Aivoinfarktista toipuva Kaj Kunnas: ”Olisin valinnut mieluummin syövän” - Muut lajit - Ilta-Sanomat

Aivoinfarktista toipuva Kaj Kunnas: ”Olisin valinnut mieluummin syövän”

Toukokuisesta aivoinfarktista pian työhön palaava tv-julkkis kertoo, että vielä joka kolmas päivä on huonompi.

Ylen urheilutoimittaja ja tv-julkkis Kaj Kunnas sai aivoinfarktin kotonaan toukokuun lopulla.­

3.9.2016 11:37

Ylen urheilutoimittaja ja tv-julkkis Kaj Kunnas on oppinut viimeisten kuukausien aikana paljon. Perjantai-iltana hän kävi kertomassa oppimastaan Keski-Suomen seurakuntien järjestämässä Miesten illassa Laukaan kirkossa.

–  Elämästä kannattaa nauttia niin kauan kuin elää, Kunnas päätti puheensa 800-miehiselle kuulijakunnalle.

Kunnas, 53, sai aivoinfarktin kotonaan toukokuun lopulla. Tällä tietoa tarina näyttää päättyvän onnellisesti, niin terveen oloinen ja hyväntuulinen mies oli IS:n haastattelussa kirkkomaalla ennen tilaisuuden alkua.

– Olin onnekas, Kunnas myöntää ja kertaa tarinan naapureiden avusta ja Meilahden sairaalan huipputason hoidosta.

– Näyttää siltä, että kuulun siihen viiteen prosenttiin, joka toipuu aivoinfarktista täysin.

Sairaus pysäytti. Nyt Kunnas on opetellut nauttimaan elämän pienistä asioista – ja jokaisesta hetkestä. Sairauslomalla arjen rytmi on aivan toinen kuin hektisessä työssä.

Nyt Kunnas on opetellut nauttimaan elämän pienistä asioista – ja jokaisesta hetkestä.­

– Voi olla, että nukun pitkään, luen lehteä, syön aamiaista rauhassa, noukin viinimarjoja ja omenia, nukahdan hetkeksi, katson ehkä telkkaria ja syön. Sitten huomaan, että kellohan on vasta yksi. Ja päivää on vielä kymmenen tuntia jäljellä, Kunnas ihmettelee.

Palautetta tullut ihmisiltä

Aikaa on ollut myös ihmisten tapaamiselle. Aivan ventovierailtakin tuleva palaute on lämmittänyt mieltä.

– En ollut koskaan ehtinyt huomata, miten paljon Suomessa onkaan kivoja ihmisiä. Menin polkupyörällä Karjaalla, ja herttaleivi, kun siellä oli mukavia ihmisiä. Joka puolella juteltiin niitä näitä, urheilusta, kalastuksesta, hammaslääkärillä käynnistä.

– Kadullakin joku tuntematon laskee liikennevaloissa auton ikkunan alas, näyttää peukkua ja juttelee kunnes valo vaihtuu vihreäksi. Kyllä suomalainen mies on yhteisöllinen.

Kaikki palaute ei silti ole ollut positiivista.

– Tuli paljon kirjeitä, joissa kerrottiin, että olen elänyt huonoa elämää ja nyt yläkerran ukko rankaisi. Tuli Raamatustakin esimerkkejä.

– Toisaalta oli myös niitä, että Jumala pelasti minut, koska olen elänyt niin hyvää elämää. Mutta Meilahti, hyvä onni ja naapurit mut pelasti.

Aivoinfarktille ei ole löytynyt syytä. Kunnas korostaa, ettei puoli vuotta aikaisemmin olisi voinut kuvitellakaan moista kohdalleen. Nyt hän kuntoutukseen mennessään avaa oven, jossa lukee ”aivovammapoliklinikka”.

– Jos minulta olisi aiemmin kysytty, valitsisinko umpisuolen puhkeamisen vai aivovamman, olisin valinnut umpisuolen. Mieluummin poikki mennyt jalkakin kuin aivovamma.

– Jos olisi kysytty, ottaisinko syövän vai aivovamman, olisin jo joutunut miettimään. Mutta olisin valinnut mieluummin syövän. Sitä ajatteli, että aivovamma on niin paha, sellainen, mitä itse ei voi edes saada.

Viikon päästä maanantaina Kaj Kunnas palaa työelämään 50 prosentin työajalla.­

Täydellisesti Kunnas ei ole vielä toipunut.

– Hyvänä päivänä on vaikea tajuta, että on edes ollut infarkti. Mutta välillä tulee väsymiskohtauksia. Ei, että vaan haukotuttaa, vaan että menee keskeltä poikki.

– Alkuaikoina joka toinen päivä oli huonompi, nyt ehkä joka kolmas tai neljäs. Ongelma ei ole niinkään fyysinen, sitä vaan jää välillä miettimään, että onko millään mitään virkaa, että mähän saatan ensi yönä saada taas uuden kohtauksen.

Muutama päivä sitten synkät ajatukset tulivat taas Kunnaksen nuppiin.

– Se ei ollut päänsärkyä vaan vähän kuin liikenneruuhka, outo olo. Olin taas yksin kotona ja mietin, että uskaltaako tässä nukahtaa. Mutta ei elämää voi pelon kautta elää.

Perjantai-iltana Kunnaksen estradi oli vanha, ylväs puukirkko. Kokenut journalisti nauratti kuulijoita kertomalla, että esiintyminen miljoonalle ihmiselle televisiossa ei jännitä yhtään niin paljoa.

– Tässä kirkossa kun puhuu 800:lle, sitä on löysät housuissa.

IS:lle Kunnas kertoi suhteestaan yläkertaan.

– Oon aika mustavalkoinen ihminen, mutta näissä asioissa tykkään harmaasta. Jos menee jompaan kumpaan suuntaan, niin ollaan pian fundamentalismin puolella. Ja kumpikin vaihtoehto on yhtä paha.

– En usko, että kaikki on Jumalan tahdosta kiinni, mutta en usko siihenkään, etteikö täällä olisi jotain suurempaa kuin minä. Mutta mikä se on ja millainen, siihen en osaa ottaa kantaa. Mun aivot on siihen liian pienet.

Pian takaisin työelämään

Viikon päästä maanantaina Kunnas palaa työelämään 50 prosentin työajalla. Ensitöikseen Kunnas vetää heti aamu-tv:ssä Jälkihiki-ohjelman.

Kaj Kunnas Laukaan kirkon Miesten illassa.­

Sairastumisen vuoksi Kunnakselta jäivät Rion olympiakisat väliin. Ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1988 Kunnas katsoi olympialaiset kotona. Samalla tavalla menivät jalkapallon ja yleisurheilun EM-kisatkin.

– Oli opettavaista ja avartavaa olla ruudun toisella puolella, Kunnas kertoo.

Rion heikko suomalaismenestys ei pahemmin Kunnasta nappaa. Ruotsin radion haastattelussa Kunnas pääsi jo näpäyttämään 15 mitalia napanneita naapureitaan. Kansainvälisissä vertailuissa Meilahden sairaala on mitaleilla, ruotsalaiset kaukana. Luetun ymmärtämisessäkin suomalaislapset ovat kärkitriossa – ja Ruotsi missälie.

– Se oli läl-läl-läl-lää. Totta kai Ruotsi otti mitaleita, mutta me hoidetaan ne tärkeimmät asiat.

– Kyllä veroja kannattaa maksaa. Jos olisin 53-vuotiaana jäänyt letkuihin, niin se vasta olisi tullut yhteiskunnalle kalliiksi.

Jatkossa ruudussa nähdään vähemmän perfektionisti urheilutoimittaja.

– Työn merkitys on ylimalkaisesti vähentynyt. Jos juonto menee väärään kameraan tai jos nimet tai statistiikka menee väärin, niin so what! Mutta totta kai haluan tehdä työni jatkossakin niin hyvin kuin mahdollista.

– Jos Meilahdessa olisi liuokset menneet sinä tiistaiaamuna väärin, niin se olisi ollutkin pahempi juttu.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?