Astrid Swan on sairastanut parantumatonta syöpää jo 8 vuotta - Musiikki - Ilta-Sanomat

Pieni tytär on elänyt elämänsä äidin parantumattoman syövän kanssa – Astrid Swanilla, 39, on yksi viesti: ”Elämä jatkuu, ei ehkä minun elämäni”

Parantumattomasti sairas Astrid Swan haluaa antaa tarinallaan toivoa. – Toivoa on tieto ja luottamus siihen, että elämä jatkuu. Ei välttämättä minun elämäni.

– Toivo ei ole minulle sellaista, että joku sanoisi: toivotaan parasta. Toivo on suurempi voimavara ja elämän asenne.


6.11. 7:15

Astrid Swan soittaa pianoa tunnin päivässä. Musiikin tekeminen on opettanut, että jos elämä on vaikeaa, taide on se paikka, missä on tunteet.

– Taide on turvapaikka, mihin voi mennä, mistä saa kannattelua.

– Lauluissa on elämä, se alkuvoima.

39-vuotias laulunkirjoittaja-säveltäjä tuntee olevansa todella hyvässä tekemisen vaiheessa. Nyt hän osaa käyttää itseään instrumenttina ja on kiinnostunut oppimaan lisää.

– Jos saan elää, minulla voi olla mahtavia kausia taiteilijana edessä, hän sanoo.

Astrid Swanin uudella D/other-albumilla on toiveikas tunnelma, vaikka hän laulaa elämästä kuoleman reunalla, sairaana. Melkein kahdeksan vuotta sitten Swanilla todettiin rintasyöpä. Kolmen vuoden kuluttua syöpä tuli ärhäkkänä takaisin.

Astrid Swan ryhtyi kirjoittamaan uuden levynsä kappaleita samaan aikaan, kun hän sai levinneen rintasyövän diagnoosin.

– Levinnyt rintasyöpä tarkoittaa, ettei sitä voi parantaa, hän sanoo.

– Sitä voidaan hoitaa, mutta koska syöpäsoluja on aina verenkierrossa, ei siitä voi parantua.

Astrid Swanin uudella D/other-albumilla on toiveikas tunnelma, vaikka hän laulaa elämästä kuoleman reunalla, sairaana.

Vaikeuksista huolimatta Swan haluaa elää täysillä. Uudessa kappaleessaan Luxuries hän laulaa siitä, kuinka tavallinen arki voi olla ylellisyyttä.

On luksusta, kun ei tarvitse miettiä, että kasvaisipa hiukset.

Laulussa hän odottaa hiustensa kasvamista ja mielenrauhaa.

– Hiuksista on tullut tärkeä asia. Milloin tulee ensimmäinen milli tai sänki. Tai milloin saisi polkkatukan.

– Hiuksista on tullut metafora elämälle. Jos menettää hiukset, se on sairauden merkki.

Käyn kolmen viikon välein hoidoissa. Sairaala on minulle arkinen paikka, se ei enää ole pelottava ja hurja.

Nyt Astrid Swan elää hyvää vaihetta. Pitkähiuksinen laulaja istuu Sanomatalon neuvotteluhuoneessa Helsingissä ja mutustelee aamiaiseksi juustovoileipää. Kaunis, punaposkinen nainen juttelee iloisesti ja vilkkaasti.

Moni on sanonut luulleensa, että sairaus jotenkin näkyisi.

– On rasittavaa, jos aina tulee kohdatuksi kaikkein kipeimmän asian kautta.

Astrid Swan haluaa muistuttaa, että sairaat ihmiset ovat ihan tavallisia. Heillä on oma arki ja tavallinen elämä, ja he haluavat kuulla muiden arjesta. On ihanaa tavata ystäviä ja saada osallistua muiden elämään. Puhua asioista, jotka ovat tärkeitä heille.

– Olen kohta kahdeksan vuotta elänyt syövän kanssa. Siitä on tullut arkea, että ramppaan sairaalassa.

– Käyn kolmen viikon välein hoidoissa. Sairaala on minulle arkinen paikka, se ei enää ole pelottava ja hurja.

– Hiuksista on tullut metafora elämälle. Jos menettää hiukset, se on sairauden merkki.

Astrid Swan on alakouluikäisen tyttären äiti. Lapselle syöpä on tavallinen asia. Se on ollut aina hänen elämässään läsnä.

– Vasta hiljalleen hän tajusi, etteivät kaikkien äidit ole sairaita.

Muusikkoperheen arjessa ei ole kahta samanlaista päivää. Swanilla on kirjoituspäiviä ja treenipäiviä. Touhuilua perheen kanssa.

Laulut syntyvät kotona omassa työhuoneessa.

Rakkaus on yksi kestoaiheista. Uudella albumilla kuullaan Swanin kappale True love. Se on hänen säveltämänsä ja sanoittamansa niin kuin kaikki levyn laulut.

– Rakkaudella on valtava merkitys kaikissa elämänvaiheissa. Sillä perustelen monia omia valintojani.

Haave Yhdysvaltoihin muutosta tyssäsi nuorena, kun nykyinen aviomies Nick Triani pyysi hänet bändiinsä ja työsuhde muuttui rakkaudeksi.

– Olen jäänyt Suomeen rakkauden takia.

– Myös rakkaus lapseen ja sen merkityksellisyys on valtavaa.

Astrid Swan esiintymässä Flow-festivaalilla Helsingin Suvilahdessa elokuussa 2019.

Laulussaan Silvi’s dream Astrid Swan toivoo, että rakkaus voisi olla kestävää kuin kivi.

– Kiven aika on eri kuin ihmisen. Meidän aikamme on melko lyhyt. Kivillä on erilainen ikuisuus.

Samassa laulussa Astrid Swan valvoo tyttärensä vierellä. Se on keskeinen kappale levyllä ja kertoo elämisen taakasta, ihmisen kevyimmästä ja painavimmasta lahjasta.

– Se kertoo siitä, kun nukuttaa lasta, miten siinä hetkessä on läsnä – ja toisaalta siirtyy toiseen todellisuuteen.

– Halusin tehdä lapselleni laulun, että hänellä olisi minusta pysyvä muisto. Sittenkin, kun minua ei ole, hän voi kuunnella laulua.

Tytär on kuullut laulun monta kertaa. Nyt se on jo itsestään selvä juttu.

– Halusin käsitellä myös äidin ja tyttären yhteyttä, koska se tuo minulle paljon iloa.

– On rasittavaa, jos aina tulee kohdatuksi kaikkein kipeimmän asian kautta.

Kuukausi sitten Astrid Swan saavutti yhden unelmansa. Hän väitteli tohtoriksi. Hänen yhdysvaltalaisia äitiysblogeja käsittelevä tutkimuksensa Life Writing from Birth to Death – How M/others Know tarkistettiin Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa.

Swan alkoi jo graduvaiheessa tutkia elämäkirjoittamista. Odottaessaan tytärtään hän ryhtyi etsimään tietoja äitiydestä netistä ja löysi äitiysblogeja.

– Halusin löytää vaihtoehtoisia tietoja vallalla olevaan äitiyteen.

Amerikkalaisissa äitiysblogeissa puhuttiin silloin siitä, kuinka kauan pitäisi olla lapsen kanssa kotona ja miten yhdistää työ ja vanhemmuus. Nyt sama keskustelu käydään Instagramissa. Digitalisaatio on muuttanut äitiyden tapaa ja antanut mahdollisuuden haastaa normeja.

– Se on myös muuttanut ajattelutapoja, millainen olisi hyvä äiti. Tutkimukseni myös haastaa hyvän äitiyden normeja esittämällä esimerkiksi, että myös sairas äiti voi olla hyvä äiti.

Sairastavien blogit ovat olleet tutkimuskohteen lisäksi myös voimavara ja vertaistuki. Niissä kirjoitettiin avoimesti toivosta, peloista, surusta ja arjesta.

Astrid Swan: Viimeinen kirjani

Toivolla on valtava merkitys. Astrid Swan on puhunut julkisuudessa paljon tilanteestaan. Kaksi vuotta sitten ilmestyi hänen kaunokirjallinen elämäkertansa Viimeinen kirjani (Nemo).

Hän haluaa antaa tarinallaan muille toivoa.

– Oli tilanne mikä vaan, voi valita toivon. Se ei tarkoita, että toivotaan ihmettä.

– Toivoa on tieto ja luottamus siihen, että elämä jatkuu. Ei välttämättä minun elämäni. Tällä planeetalla elämä jatkuu.

Astrid Swan siteeraa Brené Brownia, yhdysvaltalaista professoria ja tietokirjailijaa. Toivo ei ole tunne, vaan jotain vielä oleellisempaa, tapa ajatella, Brown on sanonut.

Sitten kun toivoa oppii löytämään, sitä löytää synkimmästäkin tilanteesta.

– Toivo liittyy iloon. Jos on toivoa, pystyy iloitsemaan.

– Toivo ei ole minulle sellaista, että joku sanoisi ”toivotaan parasta”. Toivo on suurempi voimavara ja elämän asenne.

Astrid Swan Helsingin Talvipuutarhassa syyskuussa 2019.

Sairastumisen alkuaikoihin kuului pelko ja kuulostelu. Astrid Swan kuvailee niitä tuntoja edellisessä levyssään From the Bed and Beyond. Se voitti Teosto-palkinnon.

– On helpotus, kun tietää, että pahin on jo tapahtunut. Minulla on ollut pitkiä aikoja, jolloin olen voinut elää normaalia elämää.

Moni miettii rankkoja asioita kohdatessaan, että miksi minä. Astrid Swanin mielestä se on ihan turhaa.

– En ole sellainen ihminen, joka uhriutuisi. En ajattele, että miksi kävi näin. Ajattelen, että miksi ei. Aina jollekin käy.

Vaikka maailma on aika kaoottinen paikka, Astrid Swan kokee, että hänellä on ollut paljon onnea ja etuoikeuksia. Hän on saanut tehdä rakastamaansa työtä.

– Olen aika tyyni. En ajattele, että minulle pitäisi tapahtua vain hyviä juttuja. Minulla on kokemusta huonoista asioista jo aiemmin.

Astrid Swan: D/Other

Pian Astrid Swan lähtee konserttisalikiertueelle. Ensimmäinen konsertti on 17. marraskuuta Espoossa Sellosalissa.

Tehdessään D/Other -albumia hän ajatteli, että se on hänen viimeinen levynsä.

– On ihan ok, jos se on, hän sanoo.

Seuraavaksi Swan haluaisi kirjoittaa lisää. Jo teini-iässä hän kirjoitti biisejä englanniksi.

Haaveena on tutkia oman isotädin ja oman kaiman, Astrid Joutsenon, elämää. Hän perusti lähes sata vuotta sitten Turkuun pianokoulun ja kiersi esiintymässä Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Kuoltuaan hän nopeasti katosi ihmisten muistista.

– Haluaisin selvittää ja kertoa hänen tarinansa.

Yhdessä artikkeliväitöskirjansa artikkelissa Astrid Swan käsitteli arkiston merkitystä elämän vaikuttavuuden paikkana. Sen merkitys on hänen mielestään aivan valtava. Nytkin etsitään arkistoista 1800- ja 1900-luvun muusikkonaisia - ja niitä löytyy.

– Tämä tuo toivoa, että taide elää - riippumatta minusta.

Astrid Swan Huvilateltan lavalla Helsingin juhlaviikoilla elokuussa 2018.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?