Jim Morrisonin outo puhelu sai bändikaverin huolestumaan – kun kitaristi pääsi laulajan luo, vastassa oli kaksi alastonta vartaloa - Musiikki - Ilta-Sanomat

Jim Morrisonin outo puhelu sai bändikaverin huolestumaan – kun kitaristi pääsi laulajan luo, vastassa oli kaksi alastonta vartaloa

Robby Krieger liittyi Doors-yhtyeeseen 19-vuotiaana. Se teki flamenco-kitaristista rocktähden – ja legendaarisen Jim Morrisonin lapsenvahdin. Näitä asioita hän muistelee elämäkertakirjassaan, runsaat 50 vuotta Morrisonin kuoleman jälkeen.

Robby Kriegerin kirja täydentää The Doors -yhtyeen jäsenten muistelmateosten sarjan.

15.1. 8:06

TUKKA hyvin, kaikki hyvin.

Kun Robby Krieger meni koesoittoon päästäkseen Doors-yhtyeen kitaristiksi, hän oli juuri suoristanut luonnonkiharan tukkansa.

Pari päivää aikaisemmin bändiin oli pyrkinyt Kriegerin kaveri Wolff, jota Krieger piti itseään parempana soittajana. Mutta Kriegerin vuonna 1965 juuri oikeanlainen, Rolling Stonesin Brian Jonesin moppitukkaa muistuttanut kampaus painoi valinnassa ja Krieger sai paikan.

Se muutti hänen elämänsä.

Krieger pääsi yhteen rockin historiaa ja koko 1960-luvun populaarikulttuuria eniten muokanneista bändeistä. Hän pääsi soittamaan, jammailemaan ja säveltämään – ja elämään rocktähden elämää.

Ja hän joutui Jim Morrisonin, Doorsin legendaarisen, mutta pahasti päihdeongelmaisen solistin vahtijaksi.

Tämä kaikki leimaa hänen elämäänsä edelleen, runsaat 50 vuotta Morrisonin kuoleman jälkeen.

Krieger Los Angelesissa 2020.

KORONAN SYYTÄ, Krieger vastasi marraskuussa Author Events -podcastissa, kun häneltä kysyttiin, miksi hän kirjoitti kirjan elämästään juuri nyt.

Vaikka Krieger on 76-vuotias, hän on aktiivinen musiikintekijä ja esiintyjä edelleen. Ja korona vei pari vuotta sitten keikat niin hänen soolouransa materiaalia, instrumentaali-jazzia soittavalta bändiltä kuin hänen Doorsia kierrättävältä yhtyeeltäänkin.

– Oli aikaa kirjoittaa kirja.

Ensi viikolla suomeksi julkaistava Set The Night On Fire – Elämää, kuolemaa ja kitaransoittoa Doorsissa (Otava) täydentää Doorsin jäsenten muistelmateosten sarjan.

Morrisonin elämästä on julkaistu useita teoksia hänen kuolemansa jälkeen, ja vuosistaan bändissä ovat aiemmin kirjoittaneet rumpali John Densmore (Riders on the Storm – Elämäni Jim Morrisonin kanssa, 1992, Tammi) ja kosketinsoittaja Ray Manzarek (Light My Fire: Matkani Doorsin kanssa, 1999, Tammi).

Hän oli mukava, kunnes joi liikaa. Silloin hän muuttui toiseksi persoonaksi.

Krieger oli 19-vuotiaana Doorsin nuorin jäsen. Kun hän liittyi bändiin, Manzarek oli jo 27-vuotias, Densmore oli kitaristia vuotta vanhempi, Morrison kolme vuotta.

Yhtye kuvattuna 1967. Ylhäällä vasemmalta Jim Morrison ja Ray Manzarek, alla vasemmalta Robby Krieger ja John Densmore.

Silti Morrison saattoi soittaa yöllä sekopäisenä, liikaa happoa nappailtuaan juuri Kriegerille. Kitaristi arvelee podcastissa haastattelijalle, musiikkimedia Rolling Stonen päätoimittajalle David Frickelle, että hän oli solistina bändikavereista nuorimpana helpoin kohdattava.

Manzarek suhtautui kaikkeen musiikki edellä ja Densmorea Morrisonin sekoilu raivostutti.

– Minä nautin siitä, että sain olla mukana, kitaristi naurahtaa.

Elettiinhän sekoiluille suotuisaa 1960-lukua.

Ja tuo tapaus päättyi niin, että kitaristi ajoi yöllä Los Angelesissa katsomaan, miten laulaja ja tämän naisystävä voivat. He ottivat Kriegerin vastaan alastomina ja hyväntuulisina, tarjosivat lsd:tä hänellekin.

– Kieltäydyin, olimmehan menossa seuraavana päivänä studioon.

Morrison ei koskaan selviytynyt paikalle.

IS:N HAASTATTELUSSA toukokuussa 2020 Krieger sanoi, että Morrisonia ihaileva, lähes uskonnollinen fanikultti ”tuntuu hänestä todella ärsyttävältä”.

– Elokuva (Oliver Stonen ohjaama The Doors, 1991) esitti Jimin täydellisenä sekopäänä. Hän saattoi olla sille päälle sattuessaan sitäkin, mutta hän oli välillä myös todella tavallinen. Jim oli hieno työkaveri, kohtelias ja maailman ystävällisin ihminen, hän kuvaili IS:lle.

Mutta viina muutti miehen.

– Hän oli mukava, kunnes joi liikaa. Silloin hän muuttui toiseksi persoonaksi, jota kutsuimme nimellä Jimbo. Seuraa hänen oli tietysti helppo löytää juomiseenkin, mikä ei auttanut yhtään. Minä en kyllä halunnut olla juopuneen Morrisonin lähelläkään.

Musiikillisesti Doors oli parhaiden bändien tavoin osiensa summa. Morrison oli rockyhtyeiden solistien roolimalli pitkäksi aikaa, runopoika nahkahousuissa, syvällinen ja arvaamaton seksisymboli.

Urkuri Manzarek (1939–2013) oli klassisesti koulutettu muusikko henkeen ja vereen, Densmorella oli jazz-taustaa ja Krieger oli soittanut enemmän folkia ja flamencoa akustisella kitaralla kuin rockia sähkökitaralla.

Yhtyeen jäsenet myös arvostivat toisiaan.

– Bändissä oli hyvä kemia. Jos ei olisi ollut, Jim Morrisonin kaltainen tyyppi ei olisi katsellut sitä viikkoakaan, Krieger sanoi IS:lle.

Tiesin hyvin, ettei minun pitäisi lähteä sille tielle. Mutta olen idiootti – en kuunnellut itseäni.

ISO EGO ja jääräpäinen luonne, se yhdistettynä päihdeongelmaan määrittelee Morrisonia.

Laulaja ihaili dekadentteja taiteilijoita, muun muassa 1800-luvulla runoillutta Charles Baudelairea, joka tunsi ”hulluuden siipien leyhähdyksen” saatuaan syfiliksen. Morrison päätti jättää oman kuppansa hoitamatta saadakseen itsekin psyykkisiä oireita ja päästäkseen lähemmäksi sairauden riuduttamia sankareitaan.

– Morrisonia ei määräilty.

Vasta sitten, kun virtsaaminen alkoi kirvellä liikaa, Morrison hakeutui hoitoon.

Päihdeongelma ei ilmeisesti kirvellyt kylliksi, sillä Morrison kuoli vain 27-vuotiaana. Pariisissa, kuten yhtyeen fanit hyvin tietävät. Morrisonin hauta Pere Lachaisen hautausmaalla on maailman vierailluimpia hautakohteita.

Morrisonin kuoleman jälkeen hänen Doors-toverinsa ovat miettineet, mitä he olisivat voineet tehdä toisin. Olisivatko he voineet estää laulajan kuoleman, olivathan ennusmerkit näkyvissä?

Mutta 1960-luvulla ei ollut tapana tehdä interventioita, saartaa päihdeongelmaista lähipiirin voimin ja auttaa häntä saamaan hoitoa. Ilman kunnon tukijärjestelmiä bändikaverien yritykset eivät onnistuneet. Morrison muun muassa suostutteli häntä vahtimaan palkatut henkivartijatkin juomaseurakseen.

Jim Morrison ja yhtyeen kosketinsoittaja Ray Manzarek kuvattuna Star-klubin backstagella Saksassa 1968. Morrison menehtyi vuonna 1971, Manzarek 2013.

KITARISTI KÄRSI 1970- ja 1980-luvuilla itse pahasta päihdeongelmasta.

Author Events -podcastissa Krieger toteaa, että kaikki tietävät kyllä Jim Morrisonin kohtalokkaan päihdeongelman, mutta eivät hänen.

– En olisi koskaan uskonut, että minä lankean koviin huumeisiin, hän sanoo podcastissa.

– Olin nähnyt Jimin kohtalon. Ja olin nähnyt äitini ja isoäitini päihdeongelmat. Tiesin hyvin, ettei minun pitäisi lähteä sille tielle. Mutta olen idiootti – en kuunnellut itseäni.

Kirjaansa Krieger rohkaistui laittamaan henkilökohtaiset päihdetaistelunsa, koska oli lukenut vastaavista muiden muusikkojen elämäkerroista. Bob Dylan, Keith Richards ja Robbie Robertson ovat Kriegerille tuttuja – ja jos hän lukisi suomenkielisiä muusikkomuistelmia, hän voisi lisätä listalle vaikkapa Tuomari Nurmion ja Ismo Alangon.

Kaikki mainitut ovat onneksi selviäjiä, kuten myös Krieger on.

Jim Morrison ei ollut.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?