Ensimmäiseen Ruisrockiin haviteltiin todellisia maailmantähtiä, mutta järjestäjät törmäsivät pian tuttuun ongelmaan – todellisuus valkeni vasta festivaalipäivänä

Ensimmäiseen Ruisrockiin kysyttiin esiintymään muun muassa Rolling Stonesia, The Whota ja Pink Floydia.

Ensimmäisen Ruisrockin yleisötavoite oli 5000 henkeä, mutta lopulta yleisöä olikin 38 000.

9.7.2021 7:20

Ensimmäinen Ruisrock vuonna 1970 oli legendaarinen tapahtuma. Ja saattaisi olla vieläkin legendaarisempi, jos nuoren järjestäjäporukan villeimmät unelmat olisivat toteutuneet.

Miltä kuulostaisi aikansa kuumimmista nimistä koottu artistikattaus: Rolling Stones, The Who, Janis Joplin, Pink Floyd, The Band, Deep Purple, Grateful Dead, Jefferson Airplane, Frank Zappa, Moody Blues, Tyrannosaurus Rex ja Steve Miller Band.

Muun muassa näiden esiintyjien kiinnostusta saapua Suomeen järjestäjät tiedustelivat, ja kaikki myös vastasivat. Steve Miller jopa henkilökohtaisesti käsin kirjoitetulla kirjeellä.

Vuoden 1970 Ruisrock oli legendaarinen tapahtuma.

Tyrannosaurus Rex oli kinnostunut mutta pyysi 5000 puntaa.

Rolling Stonesin manageri ilmoitti ensin, että laulaja Mick Jagger on festivaalin aikaan lomalla, ja toisessa kirjeessä, että koko bändi lomailee. Ei auttanut, vaikka järjestäjät sähköttivät kovan tarjouksen: 2500 puntaa esiintymisestä.

Pink Floyd ilmoitti hinnaksi 500 puntaa plus matkakulut. Se oli järjestäjistä liikaa. Deep Purple olisi tullut puolet halvemmalla, mutta syystä tai toisesta sopimusta ei syntynyt.

Kari Purssila, Olli Pellikka, Antero Laiho ja Raimo Möysä hangessa vuonna 1969 tutustumassa tulevan festivaalinsa paikkaan.

Atlantin tuolla puolen hinnat olivat kovia. Janis Joplin pyysi 30 000 dollaria keikasta, mikä vastasi sen ajan rahassa reilua 12 000 puntaa. Greatful Deadin pyynti oli 10 000 dollaria ja matkakulut.

Kun festarin yleisötavoite oli 5000 henkeä ja kolmen päivän lippu maksoi kuusi (6!) markkaa, oli selvää, että budjetti asetti esiintyjävalinnoille tiukat raamit. Yleisöä oli lopulta 38 000, mutta siinä vaiheessa oli myöhäistä surra tehtyjä päätöksiä.

Ei ollut syytäkään. Festivaali oli joka tapauksessa valtava menestys. Seuraavana vuonna yleisömäärä kohosi sataantuhanteen.

Festivaali oli valtava menestys.

Janis Joplin olisi saapunut paikalle 30 000 dollarilla.

Parikymppiset nuorukaiset polkaisivat Ruisrockin pystyyn käytännössä tyhjästä, kun saivat tuekseen Turun musiikkijuhlia järjestäneen Turun soitannollisen seuran. Kaikki tapahtui alle vuodessa.

Festivaalia perustamassa olleet Antero Laiho ja Kari Purssila muistelevat huvittuneena valokuvaa, jossa he Raimo Möysän ja edesmenneen Olli Pellikan kanssa loppuvuodesta 1969 seisovat Ruissalossa vyötäröä myöten lumessa. He olivat selvittämässä alueen soveltuvuutta festivaalipaikaksi.

Artistien agenttien yhteystietoja nuoret miehet etsivät ulkomaisten musiikkilehtien sivuilta. Ja sitten, ei muuta kuin kirjeitä postiin.

– Olimme täydellisiä amatöörejä, mutta musiikinharrastajina oli jonkinlaista tietotaitoa. Esimerkiksi Anterolla oli valtava levykokoelma, Purssila kertoo.

Progressiivisen rockin osuus valinnoissa korostui, koska se oli järjestäjien mieleen, mutta kuultiin festareilla myös aikansa kovinta kansanmusiikkinimeä Konsta Jylhää.

– Nimiporukoita tietysti haimme. Omia suosikkeja myös. Ei sitä voinut välttää.

Kaupunki halusi luonnollisesti tapahtumasta talousarvion. Nuorten oli pakko istua alas ja tehdä sellainen. Jos Rollarit esiintyy, niin mitä se maksaa ja millä kulu katetaan.

Myös englantilainen musiikkilehti kirjoitti uudesta festivaalista.

Rolling Stones lomaili Ruisrockin aikaan.

Uskottavuutta keikkatiedusteluihin nuoret hankkivat, kun saivat luvan kanssa käyttöönsä Turun kaupungin nuorisotoimiston kirjepaperia ja logon. Ja tittelit piti tietenkin olla kohdillaan. Purssila oli talent booking manager.

Kirjeitä lähetettiin seitsemisenkymmentä. Etupäässä Yhdysvaltoihin ja Englantiin, mutta ajan hengen mukaisesti muutama myös Unkariin, Tsekkoslovakiaan ja Puolaan. Vastaanottajat ottivat keikkapyynnöt tosissaan.

– Se oli oikeastaan ihme. Suomi on syrjäinen maa eikä silloin ollut aikaisempia festivaalikokemuksia. Kirjoitimme vain, että kutsumme teidät esiintymään, Laiho muistelee.

Vastauksista selvisi, että useimmat bändit olivat aivan liian kalliita. Varsinkin, kun esiintymispalkkion päälle tulivat matkat ja majoitukset.

– Teimme myös virhearviointeja, kun meistä Pink Floydin pyytämä 500 puntaa oli liikaa, Purssila harmittelee.

Ruisrock olisi ilman koronaa ollut tulevana viikonloppuna.

Festareilla esiintyneiden kohdalla asumiskuluista säästettiin, kun heidät majoitettiin vastavalmistuneen ylioppilaskylän asuntoihin. Tulopuoli hoitui lopulta ongelmitta, koska yleisöä oli monenkertaisesti odotettuun nähden.

– Portilta kannettiin muovikasseissa setelirahaa hotelli Ruissaloon. Siinä vaiheessa selvisi, että tästähän tulee aivan jumalaton keikka. Valituillakin esiintyjillä saimme aikaan huiman menestyksen, mutta yleisöä veti myös vallinnut ilmapiiri, Purssila summaa.

Ruisrock olisi ilman koronaa ollut tulevana viikonloppuna. Sibelius-museossa Turussa voi tutustua ensimmäisen Ruisrockin tunnelmiin. Näyttely Ruisrock 1970 – Miten kaikki alkoi koostuu Laihon kotiarkiston aarteista sekä ensi kertaa esillä olevista Jouko Kedon valokuvista.

Näyttely on avoinna 30. lokakuuta asti.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?