Yö-yhtyeestä kertova musikaali Joutsenlaulu saa ensi-iltansa kotikentällään Porissa perjantaina 27. tammikuuta.
Viimein, voisi sanoa.
– Olin halunnut tehdä Yöstä musikaalin jo pitkään, kertoo musikaalin käsikirjoittaja, porilaislähtöinen kirjailija-dramaturgi Katariina Leino.
– Mutta sitten Olli [Lindholm] menehtyi.
Solistin äkillinen poismeno laittoi suunnitelmat uusiksi. Leino kunnioitti suruaikaa, kunnes parin vuoden päästä hanke alkoi taas kiinnostaa. Hieman eri reseptillä.
– Halusin keskittyä enemmän Jussi Hakulisen musiikkiin, koska mielestäni Jussia ei ole arvostettu tarpeeksi. Olimme yhteydessä Jussiin, ja hän innostui asiasta.
Kaikki näytti hyvältä. Hakulinen oli lupautunut mukaan musikaalin markkinointiin.
– Sitten Jussikin kuoli. Matto lähti taas alta.
Raskaista tragedioista huolimatta hanketta ei nyt pantu jäihin.
– Luulen, että Olli ja Jussi olisivat tyytyväisiä, että tämä viimein tehdään. Mutta on tämä ollut vaikein musikaali tähän mennessä.
Katariina Leino on ollut käsikirjoittamassa lukuisia musikaaleja Edith Piafista Blues Brothersiin ja Hurriganesista Dingoon. Joutsenlaulu-prosessia hän kuitenkin kuvailee uransa vaikeimmaksi.
Yön ytimessä eli läpi vuosien yhtyeen pääkaksikon vaikea suhde, jossa ammatillinen arvostus säilyi erimielisyyksistä huolimatta loppuun saakka. Jussi oli taiteilija, Olli käytännön asioiden hoitaja, Leino jakaa.
– Muistan Ollin joskus sanoneen, että ”Jussi olisi halunnut olla johtaja, vaikka hänestä ei ollut siihen, mutta toisaalta minusta ei ollut Joutsenlaulun säveltäjäksi”.
Hakulista Leino ei koskaan tavannut. Lindholmiin hän tutustui jo teininä.
– Olimme molemmat punkkareita. Tapasin Ollin ensimmäistä kertaa jollain festarilla ennen kuin hänestä tuli tähti.
Vaikeinta Olli Lindholmin ja Jussi Hakulisen roolien omaksumisessa oli Porin murteen opettelu, tokaisevat tamperelainen Matti Mikkonen ja turkulainen Erik Kraemer.
Musikaalissa Lindholmia esittää Matti Mikkonen, joka muistetaan myös takavuosien Bloodpit-yhtyeen nokkamiehenä. Hakulisena nähdään musikaali- ja hevilaulajana kunnostautunut Erik Kraemer.
Alla olevalla videolla Kraemerin tulkinta Joutsenlaulu-hitistä.
– Jussi oli sellainen luonnonlapsi. Näen hänessä jotakin samaa kuin vaikka Baddingissa, myös Rauli ”Badding” Somerjokea aikoinaan näytellyt Kraemer analysoi.
– Hän oli tietyllä tavalla väärin ymmärretty. Hän puolusti biisejään ja sai siksi erikoisen tyypin leiman. Mutta minusta hän oli hieno ihminen.
Mikkonen tunnustaa löytäneensä itsestään ja Lindholmista paljonkin yhtymäkohtia.
– Ehkä jokin suorittajaluonne... Että töitä pitää tehdä paljon, ja työssä pitää olla hyvä.
Nelikymppinen laulaja elää ruuhkavuosia. Vaikka hän toimii yhä muusikkona, on rocktähteys taakse jäänyttä elämää. Pienen lapsen isän on hankittava elantonsa.
– Musikaalissa käsitellään Ollin kokemaa syyllisyyttä siitä, ettei hän ehdi olla tarpeeksi kotona, kun pitää olla hankimassa leipää pöytään. Itse opiskelen tässä samalla, eli kaikenlaisia ajankäytöllisiä haasteita on.
Yön uran laskusuhdanteessa laulaja ajoi taksia ja siivosi. Myös Mikkonen joutui rock-uran jälkeen ”oikeisiin töihin”.
– Olin Bloodpit-aikojen jälkeen nostolava-autohommissa Hämeenkadulla. Silloin vielä ihmiset tunnistivat, ja tietenkin kaikki kaverit kulkivat ohi ja morjenstivat. Kyllä se hävetti! hän nauraa.
Matti Mikkonen on Popedan alkuperäisen kitaristin Arwo Mikkosen (1954–1986) poika. Hänen isoveljensä Jukka Mikkonen (1978–2017) tunnettiin Negative-yhtyeen kitaristina taiteilijanimellä Sir Christus.
Musikaali ei välttele Yön uran vaikeitakaan hetkiä. Esityksessä esimerkiksi peilataan Yön ja Tampereen suuruuden Popedan suhdetta.
– Olli pesi kadulla ikkunoita samalla kun Pate [Mustajärvi] oli edelleen tähti, ohjaaja Petri Lairikko huikkaa väliin.
Siksi mukaan on mahtunut Popedan kappale Kaasua, komisario Peppone. Sen on sanoittanut Matti Mikkosen isä, Popedan kitaristina ennenaikaiseen kuolemaansa asti toiminut Arwo Mikkonen (1954–1986).
Yksi musikaalin käännekohdista on myös hetki, kun Hakulinen jätti Yön vuonna 1985. Bändi kävi hajoamisen partaalla.
– Jussia kiusattiin rankasti. Bändi oli hänestä riippuvainen, koska hän teki kaikki biisit, mutta samalla hänelle oltiin kateellisia, Katariina Leino sanoo.
Lopulta Lindholm tarttui puhelimeen, pyysi anteeksi huonoa käytöstään ja suostutteli Hakulisen taas Yön laulunkirjoittajaksi.
Uudelleen alkanut yhteistyö huipentui 2000-luvun alussa, kun Rakkaus on lumivalkoinen -albumi nosti Yön takaisin suomirockin raskaaseen sarjaan.
Siihen musikaali myös päättyy.
– Halusin lopettaa kivaan fiilikseen. Se kunnioittaa molempien miesten muistoa parhaiten, käsikirjoittaja summaa.
