Muut lajit

Skeittaus ja muut katulajit haastavat perinteisen urheilun

Julkaistu:

Ovatko skeittaus, seinäkiipeily ja parkour liikuntaa vai nuorison harrastamaa urbaanihäiriköintiä?
Nuorisotutkijoiden mukaan katulajeja voi hyvinkin pitää urheiluna, vaikka niitä ei aina sellaiseksi tunnisteta. Lajit kun vaativat usein akrobaatin taitoja ja kovaa harjoittelua.

Kaikkia nuoria eivät kiinnosta perinteiset urheiluseurat ja kilpailu, vaan senkaltaiset lajit kuin bleidaus (temppurullaluistelu), parkour ("kaupunkihyppely") sekä tutumpi skeittaus (rullalautailu).

Osaa vakiintuneimmista lajeista harrastetaan sisähalleissa, kuten naisten suosimaa roller derbyä. Siinä rullaluistellaan radalla ja kerätään pisteitä ohittamalla vastapuolen pelaajia.

– Kyseessä on kontaktilaji, jossa taklataan ja luistellaan kovaa. Uusille harrastajille sanon, että tahto kehittyä ja mennä mukavuusalueen ulkopuolelle on tärkeää. Muuten laji sopii kaikenlaisille ihmisille, kuvailee Tampere Roller Derbyssä pelaava Inka Jousea alias Tuho Isa.

Treenejä Jousealla on vähintään kolmesti viikossa. Lajissa häntä kiehtoo urheilun lisäksi ryhmähenki.

– Sain paljon kavereita muuttaessani samaan aikaan Tampereelle. Ennen aloittamista etsin tietoa netistä ja vakuutuin, että tämä voisi olla hauskaa. Ja tietenkin nelipyöräiset quad-luistimet ovat hienon näköiset.


Alakulttuurin henki elää

Aikuiset voivat vierastaa katulajeja, mutta ovat saman hengenvetoon huolestuneita nuorten passiivisuudesta.

– Lajia ei aina tunnisteta liikunnaksi, vaikka se olisi raskasta, summaa nuorisotutkija Anni Rannikko. Harrastajat voivat itsekin karsastaa urheilun leimaa. Taustalla vaikuttaa vastakulttuurinen vapausajattelu.

Lajeissa on kuitenkin eroja sen suhteen, kuinka paljon ne haluavat erottautua valtavirran urheilusta.

– Jos laji tarvitsee urheilupaikkoja, kuten roller derby ja parkkiskeittaus, on lähdettävä neuvottelemaan tuesta sekä harjoittelupaikoista ja -ajoista. Katulajeissa tätä ei tarvitse tehdä, analysoi yliopistonlehtori Päivi Harinen.

Silti myös Tampere Roller Derbyssä elää tietty vaihtoehtourheilun henki.

– Ainakin siinä mielessä, että pyöritämme seuraa itse ja melkein kaikki valmentajamme ovat myös pelaajia, Jousea kertoo.

Aivan tavallista ei ole sekään, että urheiluseura vastustaa nettisivuillaan avoimesti rasismia sekä homo- ja transfobiaa. Jousea arvelee, että perinteisessä urheilussa ne voivat olla vielä jonkinlainen tabu.

Hengailua ja oppimista

Lehtori Harinen ja tutkija Rannikko ovat olleet mukana Itä-Suomen yliopiston ja Mikkelin ammattikorkeakoulun tutkimushankkeessa, jonka verkkokyselyyn vastasi lähes tuhat 12–29 -vuotiasta. Nuoria myös haastateltiin ja havainnoitiin.

Vastaajien mukaan lajeihin kuuluu sekä väljää hengailua että tavoitteellista harjoittelua ja yhdessä oppimista. Harrastajat kunnioittavat toisiaan ja haluavat yleensä välttää konflikteja ympäristön kanssa. Ongelmana on pula talviharrastuspaikoista.

– Vaihtoehtolajeja ei pidä nähdä vastakohtana perinteiselle lajitoiminnalle vaan täydentäjänä, Rannikko pohtii. Hän näkee silti joitakin etuja uusissa lajeissa: niitä ei tarvitse aloittaa kovin nuorena, harrastaminen on usein halpaa eikä vie välttämättä paljon aikaa. Tosin kyselyssä yli puolet kertoi treenaavansa ainakin viisi tuntia viikossa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt