Uutuuskirja raottaa verhoa Pave Maijasen tarkoin varjeltuun yksityiselämään – kirjoitti viimeisillä voimillaan terveiset jälkikasvulleen - Musiikki - Ilta-Sanomat

Pave Maijanen sai vuonna 2019 tietää sairastavansa ALS-tautia, johon ei ole parannuskeinoa. Muusikon elämäkertakirja julkaistaan tänään.­

Pavelle perhe oli kaikki kaikessa

Tuore elämäkerta tammikuussa kuolleesta Pave Maijasesta on tarina musiikin monitaiturista, mutta se sukeltaa aiempaa syvemmälle myös muusikon elämään perhettä ja avioliittoa myöten.


13.4. 6:15

Arvostettu muusikko Pekka Juhani ”Pave” Maijanen menehtyi tammikuussa 70-vuotiaana. Maijanen sairasti ALS-tautia, johon ei tunneta parannuskeinoa.

Pitkän ja monipuolisen uran tehneen Maijasen koko tarina kerrotaan nyt ensimmäistä kertaa yksien kansien välissä. Tommi Saarelan kirjoittama Pave Maijanen – Elämän nälkä (Tammi) ilmestyi tänään tiistaina 13. huhtikuuta. Maijanen menehtyi kirjan viimeistelyvaiheessa, mutta kaikki haastattelut ehdittiin saada ennen sitä päätökseen.

Elämäkerrassaan Maijanen kertoo omin sanoin vaihderikkaista vuosistaan ja elämäntyöstään. Yksityiselämäänsä tiukasti varjellut muusikko puhuu uransa lisäksi aiheista, joista hän on aiemmin visusti vaiennut.

Kirjassa kerrotaan muun muassa yhdestä hänen elämänsä tärkeimmästä tapahtumasta, Liisa-vaimonsa kohtaamisesta. Tuolloin Paradisessa soittanut Maijanen oli yhtyeensä kanssa keikalla Vanhalla ylioppilastalolla lakkiaisbileissä toukokuussa 1972.

”Olin törmännyt Liisaan aiemmin sen verran, että tiedettiin toisemme ja oltiin istuttu joskus samassa pöydässä Natsalla. Keikan jälkeen eräs ystävä pyysi jatkoille, me lähdettiin ja se oli siinä!” Maijanen muistelee uutuuskirjassa.

Pave ja Liisa Maijanen vuonna 1992.­

Muutama vuosi myöhemmin Liisa Ranta-Knuuttilasta tuli Maijanen. Pari sai esikoisensa Syran vuonna 1979, ja Vihtori syntyi neljä vuotta myöhemmin.

”Elämässä on monenlaisia tienristeyksiä. Yksi oli se, miten vaimoni valitsi minut. Siinä hetkessä onni taas kerran potkaisi isolla monolla”, Maijanen totesi kirjan mukaan muutaman vuoden takaisessa lehtihaastattelussa.

Pave Maijanen Tavastialla 2004.­

Kommuunielämä vaihtui omakotitaloon

Kirjan mukaan Paradisessa aloittaessaan Maijanen pyöri Helsingissä käytännössä kodittomana ja asusteli muun muassa Pepe Willbergin kotona. Lopulta Maijanen vuokrasi Roihuvuoren kimppakämpästä huoneen, jonne myös Liisa muutti. Kun esikoinen syntyi, pari halusi asunnon kokonaan omaan käyttöönsä.

Maijasten perhe asui Roihuvuoressa Vuorenpeikontien asunnossaan toistakymmentä vuotta, syksyyn 1984. Perheen kasvaessa nelihenkiseksi alkoi tila käydä ahtaaksi. Tuolloin Syra oli aloittanut ensimmäisen luokan Steinerkoulussa toisella puolella kaupunkia.

”Alkoi tuntua siltä, että Munkka oli todella kaukana Roihiksesta, kun vein Syraa kouluun joka päivä mustalla Mersullani. Sitten nähtiin ilmoitus Hesarissa, että Pirkkolassa oli talo myynnissä. Kun hain Syran koulusta, ajettiin matkan varrella sinne ja astuttiin kahdestaan siihen pihaan Syran kanssa”, Maijanen kertaa kirjassa.

Maijanen tyttärineen ihastui oitis pihapiirin umpeen kasvaneeseen viidakkoon, ja omistajarouva päätti myydä talon Maijaselle. Pankin lainalupaus kuitenkin peruuntui, ja Maijanen joutui hakemaan lisärahoitusta. Tuolloin hänellä ei myöskään ollut juurikaan laskutettavia töitä.

Pave Maijanen Mersunsa kanssa syksyllä 1982.­

Dingon laulaja Neumann ja Pave Maijanen kuvattuna vuonna 1991.­

Rohkeutta niin päätökselleen kuin talokaupoillekin toi Dingon räjähdysmäinen menestys. Maijanen tuotti Dingon menestysalbumin ja suhtautui luottavaisesti tulevaan.

”Olin niin kuumana oman uuden biisimatskuni kanssa, että olin jo ilmoitellut kapuille panevani kuorokeikatkin poikki, koska täytyy keskittyä omiin juttuihin. Hyvärisen Anttikin haukkui minut, että ’sä oot ihan hullu’”, Maijanen muistaa kirjassa.

Pian perhe muutti unelmiensa taloon, jossa Maijanen asui elämänsä loppuun asti.

Pave osallistui vuonna 2015 Vain elämää -tv-sarjaan.­

Parisuhdehaastatteluille ehdoton kielto

Menestyksen kasvaessa suuri yleisö kiinnostui myös muusikon yksityiselämästä. Pave Maijasella oli haastattelujen sisällön suhteen tiukka linja, eikä hän suostunut vaimonsa kanssa parisuhdehaastatteluihin.

”Liisa pysytteli ulkona kaikista lehtijutuista. Yritin joskus jopa maanitella, että tulisi nyt tämän kerran, mutta hän ei halunnut. Ei hän tullut edes kuviin kanssani. Suunnilleen ainoa yhteiskuva meistä taitaa olla Martti Ahtisaaren itsenäisyyspäivän vastaanotolta Presidentin linnassa... siellä ei voinut oikein kameroita väistää”, Pave Maijanen kertoo kirjassa.

Maan ykkösartistin viittaa kantanut Maijanen tunnustaa saaneensa ihailijoiltaan ehdotuksia laidasta laitaan. Muusikon mukaan joskus mentiin rajan yli.

”Yksi ilmeisesti mielenterveyden ongelmista kärsinyt nainen rupesi pyörimään täällä Pirkkolassa. Hän kävi hutkimassa ovea ja yritti lyödäkin minua jollain harjanvarrella, koska olin ’hylännyt’ hänet. Kerran jouduttiin kutsumaan poliisit, jotka veivät tämän naisen, ja muistelen, että häirintä loppui siihen”, Maijanen kertoo kirjassa.

Pave Maijanen teki pitkän ja monipuolisen muusikon uran, ja hänet palkittiin lukuisilla palkinnoilla. Vuonna 1986 hänelle ojennettin timanttilevyt sooloalbumeista Maijanen (1984) ja Palava sydän (1985).­

”Faija eikä mikään tähti”

Liisa Maijanen pysytteli poissa julkisuudesta aviomiehensä koko uran ajan, eikä hän myöskään osallistunut elämäkerran tekoon. Sen sijaan Maijasten lapset suostuivat kirjaa varten haastatteluun.

Vihtori Maijanen seurasi isänsä jalanjälkiä musiikin pariin, ja hän keikkaili isänsä kanssa vuosien varrella muutaman kerran. Viimeinen yhteinen keikka huhtikuussa 2019 Maunulatalossa oli Vihtorille henkisesti kova pala.

”Olin saanut paria päivää aiemmin tietää Paven terveydentilasta, mikä oli musertavaa. Vaikkei me ollakaan sellaista porukkaa, joka itkee ringissä elämän kauheutta, niin oli kova kokemus mennä sellaisen tiedon kanssa ekaa kertaa vuosiin oman faijansa kanssa keikalle”, Vihtori avautuu kirjassa.

Maijanen Vihtori-poikansa kanssa vuonna 2010.­

Kun Pave Maijasen todellinen läpimurto 1980-luvun puolivälissä tapahtui, Vihtori oli vasta neljän. Kotona ei lapsien silmissä juuri mikään muuttunut.

”Pave oli aina mulle faija eikä mikään tähti. Hänen kanssaan vuoltiin jousipyssyjä, käytiin katiskalla ja pelattiin lätkää. Tosin varhaisin muisto lapsuudesta liittyy faijan töihin. Silloin pienenä kömmin sunnuntaiaamuisin vanhempien sänkyyn lämpimän peiton alle, niin kuin kaikki lapset”, Vihtori selvittää.

”Niistä aamuista muistan sen, että Pave haisi vähän oudolle, kun oli tullut keikalta aamuyöllä kotiin. Siitä tuli sitten se läppä, että isi haisee soitolle.”

Pave ja Syra Maijanen.­

Myös Pave Maijasen esikoistytär Syra Maijanen muistelee kirjassa, ettei isän urasta välittynyt perheen lapsille juuri mitään tietoa. Sosiaalista mediaa ei ollut, Hesaria ei tullut eikä iltapäivälehtiä ostettu. Televisiotakaan ei Maijasilla liikoja tuijoteltu, sillä Paven mielestä televisio vaikutti vahingollisesti kasvaviin lapsiin.

”En muista, että oltaisiin koskaan nähty telkkarista faijan esiintymistä”, lääkäriksi opiskellut Syra sanoo kirjassa.

”Muualta, varsinkin koulusta taisin sitten saada enemmän tietoa faijan tekemisistä. Ei vanhemmat meiltä sitä salailleet, mutta se ei vaan ollut kotona mikään juttu.”

Mestarit lavalla: Pepe Willberg, Pave Maijanen, Kirka ja Hector esiintyvät Olympiastadionilla 1999.­

Syra muistaa kirjassa isänsä työnteosta sen, että isä saattoi olla joskus omissa maailmoissaan ja äiti varmisti, ettei taiteilijaa häiritä. Lapset tottuivat, että isä oli toisinaan poissa kotoa töiden takia pitkiäkin aikoja, mutta kotiinpaluut olivat aina tähtihetkiä.

Vasta kouluaikoina Pave Maijasen lapset tajusivat toden teolla, että kaikkien koulukavereiden isät eivät olleetkaan poptähtiä. Vihtori avautuu kirjassa, että vasta aikuisiällä hän oppi todella arvostamaan isänsä ainutlaatuista uraa.

Taitavana valokuvaajanakin tunnettu Maijanen nähtiin julkisuudessa viimeisen kerran lokakuussa 2020, kun hän osallistui valokuvanäyttelynsä avajaisiin Helsingissä.­

Terveiset jälkikasvulle

Kirja päättyy Maijasen jälkisanoihin, jotka hän kirjoitti sairauden edettyä jo pitkälle syyskuussa 2020. Hän kuvaa, kuinka raadollisesti sairaus otti hiljalleen vallan ja vei voimat.

Maijanen ei jätä mainitsematta perhettään, joka oli hänelle kaikki kaikessa. Sairastumisen jälkeen Maijanen mietti eniten rakkaita lapsenlapsiaan, Ruusaa, 10, Saimia, 4, Violaa, 2 ja Stellaa, 1.

”Lastenlapset olivat ilman muuta ensimmäisiä asioita, jotka hyökkäsivät ajatuksiin, koska minulta jää näkemättä ja kokematta heidän kasvunsa ja kehittymisensä."

Pian synkkä ajatus keventyi.

”Heillä on hyvät kodit, jämäkät vanhemmat, he ovat terveitä ja aivan ihania, Papan silmäteriä. Tästä syystä minulla ei ole mitään syytä rutista kohtaloani, vaan oikeasti iloita siitä, mitä nämä kakarat ovat ehtineet antaa jo vuosia”, Maijanen summaa tunteikkaasti.

Maijanen korostaa jälkisanoissaan tunteneensa katkeruuden sijaan kiitollisuutta kaikesta nähdystä ja koetusta elämänsä varrella. Hän löysi viimeiseen asti asioita, jotka toivat positiivisuutta, kuten saunomisen ja oman valokuvanäyttelyn.

Musiikin monitaituri päättää elämäkertansa seuraavasti:

”Nyt tää naputtelu alkaa olla jo sen verran työlästä, että on aika kiittää kaikkia, jotka antoivat kommenteillaan väriä näihin muistelmiin, sekä kiitos Tommi ja Tammi. Kesälahti 25. syyskuuta 2020. Pave.”

Lainaukset tänään ilmestyneestä Tommi Saarelan kirjasta Pave Maijanen – Elämän nälkä (Tammi).

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?