Sydän pysähtyi ja verenmyrkytys vei jalat 2012 – amputoitu urheilija juoksi, polki ja ui puolimatkan triathlonin

Julkaistu:

Triathlon
Sisukas Shahrzad Kiavash haaveilee Rio de Janeiron paralympialaisista.
Kolme vuotta sitten Shahrzad Kiavash oli kuoleman porteilla. Meningokokkibakteerin aiheuttama verenmyrkytys johti molempien jalkojen amputoimiseen ja vei elämänilon, kertoo Aftonbladet.

Iranissa syntynyt Kiavash ei antanut periksi. Hän päätti valmentajansa Kajsa Anderssonin kanssa tähdätä triathlonille.

Viime lauantaina Kiavashin, 31, unelma kävi toteen, kun hän tuli maaliin Tukholmassa käydyssä triathlonkisassa.

– Tämä oli minun tapani sanoa, että veitte jalkani, mutta ette enempää. Tämä oli revanssini, proteesien avulla urakan selvittänyt urhea nainen sanoi.

Kiavash saapui pakolaisena Ruotsiin Iranista 1989. Hän oli vasta 5-vuotias tyttö jättäessään vanhempiensa kanssa kotimaansa. Shahrzad kuitenkin sopeutui, kävi lukion Boråsissa ja muutti sen jälkeen opiskelujen takia Tukholmaan.

Maaliskuussa 2012 kaikki muuttui. Kiavash tunsi itsensä harjoituksen jälkeen huonovointiseksi. Korkeaa pulssi, vatsakivut ja hengitysvaikeudet diagnosoitiin aluksi stressioireiksi.

Seuraavana päivänä ambulanssi vei Shahrzadin teho-osastolle, kun hänellä oli korkea kuume, armoton päänsärky ja läikkiä ympäri ihoa.

Meningokokkibakteerin aiheuttama verenmyrkytys oli tappaa Kiavashin. Potilaan sydän pysähtyi hetkeksi. Lääkärit antoivat hänelle vain 5–10 prosentin mahdollisuuden jäädä eloon.

13 vuorokauden jälkeen Kiavash heräsi. Henki säilyi, mutta edes 40 leikkausta eivät pelastaneet hänen jalkojaan.


Shahrzad vaipui masennukseen puoli vuotta leikkausten jälkeen. Urheilija kertoi, että yhdeksän vuotta nuoremman pikkuveljen tuki auttoi häntä löytämään uudelleen elämänhalunsa.

Sunnuntaina Kiavash kohotti kätensä ilmaan katkaistessaan maaliviivan triathlonilla. Sen jälkeen hän ei voinut pidätellä kyyneleitä. Itkuun puhkesi myös valmentaja Andersson.

– Tämä oli haikeaa. Ehkä kaikkein eniten olen kiitollinen. Viimeisellä kierroksella aloin miettiä asioita ja elämä meni helminauhana silmien edessä.

– Mietin kertoja, jolloin olen ollut luovuttamassa. Halusin riistää hengen itseltäni. Jos olisin tehnyt sen, en olisi voinut osallistua tähän kisaan. Tunsin nöyryyttä elämää kohtaan, Shahrzad filosofoi maalissa.

Vaikein osuus oli 1 500 metrin uinti.

– Uinti oli taistelua aallokon takia. Pyöräilyosuudella painelin vaan menemään kuplassani. Juokseminen oli hankalaa ensi askeleista lähtien.

Kiavash sai proteeseista hiertymiä ja joutui pysähtymään sen takia pari kertaa. Ihmisten kannustus piiskasi häntä viemään urakan loppuun.

– Minulla on tapana sanoa, että kaikki ei sujunut niin kuin halusin, mutta silti kaikki meni hyvin. Kun saavutin tavoitteeni, ompelin ikään kuin säkin suun kiinni ja sanoin saamalleni sairaudelle fuck you.

Kilpailun jälkeen Kiavash ryhtyi miettimään seuraavaa tavoitettaan. Hänen onnekseen triathlon on ensi kerran mukana Rio de Janeiron paralympialaisissa 2016.

– Olen opetellut kaiken alusta. Rakastan uintia ja pyöräilyä, mutta juoksemisessa riittää työsarkaa. Olen miettinyt paralympialaisia, mutta asiaa täytyy pohtia. Ensin pitää saavuttaa olympiapaikka, Kiavash sanoi.

– Tämä on ollut yhtä tunteiden vuoristorataa. Nyt olen tyytyväinen. Tarvitsen vain kylmän oluen.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt