Juha Kakkuri tapasi Freddie Mercuryn vuonna 1974 – pääsi haastattelemaan häntä vain 12-vuotiaana - Musiikki - Ilta-Sanomat

Freddie Mercuryn kuolemasta 30 vuotta: 12-vuotias Juha pääsi tähden kanssa juttusille ihmeellisen sattuman kautta – kyseli laulajalta tämän lempikarkeista

Freddie Mercury esiintyi Suomessa vain kerran, marraskuussa 1974. Tapahtuma oli ikimuistoinen ennen kaikkea 12-vuotiaalle Juha Kakkurille, joka ajautui hetken mielijohteesta haastattelemaan bändiä. Queen-yhtyeen laulajan kuolemasta tulee kuluneeksi 30 vuotta.

24.11. 6:30

Juha Kakkuri oli 12-vuotias, kun hän haastatteli Freddie Mercuryä ja Queen-yhtyettä sen Suomen-vierailun yhteydessä.

– Päivää ennen konserttia Jake Nyman soitti radiossa kappaleen Brighton Rock. Se kuulosti hyvältä. Ei ollut mitään hajua koko bändistä, mutta ajattelin, että pitää yrittää saada sen jäsenten nimmarit, Kakkuri muistelee IS:lle.

Oli marraskuu 1974, ja Freddie Mercury oli yhtyeensä kanssa Suomessa ensimmäistä kertaa – silloin ei tiedetty, että Mercuryn osalta vierailu jäisi ainoaksi.

Tällä viikolla Mercuryn kuolemasta tulee kuluneeksi 30 vuotta: hän kuoli aidsiin 24. marraskuuta 1991.

Vasta tuon Helsingin Kulttuuritalon-konsertin jälkeen Queenista kasvoi sellainen rockhistorian legendayhtye, jollaisena se nykyisin tunnetaan.

Mutta miten Juha-poika päätyi radion äärestä tekemään haastattelua nuoren Mercuryn kanssa?

Nykyisin toimittajana ja tuottajana työskentelevä Juha Kakkuri oli 12-vuotias, kun hän päätyi haastattelemaan Freddie Mercurya.

Ensimmäiseksi Kakkuri meni Fazerin levykauppaan – siellähän hän oli musiikkia nähnyt. Sieltä hänet ohjattiin ymmärtäväisesti ottamaan yhteyttä EMI-levy-yhtiöön, ja ymmärtäväinen asenne jatkui.

– Soitin levy-yhtiöön. Uffe Ahrenberg kuunteli asiani ja ehdotti, että saapuisin seuraavana päivänä hotelli Intercontinentaliin. Siellä järjestettäisiin lehdistötilaisuus ennen konserttia, Kakkuri kertoo.

Se oli varmasti aika uniikki haastattelu hänellekin: kyselin muun muassa hänen lempikarkkejaan.

Juha meni hotellille isän kyydissä. Poika oli järkeillyt, että koska kyse on lehdistötilaisuudesta, hänen on syytä varautua pyytämään paitsi nimikirjoitukset, myös haastattelu.

Paikan päällä ei ollut varsinaista kyselytuntia, vaan yhtyeen jäsenet liikkuivat suomalaisten seassa. Ja niinpä Juha Kakkuri, 12 vee, löi kasettimankkansa Freddie Mercuryn eteen ja alkoi jutella.

– Se oli varmasti aika uniikki haastattelu hänellekin: kyselin muun muassa hänen lempikarkkejaan.

Mercury, tuolloin 28, oli Kakkurin muistikuvien mukaan sympaattinen ja ystävällinen myös ammatillisesti.

– Hän vastasi asiallisesti. Eihän hän tiennyt, olinko mahdollisesti jonkun suomalaisen aamu-tv:n lapsitähti tai vastaava.

Lapsen suoruudella Kakkuri myös vastasi, kun Mercury kysyi, tunteeko tämä yhtyeen musiikkia. Eihän hän tuntenut.

– Haastattelun jälkeen levy-yhtiön Ahrenberg toi bändin uusimman levyn minulle. Hän kertoi, että bändin laulaja oli pyytänyt antamaan levyn minulle: ”Pitäähän pojalla olla edes yksi Queenin levy.”

Freddie Mercury ja basisti John Deacon esiintymässä Helsingin Kulttuuritalolla marraskuussa 1974.

Tuossa vaiheessa Queenin uusin albumi oli Sheer Heart Attack. Se oli yhtyeen kolmas albumi – ja kolmas levy puoleentoista vuoteen. 1970-luvulla rockartistit ja -bändit saivat suoltaa levyjä kiivaaseen tahtiin. Vaikka kiertueita tehtiin, tärkein tulonlähde olivat levyt, niiden myynti ja niiltä radioihin hiteiksi nousevat kappaleet.

– Rocktähdet olivat 1970-luvulla enemmän taiteilijoita kuin tuotteita, muun muassa David Bowien, Beatlesin ja Duran Duranin kanssa levyjä tehnyt tuottaja Ken Scott on sanonut.

Ja Freddie Mercury otti asetelmasta kaiken irti. Hän tahtoi tehdä Queenin neljännelle levylle pitkän, liki kuusiminuuttisen kappaleen, jossa yhdisteli oopperavaikutteita rockiin.

Äiti kuunteli kappaletta ja sanoi, että taisi osua aika hyvin se sun haastattelu.

Levy-yhtiö vastusteli, koska ei nähnyt biisissä hittipotentiaalia. Sitä kuitenkin oli sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä: Bohemian Rhapsody on ainutlaatuinen rockklassikko, listaykkönen Englannissa neljänä eri kalenterivuonna, globaali karaoken kauhu – ja nykyisin myös Mercuryn elämäkertaelokuvan nimi. Leffan, josta laulajaa esittänyt Rami Malik sai parhaan miespääosanäyttelijän Oscar-palkinnon.

Jo aikalaiset ymmärsivät kappaleen arvon, kun Bohemian Rhapsodyn sisältänyt A Night at The Opera teki Queenista rockjättiläisen vuonna 1975 – vuotta Kulttuuritalon -konsertin jälkeen.

– Äiti kuunteli kappaletta ja sanoi, että taisi osua aika hyvin se sun haastattelu, Kakkuri kertoo.

Queen onnistui säilyttämään asemansa rockin huipulla, vaikka 1970-luvun lopulla tuli monenlaisia musiikkimullistuksia. Punkin kanssa bändillä ei ollut mitään tekemistä, mutta diskomusiikista se ammensi vaikutteita surutta, ja 1980-luvulla bändi löi läpi myös visuaalisesti ajan vaatimusten mukaisesti: useita Queenin hittien musiikkivideoita (esimerkiksi Radio Gaga ja I Want To Break Free) voidaan pitää klassikkoina siinä missä biisejä muutenkin.

Sairaus muutti Freddie Mercuryn olemusta. Kuva elokuulta 1990.

Mercuryn yksityiselämä pysyi piilossa julkisuudelta lähes koko menestysvuosien ajan. Hän ei halunnut kertoa seksuaalisesta suuntautumisestaan julkisesti, eikä esimerkiksi hänen Touko Laaksosen Tom of Finland -hahmoa muistuttanut tyyliinsä nahkatakkeineen ja viiksineen sinänsä mitään todistanutkaan.

Lähipiiri toki tiesi Mercuryn asuneen pitkään kampaaja Jim Huttonin kanssa sen jälkeen, kun hän erosi naisystävästään Mary Austinista.

Mercuryn on kerrottu juhlineen välillä railakkaastikin, muun muassa Rolling Stone -lehden mukaan hän jopa salakuljetti tv-juontaja Kenny Everettin kanssa mieheksi pukeutuneen prinsessa Dianan lontoolaiseen homoklubiin 1980-luvulla.

Ja 1980-luvulla, ennen suojatun seksin yleistymistä ja lääkkeiden kehittymistä, aids levisi lontoolaisissa homopiireissä tuhoisasti. Vuosikymmenen puolivälissä monet Mercuryn tutut saivat diagnoosin. Myös Mercuryn on kerrottu käyneen testissä vuonna 1985, mutta saaneen vielä tuolloin terveen paperit.

Vuonna 1987 onni oli kääntynyt, Mercuryn todettiin sairastuneen aidsiin. Hänen olemuksensa muuttui, ennen niin voimakas hahmo oli kuin varjo itsestään. Parta ei peittänyt riutumista, joka oli havaittavissa viimeisten elinvuosien musiikkivideoilla – esiintymislavoille Mercury ei noussut enää vuoden 1988 jälkeen.

Ilta-Sanomat 25.11.1991. Ensimmäisen painoksen lööppi kertoi Freddie Mercuryn sairastuneen. Kolmanteen painokseen ehti suru-uutinen.

Sairastumisestaan Mercury uutisoi vain juuri ennen kuolemaansa. Tyrmistys sairastumisuutisesta muuttui maailmanlaajuiseksi suruksi vuorokaudessa.

The Show Must Go On soi – ja ilmeisesti Mercury oli niin suunnitellutkin. Mercuryn kuoleman jälkeen on julkaistu paljon Queenin levytyksiä, mutta laulajan testamenttina voidaan pitää tuota kappaletta. Se oli viimeinen kappale seitsemän kuukautta ennen kuolemaa julkaistulla Innuendolla – joka oli viimeinen levy, jonka levytyksessä ja suunnittelussa Mercury oli mukana.

The Show Must Go On on voimabiisi, lohtulaulu sureville.

– Minulle kaikkien henkilökohtaisin rivi on: My make-up may be flaking but my smile still stays on. Se oli niin totta. Oli Freddie kuinka sairas tahansa, hän ei koskaan kitissyt kenellekään tai vaatinut sympatiaa. Kyseessä oli hänen taistelunsa, ei kenenkään muun", Jim Hutton kommentoi kirjassaan Mercury and Me.

Eli vaikka meikit levisivät, hymy ei hyytynyt. Niin Freddie Mercury lauloi, ja niin hän ilmeisesti myös eli.

Ajattelin, että oli velanmaksun aika Freddielle.

Mercury esiintymässä Wembleyn stadionilla Lontoossa 1984.

Muistokonsertti järjestettiin Lontoon Wembley-stadionilla puoli vuotta myöhemmin. Juha Kakkuri oli paikalla.

18 vuoden aikana hänestä oli tullut toimittaja ja dj, tuolloin hän työskenteli Radio Ykkönen -paikallisradiossa Helsingissä.

– Ajattelin, että oli velanmaksun aika Freddielle, Kakkuri muistelee.

Konserttiin pääsy edellytti taas puhelua EMI-levy-yhtiöön – ja onnea.

– Satuin soittamaan Sormusen Hannulle juuri siihen 30 sekunnin aikaikkunaan, kun joku oli perunut lähtönsä Lontooseen ja ennen kuin Hannu ehti perua lipun Suomen kiintiöstä.

Kyseessä oli hyväntekeväisyyskonsertti aids-tietouden lisäämiseksi. Vapaalippuja ei jaettu. Ja esiintyjälista oli sellainen, että sitä kelpaa muistella: ensimmäiseksi lavalle nousi Metallica, myöhemmin muun muassa sen valtasivat David Bowie, George Michael, Guns N`Roses, Def Leppard, Robert Plant, Elton John ja monet muut. Keikka jäi myös kitaristi Mick Ronsonin viimeiseksi esiintymiseksi.

Yli miljardi tv-katsojaa näki konsertin, joka televisioitiin 76 maahan.

Queenin tarinaa pidetään yllä määrätietoisesti edelleen. Elokuva esitteli yhtyeen musiikin jälleen uudelle sukupolvelle. Yhtye kiertää yhä, Mercuryn tilalla laulaa Adam Lambert. Suomessakin tämä versio bändistä on nähty jo pari kertaa.

Kun yhtyeen perustamisesta tuli viime vuonna kuluneeksi 50 vuotta, yhtyeestä alettiin julkaista 50 historiavideon sarjaa. Yhdessä jaksossa äänessä on Juha Kakkuri, joka muistelee vuoden 1974 kohtaamistaan bändin kanssa.

– Se on ollut minun 15 minuuttia kansainvälisessä julkisuudessa, hän naurahtaa.

Juha Kakkurin aarre vuodelta 1974: Brian Mayn, Roger Taylorin, Freddie Mercuryn ja John Deaconin nimikirjoitukset.

Nykyisin toimittajana ja tuottajana työskentelevää Kakkuria on haastateltu uran aloittaneesta haastattelusta muun muassa brittiläisiin ja italialaisiin medioihin sekä saksalaiseen Queen -kirjaan.

Nimmaritkin tuli silloin hotelli Intercontinentalissa otettua.

– Sen hoidin silloin heti ensimmäiseksi, ennen haastattelua. Sen takiahan olin mennyt paikalle.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?