Suomalaisurheilija selvisi karmeasta kuntotestistä – tilasi maalissa heti hiilari- ja rasvapommin

Ranskassa on päättynyt historian ensimmäinen Transpyrenea-juoksukilpailu.

2.8.2016 18:21 | Päivitetty 2.8.2016 18:42

Reitti Pyreneiden vuoristossa, lähtöpaikka Välimeren rannikkokaupungissa Le Perthusissa ja maali Atlantin rannalla Hendayessa. Matkan pituus 895 kilometriä. Kesto 323 tuntia, 11 minuuttia ja 21 sekuntia eli lähes 13,5 päivää.

Tässä ajassa vantaalainen tuotantotyönjohtaja Juha Jumisko, 34, selvitti ensimmäistä kertaa järjestetyn Transpyrenea-ultrajuoksun, johon osallistui 245 kilpailijaa. Suomalaisjuoksija saapui maaliin maanantaina kello 23. Tuloksena oli yhdeksäs sija pisimmässä kisassa, joka on koskaan järjestetty vuoristossa.

– Kun pääsin maaliin, kisan voiton kahden ranskalaisen kanssa jakanut Ruotsin Johan (Steene) kysyi, mitä haluan. Vastasin, että kaljaa ja pizzaa – ja Johan toimitti, Jumisko kertoi Ilta-Sanomille puhelimitse tiistaina.

Viimeiset 300 kilometriä olivat Jumiskolle tuskaa, koska yhdeksäntenä kilpailupäivänä hän sairastui vatsatautiin.

– Sen jälkeen en juossut enää metriäkään, vaan loppumatka oli yhtä taistelua maaliin. Istuin pusikossa varmaan yhtä paljon kuin etenin polulla, Jumisko sanoi.

Haasteita heti alussa

Jumisko lähti kisaan harjoituskaverinsa Janne Marinin kanssa. Kaksikko oli puolitoista vuotta aiemmin tehnyt 650 kilometrin vaelluksen Alpeilla, ja nyt kokemus oli tarkoitus jalostaa kisakäyttöön. Suunnitelma muuttui kuitenkin jo alkumatkassa.

– Meidän piti juosta yhdessä, mutta Jannen toinen pakara kipeytyi pahasti 180 kilometrin kohdalla. Siinä kohtaa oli selvää, ettei sillä voinut taivaltaa vuoristossa vielä reilua 700 kilometriä.

– Jannen keskeytettyä alkoi oman kisan etsintä. Kun rytmi löytyi, nousin jo kärkipäähän, mutta 600 kilometrin kohdalla iski se vatsatauti.

Kilpailun aikana kuusi kiloa laihtunut Jumisko myöntää, että luovuttaminen kävi mielessä monta kertaa.

– Kerran päätin jo, että nyt saa riittää. Olin yötä vuoristomajalla, ja vatsatauti oli jyllänyt puolitoista päivää. Nukuin seitsemän tunnin hyvät unet, mutta siitä huolimatta aamulla oli todella heikko olo. Kun lähdin laskeutumaan vuorietapilta alas ihmisten ilmoille, päätin, että heitän repun tiskiin.

Alastulomatkalla puhelinsoitto kotiin sai mielen muuttumaan.

– Sain kovaa kannustusta Hanna-vaimolta ja 3-vuotiaalta Onni-pojalta, joka tsemppasi, että ”jaksaa jaksaa!” Sen jälkeen olisi ollut karua luovuttaa, Jumisko kertoi.

Kengät menivät, unet ja ruokahalu eivät

Transpyrenea-kilpailu vaati kokeneelta Jumiskolta kolme paria juoksukenkiä.

– Kahdet menivät riekaleiksi, ja kolmaskin pari lensi roskiin. Neljäs pari olisi voinut olla mukana, ultrakisoja vuodesta 2007 juossut Jumisko sanoi.

Kilpailijoiden matkantekoa helpottivat järjestäjien huoltopisteet, joiden välimatka oli lähes maratonin eli 42,195 kilometrin verran. Huoltopisteet olivat Jumiskon mukaan oivia lepopaikkoja, mutta niiden taso vaihteli ääripäästä toiseen.

– Välillä tarjolla oli pehmeä sänky, kerran nukuin karjasuojassa. Vähän siihen lattialle oli heitetty heiniä.

– Ensimmäinen yö mentiin samoilla silmillä, sen jälkeen oli tarkoitus nukkua vuorokaudessa kuusi tuntia. Se muuntui aika nopeasti – välillä vähemmän, välillä enemmän. Kärkiporukasta nukuin varmaan eniten. Terävin kärki nukkui noin kaksi tuntia yössä, seuraava porukka noin neljä tuntia.

Jumiskon mukaan ultrakilpailijat söivät matkalla mahdollisimman paljon.

– Aamupala, lounas, päivällinen ja illallinen täydentyvät repusta löytyvillä suklaapatukoilla. Jos vatsa toimii, ei voi syödä liikaa. Nestettä piti nauttia noin 6–7 litraa päivässä.

Viisaasti vuoristossa

Kilpailun voiton jakoivat ranskalaiset Valery Caussarieu, Laurent Gueraud ja ruotsalainen Johan Steene. Kolmikko ylitti maalilinjan ajassa 302 tuntia, 14 minuuttia ja 33 sekuntia.

– Toisin kuin muissa urheilumuodoissa, tässä lajissa ei loppuvaiheessa tehdä enää hanakasti eroja, Jumisko selitti.

Transpyreneassa Jumisko korosti maltin merkitystä.

– Tässä kisassa portugalilainen Joao Oliveira oli ehdottomasti paras juoksija. Hänellä oli aivan järjetön missio juosta maaliin 7–8 päivässä. Hän lähti tajutonta vauhtia, mutta ohitin hänet jo 300 kilometrin kohdalla. Oliveiran jalat olivat todella huonossa kunnossa.

Lopulta kymmenenneksi sijoittunut Oliveira hävisi Jumiskolle lähes kymmenen tuntia.

– Oliveira tuli kuitenkin maaliin. Jos minulla oli hankala loppu, niin hänellä olivat todella pitkät 600 kilometriä.

Jumisko kertoi, että hänelle kertyi kilpailussa lähes 50 000 nousumetriä.

– Jalat ovat nyt ihan ok. Muutamia rakkoja molemmissa jaloissa kantapäiden sivuissa ja varpaissa. Teippaus onnistui hyvin, kun taas muutamilla kavereilla koko jalkaterä on karmeassa kunnossa.

– Juttelin maalissa australialaisen naisen kanssa. Hän kertoi, että hänen rasvaprosenttinsa oli pudonnut kahdestatoista kuuteen.

Jumisko arvioi, että Transpyreneasta palautumiseen menee ainakin puolitoista kuukautta.

– Paras palkinto on se, että nyt vietetään perheen kanssa viikon loma. Juoksun pariin palaan todennäköisesti vasta joulun tienoilla.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?