Muut lajit

Suomalaiseen olympiaurheiluun liittyy erikoinen kirous – nyt uhrina Tuuli Petäjä-Sirén

Julkaistu:

Pekka Holopaisen kolumni
Tuuli Petäjä-Sirénin tämäniltainen kunniatehtävä ei ole ennustanut menestystä itse olympiakisoissa.
Weymouthin olympiavesillä 2012 kertalaakista suomalaisen huippu-urheilun julkkikseksi täräyttänyt Tuuli Petäjä-Sirén taistelee perjantain ja lauantain välisenä yönä Rio de Janeirossa liikutusta vastaan.

Hän marssii Maracanan tarunhohtoiselle stadionille Suomen avajaiskulkueen keulassa, siniristilipulla varustettu salko purjelautailijan vahvoissa käsissään. Harvoille ja valituille suotu kunniatehtävä jopa kruunaa hänen urheilu-uransa.

Historiaa Petäjä-Sirén tekee jo ilmestyessään stadionille, sillä Suomen lippua on sen jälkeen peräti kolmesti peräkkäin kantanut avajaisissa nainen: Lontoossa 2012 Hanna-Maria Seppälä, Sotshissa 2014 Enni Rukajärvi.

Kummajainen

Jos tarkastelee Suomen lipunkantajia sekä talvi- että kesäolympiakisoista vuodesta 1964 eli runsaan puolen vuosisadan ajalta, Rukajärvi on porukassa melkoinen kummajainen. Hän nimittäin heilutti samoissa kisoissa sekä lippua että myöhemmin palkintopallilta.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Kun tehtävään pohdittiin ehdokkaita, ilmassa lentelivät varmasti myös sellaiset nimet kuin avajaispäivänä kisakaupunkiin saapuva Tero Pitkämäki tai olympiavoittaja Satu Mäkelä-Nummela.

Valinta on mitä todennäköisimmin käynyt näiden kahden ja Petäjä-Sirénin väliltä. Kun tähän lisää Antti Ruuskasen, koossa ovat joukkueen kaikki aiemmin olympiamitalin saavuttaneet.


Pitkämäen ja Mäkelä-Nummelan taikauskoisuuden aste on allekirjoittaneelle arvoitus, mutta jos sellaista piirrettä kaksikosta löytyisi, kumpikin olisi kukaties suhtautunut hommaan kuin mustaanpekkaan korttipöydässä.

Suomalaiseen olympiaurheiluun liittyy nimittäin erikoinen lipunkantajan kirous. Ennen Petäjä-Siréniä lippua on helmikuusta 1964 kiikuttanut avajaisstadioneille 27 enimmäkseen erittäin kovatasoista urheilijaa.

Vain neljää on kilpailuissa onnistanut mitalin tai mitalien arvoisesti: säännön väkevimmin vahvistavaa poikkeusta Lasse Vireniä 1976, Marja-Liisa Kirvesniemeä 1994, Ville Peltosta 2010 ja Rukajärveä 2014.

Tyhjää taas ovat haroneet mm. Suomen urheilun suuret hahmot Janne Ahonen 1998, Jouko Salomäki 1988, Thomas Johanson 2004, Janne Lahtela 2006, Veikko Kankkonen 1968 tai Mikko Kolehmainen 1996.


Edellä mainittua porukkaa yhdistää enimmäkseen se, että salko lyötiin kouraan edellisten kisojen urotekojen perusteella. Vire, terveys tai motivaatio eivät ehkä olleet enää aivan neljän vuoden takaisella mallilla.

Petäjä-Sirén kelpaa lipunkantajaksi kaikin tavoin. Urheilullisesti uskottava atleetti on suomalaisen huippu-urheilun valovoimaisimpia hahmoja.

Urheilu-uran ohessa on kuljetettu eteenpäin vaativia akateemisia opintoja arkkitehtuurin alalla, perustettu perhe, rakennettu talo ja niin edelleen.

Tulokset Weymouthin jälkeisellä olympiadilla eivät juuri vakuuta, mutta tulostason lasku on ollut myös edellä mainituista syistä budjetoitua. Guanabaralahden saastaisessa vedessä kaikki laitetaan peliin aivan eri mitassa kuin kertaakaan edellisen olympiaregatan jälkeen.

Vuoden urheilija mallia 2012 kelpaa myös esimerkiksi menestyksen täydellisestä hyödyntämisestä tukija- ja näkyvyysmarkkinoilla. Ammattimainen satsaus kilpapurjehdukseen vaatii paljon rahaa, ja sen hankkiminen omanlaistaan asennetta ja avoimuutta.

Tyypillisemmin pikkulajien edusihmiset itkevät olympiakisojen välistä mediapimentoaan, mutta jos joku sitten iskee läpi, urheilija piilotetaan ja mahdollisuus menetetään. Sitten voi taas aloittaa olympiadin mittaisen itkemisen. Tapansa kullakin.

Perjantai-illan ykköskysymys Riossa kuuluu: kuka sytyttää olympiatulen? IS:n suppean paikalliskyselyn mukaan ylivoimainen suosikki on jalkapallojumala Pele. Väkevimmiksi haastajiksi mainittiin paikallinen futislegenda Zico, lentopallosuuruus Giba ja koripalloikoni Oscar Schmidt.

Kaikki kunnia haastajille, mutta täytyyhän sen herran tähden olla Pele!

Ja vielä...

ISTV:n olympia-asiantuntija Jani Sievinen oli uintiurallaan todellinen tilastohirmu ja aina perillä kansainvälisen uinnin käänteistä. Matti Mattsson on toista maata:

– En seuraa. Koutsi saa kertoa, miten muut ovat uineet, jos näkee tarpeelliseksi.

Lue lisää Pekka Holopaisen urheilukolumneja tämän linkin takaa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt