avioitumisen takia nimensä muuttaneet pois laskuista, Erola kertoo.

Esimerkiksi melonnan olympiavoittaja 1952 Sylvi Saimo oli aiemmin Sylvi Sikiö.

Kulta-Kalle teki vaikutuksen

Yhtä suomalaisen olympiavoittoa Erola on ollut todistamassa myös paikan päällä: Kaarlo Kangasniemen kultamitalisuoritusta Meksikon kisojen painonnostossa sarjassa 90 kg vuonna 1968.

– Kisan jälkeen tulin samalla taksilla kapakasta kisakylään kolmen rotevan painonnostajan kanssa. Eipä ole koskaan tuntunut olo yhtä turvalliselta!


Samaan aikaan kun Kulta-Kalle tuuletti voittoaan, läheisellä yleisurheilustadionilla oli tehty ihmeitä: Bob Beamon hyppäsi pituushypyn ME:n 890.

– Suomalaisista toimittajista vain Aamulehden Urho Salo oli yleisurheilumiehenä jäänyt stadionille, muut olivat Kangasniemeä seuraamassa. Kukaan ei meinannut uskoa, kun ”Ursa” tuli ja kertoi tuloksen.

Laihat vuodet

146 suomalaisten saavuttamasta olympiavoitosta vain kahdeksan on tullut 2000-luvulla. Eikä Erola usko, että tahti muuttuisi.

– Sitä ei pysty muuttamaan Kojonkoski eikä kukaan muukaan. Kilpailu on koventunut ja Suomessa harrastajamäärät pienentyneet.

Kirjaan oli varattu tilaa tarinoille Rion olympiavoitoista, mutta sitä lukua ei tarvinnutkaan tehdä...

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt