Olympialaisten komeiden kulissien takana ovat murskatut favelat - Muut lajit - Ilta-Sanomat

Enemmän kuin olympiakisat

Nämä näkymät käyvät pian tutuiksi olympiakisojen seuraajille. Corcovado-vuorelta kaupunkia valvova Kristus-patsas on Rion ikonisin maamerkki.

Nämä näkymät käyvät pian tutuiksi olympiakisojen seuraajille. Corcovado-vuorelta kaupunkia valvova Kristus-patsas on Rion ikonisin maamerkki.

Saasteet, väkivalta, korruptio ja virukset ovat puhuttaneet ennen Rio de Janeiron olympia­kisoja. Urheilusanomat vieraili Riossa ottamassa selvää, mistä tapahtumassa on kyse.

Julkaistu: 28.7.2016 11:40

Autojen äänitorvet tuuttaavat korviin sietämätöntä meteliä. Mielenosoittajat ovat pysäyttäneet itään kulkevan liikenteen vilkkaalla valtatiellä, joka ohittaa Rio de Janeiron olympiapuiston.

Aseistetut poliisit tarkkailevat tilannetta pientareella tuimailmeisinä. Pusku­traktoreita huristelee taustalla valtavan olympia­työmaan suunnalla, mutta monet työ­miehet keltaisissa liiveissään ovat pysähtyneet katsomaan, mitä täällä oikein tapahtuu.

Urheilusanomat on käynyt tutustumassa olympiakisojen näyttämöiden hienouksiin virallisella visiitillä muutamaa päivää aiemmin, mutta nyt on aika perehtyä todellisuuteen korkeiden, tarkkaan valvottujen aitojen toisella puolella. Aidan läpi jalka­käytävälle näkyy kansain­välinen tv-keskus, johon tuhannet toimittajat saapuvat elokuussa. Järjestäjät ovat arvioineet, että jopa 4,5 miljardia ihmistä näkee television kautta ainakin välähdyksen Rio de Janeiron olympia­kisoista 2016.

Televisiokeskuksen seinään on kiinnitetty lakana, jossa luvataan portugaliksi: »Olympia­kisat tuovat enemmän kuin pelkät olympia­kisat». Tämä on totta myös mielen­osoittajien mielestä, mutta heidän mukaansa suur­tapahtuman seuraukset eivät ole yhtä miellyttäviä kuin mainos­lause antaa ymmärtää.

Mitä Brasilian kiistellyt olympiakisat sitten tuovat mukanaan? Monimutkaisen vyyhdin selvittäminen on parasta aloittaa tästä tienristeyksestä, suurlähettiläs Abelardo Buenon valta­kadulta.

Mielenosoittajien mukaan kisat hyödyttävät vain rakennusfirmoja ja eliittiä.

Mielenosoittajien pillit soivat rytmikkäästi. Samban kotikaupungissa mielenilmauskin sujuu musikaalisesti. Vihellykset, taputukset ja protestilaulut pursuavat kulttuurin tuomaa rytmitajua. Moni on kietonut Brasilian lipun yläruumiinsa peitoksi.

Protestoiva joukko huutaa iskulauseita edetessään hitaasti valtaväylää pitkin poliisit ja turhautuneet autoilijat kolmen kaistan leveydeltä perässään. Kylteissä lukee »Eläköön Vila Auto­dromo» ja »Rio ilman häätöjä». Rio de Janeiron pormestaria Eduardo Paesia, koko olympiaprojektin tärkeintä johtajaa, vaaditaan eroamaan.

Mielenosoittajat ovat olympiapuiston kupeessa sijaitsevan pienen favelan eli köyhien asuinalueen Vila Autodromon asukkaita sekä heitä tukevien ihmisoikeusryhmien jäseniä. Asukkaita on häädetty ja heidän kotejaan on tuhottu olympiakisojen viimeistelyvaiheessa, ja viranomaiset ovat yrittäneet painostaa jäljelle jääneet luopumaan kodeistaan. Vaalikampanjassaan Paes lupasi välttää väestön pakkosiirtoja.

Vila Autodromon tuhottujen talojen seinissä vedotaan oikeuteen ja moraalin vallan väärinkäyttöä ja korruptiota vastaan.

Keskipäivän polttava aurinko ja tropiikin paahtava kuumuus hiostavat, mutta kulkue jatkaa muutaman kilometrin matkan olympiapuiston laidalta toiselle. Joukkoon mahtuu kaikenikäisiä naisia, miehiä ja lapsia, mutta megafonia karskisti käyttävä paidaton mies ranta­sandaaleissaan erottuu joukon johtajana. Kun taival päättyy, hän jakaa haastatteluja muutamalle brasilia­laiselle ja ulko­maalaiselle tv-kanavalle.

Sitten pitkällä, laihalla ja ilmeikkäällä miehellä on aikaa paasata suomalaiselle toimittajalle siitä, miten hänet ja hänen perheensä yritetään häätää kodeistaan.

 He haluavat tehdä tästä paikasta Rio de Janeiron oman Beverly Hillsin, maksoi mitä maksoi. He haluavat näyttää maailmalle kauniin maan, jollaista ei ole olemassa.

»Olen asunut täällä 30 vuotta. Olen viiden lapsen isä, kaikki lapseni asuvat tässä yhteisössä, joka oli aikanaan kalastajakylä. Minulla on puoliso, joka asuu täällä. Äitini asuu täällä. Koko perheeni asuu täällä, mutta meitä ei kunnioiteta, koska suuryritykset haluavat tämän alueen itselleen», sanoo Delto de Oliveira, 49-vuotias hiero­ja.

»He haluavat tehdä tästä paikasta Rio de Janeiron oman Beverly Hillsin, maksoi mitä maksoi. He haluavat näyttää maailmalle kauniin maan, jollaista ei ole olemassa. Jos menet Rio de Janeiron ytimeen, näet, että kärsimys hallitsee. Kaikki se, mitä näet täällä, on vain julkisivu, kulissi.»

Delto de Oliveira, 49, johtaa Vila Autodromon asukkaiden ja kansalaisjärjestöjen protestia häätöjä vastaan. Kaupunki halusi siivota olympiapuiston kupeessa sijainneen entisen kalastajakylän pois maailman silmistä.

Räp-artistin nopeudella tykitetyt portugalinkieliset lauseet tömisevät aggressiivisesti tajuntaan. Painava sanoma muodostaa täydellisen kontrastin niiden puheiden kanssa, joita olympiapuiston sisäpuolella on tarjoiltu.

»Olemme valmiita toteuttamaan häikäisevät kisat. Jos puhutaan teknisesti järjestelyistä, vain täydellisyys kelpaa meille. Tämä on suuri mahdollisuus brasilialaisille, ja muille maille tämä on tilaisuus nähdä heidän suosikkilajejaan erittäin kauniissa maisemissa.» Näin vakuutti Rio 2016 -järjestelykomitean urheilujohtaja Rodrigo Garcia huolitellulla englannillaan vain muutamia päiviä aiemmin.

Mitä lähemmäs perjantaina 5. elokuuta pidettäviä olympiakisojen avajaisia on tultu, sitä enemmän Rio de Janeirosta on kuultu huolestuttavia uutisia. Purjehtijat ovat kironneet Guanabara-lahden saastunutta, terveydelle vaarallista vettä, jossa lasikuitupaatti saattaa törmätä pinnalla kelluvaan sohvaan kesken tärkeän kilpailun. Lapsille kehityshäiriöitä aiheuttava zika­virus huolettaa etenkin naisia. Brasilian historian laajin korruptioskandaali on aiheuttanut valtavan poliittisen kriisin, jonka aikana presidentti Dilma Rousseffia on yritetty panna viralta. Maata riivaa pahin taloudellinen lama sitten 1930-luvun. Sairaaloita on suljettu, rikollisuus sekä poliisiväkivalta kukoistavat, palkkoja on maksamatta.

Mitä Etelä-Amerikan ensimmäisistä olympia­kisoista oikein tulee? Sitä mietitään Brasiliassa ja maailmalla, ja suureen urheilu­juhlaan liittyy pelon­sekaisia tun­teita.

Brasilia onnistui epäilyistä huolimatta järjestämään kehutut jalka­palloilun MM-kisat kesällä 2014. Vaikka kaikki ei toiminut, asiat lopulta järjestyivät, kiitos paikallisten ystävällisyyden ja vieraan­varaisuuden sekä etelä­amerikkalaisten lajia kohtaan tunteman into­himon.

Nyt ilmapiiri Riossa ja koko maassa on paljon myrkyllisempi, vihaisempi ja kärjistyneempi. Pelko kisavieraiden turvallisuudesta ja terveydestä ei ole aiheeton.

»Tärkein mitali, jonka voimme voittaa, on se, ettei yksikään urheilija kuole», kirjoitti Brasilian tunnetuin ja arvostetuin urheilutoimittaja Juca Kfouri heinä­kuussa.

PIKKUBUSSI MATELEE ahtaassa tunnelissa Rion etelärannan kuuluisista kaupunginosista kohti Barra da Tijucaa, jossa olympiapuisto sijaitsee. Poliisiauto yrittää puikkelehtia linja-auton ja minibussin välistä, vaikka tunnelissa on vain kaksi kaistaa yhteen suuntaan.

Liikenne on yksi Rio de Janeiron suurimmista ongelmista. Maailmankuulut muodot eli meri, vuoret ja luonnonpuistot tekevät liikkumisesta hankalaa. Valtava määrä autoja survotaan kapeiden tunneleiden läpi joka päivä. Julkinen liikenne ei toimi sujuvasti, vaikka elokuun alussa valmistuva uusi metrolinja palvelee tapahtuman ajan kisavieraita.

Moni puolesta miljoonasta kisaturistista valitsee majapaikan Copacabanan, Ipaneman ja Leblonin ikonisten rantojen läheisyydestä. Nopein autoreitti Copacabanalta olympiapuistoon on 35 kilometrin mittainen. Matka kestää ruuhkista riippuen 45 minuutista kahteen tuntiin taksilla, paikallisbusseilla kauemmin.

Barra da Tijucan pyörätiet hehkuvat vastamaalattuina.

Tunnelien jälkeen Barraan saavuttaessa metalliset raudoitukset törröttävät keskimmäiseltä kaistalta. Rakenteilla on nopeita bussikaistoja, joiden pitäisi helpottaa liikkumista Riossa. Keltaisiin sadetakkeihin pukeutuneet työmiehet tekevät hommia vailla suurempaa kiirettä. Yksi kaivaa kuoppaa lapiolla, joka sopisi paremmin mullan kääntämiseen suomalaisen mökin kukkapenkissä. Parinsadan metrin päässä toinen työmies on ollut onnekkaampi: hän ohjailee pientä Cat-merkkistä kaivuria.

Rion lounaispuolelle syntynyt Barra da Tijuca on valtava alue, jota on rakennettu 1980-luvulta saakka huimaavalla tahdilla 18 kilometrin mittaisen hiekkarannan läheisyyteen. Kahdeksankaistaisen tien laitamilla näkyy auringossa hohtavia autokauppoja, jättimäisiä ostoskeskuksia ja tuttuja pikaruokapaikkoja. Näkymä on kuin suoraan Yhdysvaltojen ylemmän keskiluokan lähiöistä. Barra on Brasilian vauraimpia ja nopeimmin kasvavia alueita.

Uusi metroasema Barra da Tijucassa, jonne pitäisi päästä raiteita pitkin olympiakisojen alkuun mennessä. Olympiahankkeen investoinnit ovat keskittyneet Barraan, jossa elintaso on jo valmiiksi Norjan luokkaa.

Välillä kävelyvauhdilla sujunut matka päättyy Barran lounais­osassa sijaitsevaan olympia­puistoon. Ensimmäisenä näkyy Brasilian olympia­joukkueen treeni­keskus, sitten maan ensimmäinen moni­toimi­areena ja lopulta kolme lähes identtistä, lentäviltä lautasilta näyttävää valkoista hallia.

Kun minibussista on päästy jaloittelemaan, turvamies tulee kehumaan toisiinsa kiinnitettyjä kisa­paikkoja. Arena Carioca 1 isännöi olympia­kisoissa koripalloa, Carioca 2 judoa ja painia, Carioca 3 taekwondoa ja miekkailua, viisi­kymppinen brasilia­lais­mies selittää ylpeänä. Täällä on kätevää seurata eri lajeja.

Arena Cariocan pihaa viimeistellään aivan olympialaisten alla.

Suorituspaikat ovat valmistuneet pää­osin hyvissä ajoin, mutta olympiapuisto on kuin Richard Scarryn piirretyistä lastenkirjoista tuttu Touhula. Kaikkialla vilistää betoniautoja ja kuorma-autoja, siellä täällä lojuu tikkaita, tiiliskiviä ja rakennustarvikkeita. Parakit ja bajamajat täyttävät parkkipaikkoja. Kisoihin on vielä aikaa, mutta kaikki tuskin näyttää 5. elokuuta yhtä huolitellulta kuin Pekingissä 2008 tai Lontoossa 2012.

16 000 katsojaa vetävän koripallohallin sisätilat näyttävät siisteiltä, mutta eivät pröystäileviltä. Käynnissä on kansain­välinen voima­nosto­kilpailu, jonka aikana hallin toimivuutta ja järjestelyjä testataan. Elo­kuussa täällä pelaavat NBA-tähdet.

Permannolla kommentteja toimittajille jakelee nelikymppinen brasilialaismies, jonka urheilullista yläkroppaa verhoaa vihreä Rio 2016 -poolopaita. Kiireelliset tv-haastattelut myönnettyään Rodrigo Garcia pysähtyy kymmeneksi minuutiksi Urheilusanomien jututettavaksi.

»Riolle ei kelpaa mikään vähempi kuin loistavat kisat. Meillä on todella hieno ympäristö ja näkymät. Muualta tulevat pääsevät kokemaan vieraanvaraisuuden, jota brasilialaiset haluavat aina näyttää maailmalle. Meillä on erittäin motivoitunut järjestelytiimi, ja olemme enemmän kuin innoissamme siitä, että pääsemme toteuttamaan upeat kisat», hehkuttaa järjestelykomitean urheilujohtaja.

»Jo jalkapallon MM-kisojen aikaan maailma pääsi maistamaan samaa makua, brasilialaisten ystävällisyyttä. Nyt on toisen suuren tapahtuman aika. Tämä on tilaisuus esitellä hienoja urheilulajeja ja tuoda olympiakisat Etelä-Amerikkaan.»

Tulevaisuuden museo on Rion sataman muutoksen symboli. Rahaa ei säästelty, kun rakennettiin sekä sisältä että ulkoa maailman näyttävimpiin kuuluvaa museota.

Kun tulee kriittisten kysymysten aika, Garcia muotoilee vastauksensa taitavasti. Hänen mukaansa olympiakisoista on suuria pysyviä hyötyjä Brasilian urheilulle.

»Meille nämä upouudet kilpailupaikat eivät ole ainoa perintö. Kisojen jälkeen meillä on paljon ihmisiä, joilla on osaamista ja koulutusta eri urheilulajien kanssa toimimiseen. Jatkossa Brasiliassa voidaan järjestää eri lajien kansainvälisiä kilpailuja huomattavasti useammin kuin ennen. Toivon, että markkinoilla osataan ottaa uusi tietotaito ja uudet ihmiset vastaan», Garcia maalailee.

»Olemme myös hankkineet valtavasti urheiluvälineitä, jotka jäävät brasilia­laisten käyttöön. Sekin voi olla osa perintöä.»

Kun lajivalikoimaltaan ja osallistuja­määriltään jatkuvasti paisuneiden olympia­kisojen järjestämisestä on tullut tolkuttoman kallista, puhe »valkoisista elefanteista» on kiihtynyt. Ennätykselliset 40 miljardia euroa maksaneiden Sotshin talvi­kisojen puitteista moni rapistuu jo nyt, vaikka tapahtumasta on vain kaksi ja puoli vuotta.

»Me puhumme jatkuvasti kaupungin ja maan hallituksen kanssa kisojen perinnöstä, suoritus­paikkojen käytöstä. Täällä olympia­puistossa näet tilapäisiä rakennuksia, jotka siirretään muualle kisojen jälkeen. Yksi niistä on käsi­pallo­halli, joka muutetaan koulu­rakennuksiksi muualle kaupunkiin. Uima­stadionista tehdään kaksi pienempää uimalaa», Garcia sanoo.

»Tämä paikka, Arena Carioca 1, on kisojen perintöä. Kaupungilla on suunnitelma perustaa näiden kolmen areenan yhteyteen erityinen koulu, joka on suunnattu nuorille kilpaurheilijoille. Tästä tulee monikäyttöinen harjoituskeskus, ja ulkona meillä on vielä velodromi ja tennisstadion. Kaikkea voidaan käyttää huippu-urheilun tarpeisiin. Brasiliassa ei ole ollut treenikeskusta, joka palvelisi eri lajeja.»

 Nämä eivät ole luksuskisat. Kaikkien täytyy ymmärtää Brasilian taloudellinen tilanne.

Rion kisojen kustannusarvio on noin 11 miljardia euroa, samaa luokkaa kuin Lontoossa 2012. Brasilian talouskriisin vuoksi kuluja on leikattu. Garcian mukaan järjestäjät yrittävät säästää kaikessa tilastojen tulostamisesta alkaen. Laji­liittojen toivelistoihin on haluttu saada järkeä.

»Nämä eivät ole luksuskisat. Kaikkien täytyy ymmärtää Brasilian taloudellinen tilanne, meidän täytyy sovittaa toiminta sen vaatimuksiin. Voimme silti taata, että pystymme järjestämään hienot kisat urheilijoille, katsojille ja lehdistölle», Garcia vakuuttaa.

Carioca 1:n ulkopuolella kuhina jatkuu. Kiertokäynnillä esitellään käsipallohalli ja avonainen uimastadion. Oppaat kertovat saman tarinan rakennusten jatkokäytöstä, vaikka kukaan ei osaa sanoa, minne päin kaupunkia tai Brasiliaa käsipallohallin elementit tai uimastadionin puolikkaat siirretään elokuun jälkeen.

Uimastadionin lattialla päiväuniaan nukkuvat uupuneet työmiehet, yksinäinen maalari ehostaa katsomoa. Koska uima­stadionilla ei ole »taloudellisista ja ekologisista syistä» kattoa eikä seiniä, rakenteiden takaa lännestä näkyy kimmeltävä Jacarepaguá-lampi, jonka takaa kohoavat urheilijoiden kisakylän uudet kerrostalot. Taustalta nousevien vuorten vehreys ja jylhyys tekevät vaikutuksen pilvisenäkin päivänä.

Ainakin maisemien puolesta luvassa ovat upeat kisat, kuten Garcia mainostaa. Tv-kamerat pääsevät välittämään miljardeille katsojille näyttävää postikorttikuvaa olympiapuiston ympäristöstä.

DELTO DE OLIVEIRA ei vielä tiedä, missä hän tv-kuvaa katsoo, jos missään. Ainakaan tätä maisemaa aidan takaa ei avajaisissa näytetä. Vila Autodromossa, kilometrin päässä uimastadionista, avautuu asuinalue, jonka taloista suurin osa on jo tuhottu.

Maassa lojuu valtava määrä tiilimurskaa, roskia ja rikkinäisiä huonekaluja. Brasilian lippu liehuu talossa, josta on jäljellä enää toinen puoli. Monen ihmisen vähäinen omaisuus on tallottu rakennusjätteen sekaan. Pari asukasta istuu silti valkoisissa muovituoleissa kahvilla myllätyn maiseman keskellä.

»Pormestari Eduardo Paes haluaa painostaa yhteisömme hyväksymään lähdön. Rakennusfirmat ovat olympiaprojektissa mukana, ja lopulta tänne tehdään asuinrakennuksia meidän kotiemme tilalle», de Oliveira sanoo.

»Kuten näet, he tekevät näin vailla oikeutta, vailla minkäänlaista kunnioitusta asukkaita kohtaan, jättävät pelkät raudoitukset pystyyn.»

Mielenosoittajien mukaan tuhottavista asunnoista tarjotut korvaukset ovat täysin riittämättömiä.

Riossa poikkeuksellisen rauhallisena pidetyn favelan asukkaista valtaosa on jo luovuttanut ja muuttanut muualle. Sitkeimmät perheet jatkavat taistelua viranomaisten koneistoa vastaan. De Oliveiran mukaan hänen perheelleen tarjottu korvaus on naurettava.

»Minun pitäisi maksaa kymmenen vuotta lainaa uudesta talosta jossain kaukana, vaikka minulla on jo oma talo. Mitä se sellainen on? Se on valheellinen korvaus, illuusio», de Oliveira sanoo.

»Minulla ei ole pienintäkään intressiä lähteä täältä. Työni on täällä, olen hieroja Rio de Janeirossa. Miten voin lähteä täältä, kun kaikki asiakkaani ovat lähellä? Mitä teen pienessä luukussa 90 kilometrin päässä? Ei meille anneta asuntoja, vaan paikka sosiaalisen asuntojonon hännillä. Saamme velkaa vaihdossa omaan asuntoon. Miksi minun on pakko myydä kotini?»

 Ihmisiä kuolee sairaalojen hoitojonoissa. Lapsia joutuu kaduille. Samaan aikaan täällä rakennetaan näitä kulisseja, valkoisia elefantteja.

De Oliveira ei halua puhua vain omista murheistaan eikä edes Vila Autodromossa asuvien äitinsä, vaimonsa, 11–23-vuo­tiaiden lastensa ja kahden lapsen­lapsensa puolesta. Megafoni lepää kädessä, kun hän latelee haastattelu­nauhurin edessä mieli­piteitä kuin Brasilian köyhän kansan puhe­mies.

»Ihmisiä kuolee sairaalojen hoito­jonoissa. Lapsia joutuu kaduille, he eivät saa leipää syödäkseen. Tämä on arkea missä tahansa favelassa. Faveloita on kaikkialla, jopa Copacabanalla ja Ipanemassa, ja ne pursuavat jo nyt väkeä yli rajojensa. Usko pois, faveloita riittää jatkossakin, sillä jossain kansan pitää asua», de Oliveira vannoo.

»Samaan aikaan täällä rakennetaan näitä kulisseja, valkoisia elefantteja. Maksetaan miljardeja, jotta areenoilla voidaan järjestää törkeän kalliita tapahtumia, joihin valtaosalla väestöstä ei ole ikinä varaa mennä. Näkisin täällä mieluummin sairaalan tai oppi­laitoksen, johon lapsillani olisi varaa mennä.»

De Oliveiran sanat kiteyttävät protestimielialan, joka on käynyt selväksi monen muun brasilialaisen kanssa puhuessa, kun livahtaa sivummalle kutsuvierastilaisuuksista. Ilmapiiri on aivan erilainen kuin syyskuussa 2009, jolloin kansainvälinen olympiakomitea myönsi kisat Rioon. Suosionsa huipulla ollut presidentti Lula sai puhuttua kisat maailman nousevalle talousmahdille, Etelä-Amerikan jättivaltiolle. Uusia öljyvaroja löytäneellä Brasilialla meni paremmin kuin koskaan.

Nyt Lulan ja hänen seuraajansa Dilma Rousseffin toimia on tutkittu osana jättimäistä korruptioskandaalia. Miljoonien köyhien nousu keskiluokkaan on pysähtynyt, ja 200 miljoonan ihmisen maassa monet ovat talousahdingossa. Erityisesti Rio de Janeiron osavaltio rikastui öljyllä ja kaasulla, kun niiden hinnat olivat korkealla. Kun maailman talous alkoi syöksyä, juhlat loppuivat samaan tapaan kuin Venäjällä.

Osavaltion taloudessa on niin suuri aukko, että kuvernööri joutui julistamaan hätätilan vain 50 päivää ennen olympia­kisoja. Sairaaloita on suljettu, palkatta jääneet opettajat ovat lakkoilleet ja turvallisuus huolettaa, kun poliisi­laitoksillakin on pulaa kaikesta. Huume­kauppa kukoistaa, poliisi­väki­valta rehottaa ja ryöstelyt ovat lisääntyneet. Virkaa­tekevä kuvernööri Francisco Dornelles myönsi kesä­kuussa aika­kaus­lehti Épocan haastattelussa, että osa­valtio on konkurssissa. Maan hallitus on myöntänyt lainaa, jotta olympia­kisojen ajan vältyttäisiin katastrofilta.

Barra da Tijucan luksushuoneistoissa onnekkaimmat toki nauttivat edelleen keräämästään mammonasta, ja alueen hienoimmissa ostoskeskuksissa jäsenet saavat kuninkaallista kohtelua. Ylellisyyksistä nauttivat muutkin kuin varakkaat brassit. Barrassa on parinkymmenen ranta­kilometrin läheisyydessä 12 000 hotelli­huonetta.

»Barra on niille, jotka ovat cool. Niille, joilla on rahaa. Barra ei ole minun lapsilleni, ei valtaosalle Brasilian kansakunnan lapsista. Kaikki, millä on meille väliä, on unohdettu. Miten lapseni voivat opiskella, jos en pysty kustantamaan kurssimaksuja? Missä voimme asua? Mitä voimme syödä, kun Barran saasteet ovat tuhonneet kalat lammestamme?» de Oliveira kyselee.

»Tällä alueella jylläävät taloudelliset intressit, eivät sosiaaliset. Suuret rakennusliikkeet ja julkinen valta ovat vastassamme. He eivät tee olympiapuistoa Brasilian kansalle. Barra on cool, kuten slogan kuuluu, ja siksi täällä ei saa enää olla köyhiä.»

Kasvava eriarvoisuus ja räikeä korruptio herättävät närää ja jakavat kansaa, mikä näkyy suhtautumisessa olympiakisoihin. De Oliveiran kaltaiset faveloiden ihmiset ja iso osa keskiluokasta näkee olympia­hankkeen eliitin projektina.

Tulkinta on helppo ymmärtää, jos katsoo peltisen aidan yli olympia­työmaalle ja vilkaisee rakennus­liikkeiden kylttejä. Käytännössä kaikki Rio 2016 -hankkeiden toteuttajat ovat firmoja, joita tutkitaan keskeisenä osana korruptio­skandaalia. Suurimman osan olympia­kisojen projekteista onnistui haalimaan itselleen Etelä-Amerikan suurin rakennus­firma Ode­brecht, jonka entinen pääjohtaja Marcelo Odebrecht istuu nyt vankilassa 19 vuoden tuomiota korruptiosta. Brasilian suurimman työn­antajan mahti­miehen tuomio kertoo skandaalin mitta­luokasta.

Olympialaiset, pelkkä julma vitsi?

Olympiakisoihin tehdyistä investoinneista 80 prosenttia menee Barran alueelle. Sinne on rakennettu kisoja varten uusi golf­kenttä, vaikka pari mitat täyttävää kenttää olisi ollut toisaalla valmiina. Brasiliassa on hyvin vähän golfareita, ja monet lajin kansain­väliset tähdet jättävät olympia­laiset väliin. Golfkenttä on tehty ympäristön­suojelu­alueelle, mikä on saanut aktivistit raivostumaan.

»Kun täällä järjestettiin Pan-Amerikan kisat (2007), mikä oli johtajien mukaan tavoite? Löytää Brasilian faveloiden lasten joukosta uusia lahjakkuuksia olympia­lajeihin. Yhden asian tiedän: en ole koskaan nähnyt, että olympia­puistoon tulisi urheilemaan lapsia koulu­puvuissa. En ole nähnyt täällä minkäänlaista hanketta urheilu­harrastamisen tukemiseksi», de Oliveira sanoo.

»Näenkö koskaan, että täällä pysähtyy koulu­bussi, joka tuo lapsia urheilemaan sen sijaan, että he olisivat kaduilla ryöste­lemässä?»

Vila Autodromon murskattujen talojen seiniin on kirjoitettu asukkaiden mielen­ilmauksia, joissa protestoidaan häätöjen laittomuutta ja moraalittomuutta. Kaikkein yksin­kertaisin viesti on kirjoitettu peltiseen aitaan, joka ympäröi olympia­puistoa.

»Olim(piada)». Valokuvaajaa alkaa naurattaa. Olimpíada merkitsee portu­galiksi olympia­kisoja. Piada tarkoittaa vitsiä.

OLYMPIAKISAT ovat maailman suurin urheilu­juhla. Valokeilaan pääsevät maailman­tähtien lisäksi upeat urheilijat myös vähemmän seuratuista, omalla tavallaan hienoista lajeista. Jokainen kisa­päivä tarjoaa draamaa, tunteita ja kiehtovia tarinoita. Uskomattomia sankari­tarinoita syntyy, unelmia murs­kaantuu.

Rio de Janeiro tarjoaa urheilu­juhlalle maisemiltaan ehkä näyttävimmät puitteet koskaan. Beach volleyn olympia­turnaus Copacabanalla nousee Rion kisojen symboliksi. Brasilia ja jalka­pallo­maailma pidättävät hengitystään joka kerta, kun Neymar saa pallon myyttisellä Maracanãlla olympia­kultaa jahdatessaan.

Brasilialaiset rakastavat liikkua, he osaavat käyttää kehoaan ja rytmi­tajuaan. Rion rantojen silkkisellä hiekalla pelataan ranta­lentistä, futevolêita ja mitä erilaisimpia maila­pelejä.

Kisaisännät napsivat mitaleita ainakin lento­palloilussa, beach volleyssa ja kamppailu­lajeissa. Parhaat uimarit ja seiväs­hyppääjä Fabiana Murer taistelevat kulta­mitaleista. Monet muut olympia­lajit ovat etelä­amerikkalaisille vieraampia, mutta kisa­paikoilla ja ranta­kuppiloissa brasilialaiset osaavat aina käynnistää iloiset juh­lat.

Katsojat näkevät televisiosta hyvän meiningin ja uskomattoman kauniin kaupungin. Maratonreitti kulkee samba­stadionien, hiekkarantojen ja Sokeritoppavuoren vierestä. Järjestäjät, viranomaiset ja olympiakomitea toivovat, että lopulta kaikki järjestyy ja että brasilialaiset keksivät keinot näyttää parastaan. Valvoohan Kristus-patsas kaikkea ylhäisistä korkeuksistaan lähes kolmen viikon ajan.

Taustalla kuitenkin kuplii muuallakin kuin Guanabara-lahden saastuneissa vesissä, joiden puhdistamisen piti olla iso osa olympia­kisojen perintöä. Turhautuneet, toivonsa menettäneet ihmiset voivat olla vaarallisia kisa­vieraille.

Syyt Brasilian katastrofaaliseen tilanteeseen ovat moni­mutkaisia ja pitkälti kotikutoisia. Silti on perusteltua esittää kysymys: haluaako kansain­välinen olympia­liike olla osa ongelmaa vai niiden ratkaisua?

Urheilusanomat 30–31 / 2016