Riku Mattila on suomalaisartistien hittinikkari, joka tuottanut lukemattomia kultalevyjä – tällaisen neuvon hän antaa tähteydestä haaveileville muusikoille - Musiikki - Ilta-Sanomat

Riku Mattila on suomalaisartistien hittinikkari, joka tuottanut lukemattomia kultalevyjä – tällaisen neuvon hän antaa tähteydestä haaveileville muusikoille

Tuottaja-muusikko Riku Mattila palkittiin Emma-gaalassa elämäntyöpalkinnolla, Kultaisella Emmalla. 2020-luvun artisteilta hän toivoo rohkeutta.

–1980-luvulla kukaan ei puhunut rahasta. Levyjä ei tehty tavoitellen radiosoittoa tai listamenestystä, Riku Mattila sanoo.

15.5.2021 12:01

Sulla on hyviä biisejä, mutta sun bändi on ihan paska.

Näillä sanoilla Riku Mattila myi itsensä Kauko Röyhkälle. Oli vuosi 1979 ja oltiin Oulussa. Tuosta kohtaamisesta alkoi yhteistyö, joka vei Mattilan Kauko Röyhkä & Narttu -yhtyeen kitaristiksi ja levyjen tuottajaksi.

Siitä voidaan katsoa alkaneen myös Mattilan musiikillinen ura tuottajana ja muusikkona.

Ura, joka palkittiin eilen illalla Emma-gaalassa Kultaisella Emmalla, musiikkialan elämäntyöpalkinnolla. Harvakseltaan jaetun palkinnon ovat aiemmin saaneet muun muassa Toivo Kärki, George de Godzinsky, Atte Blom ja Gugi Kokljuschkin.

Runsaan 40 vuoden aikana Mattila, 60, on tuottanut studiossa suomalaisia eturivin artisteja, ohjannut heidän biisinkirjoitustaan, sovittanut ja vaatinut ja kannustanut – pyrkinyt saamaan parhaan, mitä saatavissa irti on niin Tuomari Nurmiosta, Ismo Alangosta ja tämän bändeistä Sielun veljistä lähtien kuin Samuli Putrosta ja Pyhimyksestäkin. Ja Maija Vilkkumaasta, Mariskasta, Lauri Tähkästä ja...

On syntynyt paljon hittejä ja jokunen hutikin.

Mutta on myös syntynyt näkemys siitä, mikä suomalaisessa musiikkielämässä on hyvää – ja mikä ei.

Näkemys on muodostunut rohkeudesta ja jääräpäisyydestä ajaa omia ehdotuksia läpi omanarvontuntoisille taiteilijoille – ja rohkeudesta hypätä erilaisiin projekteihin mukaan.

Ja muun muassa hyppäämisestä erään Volvo Bertonen kyytiin ihan konkreettisestikin.

”80-luvulla kukaan ei puhunut rahasta”

Nyt Mattila istuu työhuonestudiollaan Helsingin Pitäjänmäessä.

Studion soittotila muistuttaa punaisine verhoineen Twin Peaks -tv-sarjan unimaailmaa. Tarkkaamon seinillä roikkuu kitaroita, muun muassa melkoinen kokoelma Mattilan koulukaverin, Kari Niemisen valmistamia Versouleja. Niistä on tullut maailmantähtienkin suosimia instrumentteja, Versoulilla soittavat muun muassa Rolling Stonesin Ronnie Wood ja ZZ Topin Billy Gibbons.

Kahvihuoneen seinillä komeilevat kultalevyt ja hyllyillä aiemmin voitetut Emma-palkinnot. Muun muassa kolme Vuoden tuottaja Emmaa sekä Mattilan osuus Pyhimyksen vuoden 2018 Tapa poika -levyn saamasta kuudesta palkinnosta.

Riku Mattila palkittiin Emma-gaalassa elämäntyöpalkinnolla.

Mikko ”Pyhimys” Kuoppala on sanonut, että Mattila on suomalaisista studiotuottajista ainoa, joka miettii, mitä jokin sovitusratkaisu, vaikkapa yksittäinen virvelirummun isku merkitsee kokonaisuudelle, biisin tai jopa albumin tarinalle.

Ja nyt Mattila odottaa taas jännittyneenä, millainen yhteistyö hänellä saattaa olla edessään Pyhimyksen kanssa. Hän tuotti Tapa poika - ja Pettymys-albumit, ja kolmanteen pitää osata asennoitua.

– Ensimmäisen levyn tekeminen on ihastumista, toisen rakastumista – ja kolmannessa on kysyttävä, miksi tämä vielä tehdään yhdessä, Mattila naurahtaa.

Toisaalta juuri uran taitekohdat ovat hänestä tuottajalle kiinnostavimpia: nuoret artistit, jotka ovat löytämässä oman juttunsa ja veteraanit, jotka tahtovat löytää itsensä uudelleen – tai uudistua.

– Pelkkä levynteko suosion säilyttämiseksi ei kiinnosta.

Levynteko on Röyhkän 1980-luvusta muuttunut Pyhimyksen 2020-lukuun verrattuna paljon.

– 1980-luvulla kukaan ei puhunut rahasta. Levyjä ei tehty tavoitellen radiosoittoa tai listamenestystä.

Kauko Röyhkä ja Riku Mattila esiintyivät Tammerfest-kaupunkifestivaaleilla 2008.

Silti sitä tuli, mitä persoonallisimmille artisteille. Jos joku olisi ennustanut, että Mattila ruuvaa seinilleen kultalevyt yhteistyöstä kansanmusiikkiyhtye Värttinän tai omalaatuista rokkia tehneen YUP:n tuottamisesta, hänelle olisi naurettu.

Mutta musiikilla menestymistä ei voikaan ennustaa, Mattila sanoo.

Ei nykyisinkään, vaikka hänen mukaansa ”setävetoisessa musiikkibisneksessä” portinvartijat vetoavat algoritmeihin, kaiken mitattavuuteen suoratoistopalvelujen ja radioiden kuulijaluvuista.

Mattila harmittelee, että viime vuosina artistien rohkeus musiikillisiin kokeiluihin tuntuu vähentyneen – ehkä juuri musiikkibisneksen ahdasmieliseksi muuttuneen näkemyksen takia.

– Aikaisemmin oli kaksi suuntausta, kaupallisuuteen pyrkivä iskelmä ja kaikki muu sekoilu, josta nousi myös hyvään myyntiin yltäviä levyjä – silloin, kun fyysisiä levyjä vielä myytiin, Mattila selittää.

– Nyt nämä molemmat suuntaukset tuntuvat sulautuneen samaksi massaksi, ja kaikki vaikuttavat pyrkivän sinne keskitielle.

Riku Mattila ja Kauko Röyhkä elokuussa 1982.

Mattila kohtaa nuoria musiikintekijöitä ja artisteja sekä tuottajan työssään että opettajana Sibelius-Akatemiassa ja Metropolia ammattikorkeakoulussa. Hän kannustaa heitä löytämään ja pitämään oman linjansa.

– Ei saa turhautua, vaikka näkee tiellään vain musiikkibisneksen setien perseitä jumittamassa keskikaistallaan. Pitää siirtyä pientareelle, ottaa tuntumaa ja painaa kaasu pohjaan – ohi pääsee kyllä!

Esimerkiksi Olavi Uusivirta kipuili kymmenisen vuotta sitten musiikkinsa suuntaa.

– Panostamalla aktiiviseen keikkailuun hän rakensi itselleen huomattavan yleisöpohjan, jonka päällä on nyt vapaa toteuttamaan itseään ilman kompromisseja.

Riku Mattila toimi Michael Monroen neuvonantajana The Voice of Finlandissa.

Entä se Volvo? Kullanvärinen Volvo Bertone, kuskinaan sittemmin murhattu Ari Aaltonen ilmestyi Mattilan kotitalon ikkunan taakse puolisen tuntia sen jälkeen, kun kitaristi oli vastannut myöntävästi Remu Aaltosen kutsuun liittyä bändiin.

Remun etusormi näkyi auton ikkunasta ja viittilöi kyytiin.

Mattila meni kyytiin ja vuosikausiksi Remu and His All Starsin kitaristiksi. Hän soitti muun muassa Viittä vaille kaks -albumilla (1987).

– Se oli kova juttu, kun Remu pyysi bändiin. 15-vuotiaana huoneeni seinät olivat olleet täynnä Hurriganesin julisteita.

Remun ”Hornan harhaoppikoulusta” tarttui oppia musiikkityöhön vaatimustason osalta.

– Olen ajatellut, että Remun pitäisi opettaa oppilaitoksissa. Näyttää, mitä on intensiteetti. Että aina pitää soittaa täysillä, vaikka soittaisikin ihan hiljaa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?