Muut lajit

Aleksi, 21, rikkoo rajoja: ”Olen tällainen ihminen juuri pyörätuolin takia”

Julkaistu:

Asennetta
Urheilija, temppumies Aleksi Kirjonen tekee mitä haluaa – eikä anna pyörätuolin estää tavoitteitaan.
Aleksi Kirjonen, 21, on kuulantyönnön ja keihäänheiton paralympiaurheilija ja ekstreme-harrastaja, joka viimeksi on hurahtanut pyörätuoliskeittaukseen. Siis pyörätuoliskeittaukseen.

Kirjonen haluaa myös ystävänsä Henry Mannin kanssa välittää yhteisöpalvelu Facebookissa positiivisen ajattelun sanomaa. Hän näyttää mallia kehonpainoharjoitteluvideolla, joka osoittaa että pyörätuoli ei ole este – eikä pahemmin hidastekaan.

Jos video ei näy alla, voit katsoa sen tästä.

Aleksi Kirjonen kehonpainoharjoittelua pyörätuolissa!

Rajoitteet ovat vain omassa päässä Aleksi näyttää tällä videolla mallia positiivisesta ajattelusta! "Mikä on sun tekosyy" Kehonpainoharjoittelua pyörätuolia hyödyksi käyttäen! Ei jäädä murehtimaan miksei jotain voi tehdä vaan eletään 110% ja mietitään miten unelmista voi tehdä totta! Laittakaa video jakoon ja samalla positiivinen sanoma! Käykää myös tykkäämässä Aleksin omasta sivusta Aleksi Kirjonen (TFP)

Posted by Rajoitteet ovat vain omassa päässä on 2. toukokuuta 2015


– Haluan esimerkilläni näyttää, että kaikkea pystyy tekemään, kun miettii ja soveltaa tarpeeksi.

Kirjosen unelmat liittyvät urheiluun ja yhä vaikeampiin ekstreme-temppuihin. Tavoitteena on kuulantyönnön paikka Rion paralympialaisiin ensi vuonna. Kirjonen haluaa myös onnistua takaperin voltissa kovalla maalla.

– Kaikki kysyvät onko tässä mitään järkeä, mutta toisaalta koen, että mieluummin teen tätä kuin ryypiskelen baarissa. Haluan rikkoa rajojani. Aina olen ihaillut terveiden puolella ekstreme-harrastajia, ja kiva on päästä kokeilemaan itse.

– Rajoitteet ovat vain omassa päässä. Usein ihmiset menevät pienistäkin ikävistä asioista maahan, mutta pienistä hyvistä ei osata iloita. Haluaisin kannustaa ihmisiä samaan iloa ja positiivista energiaa arkeen.

 

”Mietin miksi olen tällainen”

Yläasteella Kirjosella ei mennyt kovin hyvin. Kavereita ei ollut paljon, joskus kuului kommenttia ”vammaisesta”.

– Mietin miksi olen tällainen, ja tuntui tosi kovalta katsoa vierestä, etten voi pelata futista.

Kirjosella ei ole kokemusta kävelevien elämästä, sillä hän syntyi alaraajat polvesta alaspäin halvaantuneina. Hän sanoo, ettei enää ole edes varma, haluaisiko vaihtaa osia kävelevän kanssa, koska pyörätuoli on niin keskeinen osa identiteettiä.

– Se on osa mua ja elämääni, olen tällainen ihminen juuri pyörätuolin takia.

Kirjonen on opintojen loppusuoralla ja valmistuu liikuntaneuvojaksi. Hän valmentautuu parhaillaan Pajulahden urheiluopistolla paralympiakisoja varten. Nuori mies painottaa, kuinka paljon hyviä asioita urheilu on tuonut elämään, kavereita, kokemuksia, ”täydempää elämää”.

– Mutta ei sen tekemisen tarvitse olla urheilua, vaikka liikunnasta tulee hyvää oloa. Tärkeintä on, että tekee jostain mitä tykkää, laulaa, kutoo, soittaa kitaraa. Jos yhtäkin ihmistä pystyisin kannustamaan eteenpäin, se olisi hienoa.