Kalle Taivainen laulaa aivan kuin Vesa-Matti Loiri – Loiriplukarista tuli hetkessä valtava someilmiö, eikä loppua näy

Kalle Taivaisen, alias Loiriplukarin musiikki voi olla koomista,

Kalle Taivaisen Loiriplukari on saanut inspiraationsa maestro Vesa-Matti Loirilta.

29.1.2021 8:10

Ei voi laittaa verotukseen -biisi teki Loiriplukarista kerralla ilmiön. Kesällä 2017 ilmestynyt kappale sai pian jatkoa, eikä loppua näy.

Loiriplukarin, alias Kalle Taivaisen uusi albumi Kiitos & 3 ilmestyy perjantaina 29. tammikuuta. Tai pitäisikö sanoa puoliksi uusi. Vinyylinä ilmestyvän levyn A-puolelta löytyy vanhaa Loiriplukaria, B-puolelta uutta.

Mosambikissa muutaman vuoden perheineen asunut Taivainen palasi Suomeen pari vuotta sitten. Uusien laulujen pohjat ovat syntyneet jo Afrikan taivaan alla.

– Olen edennyt asian kanssa asteittain. Kun tuntuu, että ihmisiä ja itseä kiinnostaa, niin Loiriplukaria on kiva jatkaa, Taivainen sanoo.

– Kaikki on mennyt omalla painollaan. Stressiä ei ole tullut kuin välillä sisällöstä, siitä että pitäisi olla hauska, mutta samaan aikaan pysyä outona.

Vesa-Matti Loiri on kertonut Ilta-Sanomille kuulleensa Loiriplukarin kappaleita ja pitävänsä imitaatioista. –Kaverihan on omalla tavallaan hullu, kun tuollaista imitointia lähtee kokeilemaan. Mutta mä tykkään niistä pätkistä, nostan ehdottomasti peukkua kundille, Loiri kertoi IS:lle vuonna 2017.

Taivainen on töissä Helsingin Kampissa sijaitsevassa Minibarissa. Tosin nyt koronan vuoksi kotona koti-isänä.

Kun baaritiskillä oli hiljaista, Mosambikissa syntyneiden pohjien päälle kehittyi uusia ideoita ja asiakkaistakin oli apua.

Baarissa piipahtaneista muusikoista monet päätyivät musisoimaan Kiitos & 3 -levylle. Mukana on muusikoita niin klassiselta kuin rockin puolelta, muun muassa HIM:stä tuttu Janne Puurtinen ja CMX:n Tipi Rasio.

New Yorkissa asuva kitaristi Olli Hirvonen käväisi Suomen rundillaan vetämässä soolon yhteen biisiin, joka tosin jäi pois uudelta levyltä.

Outo projekti tuntuu vetävän puoleensa huippumuusikoita.

– Jotenkin tuntuu, että ihmisten on helppo lähteä mukaan, kun musiikki on hyväntuulista ja siinä on huumoria. Mukana on myös dadaa ja taidetta. Se lempeyttää eikä huumori ole ilmiselvää.

– Sen olen pyrkinyt pitämään, että musiikkipuoli on niin tosissaan tehtyä kuin pystyn. Musiikissa en vitsaile. Tarkoitus ei ole tehdä huumorimusiikkia. Vasta Loiri-imitaatio ja askeettiset, dadaistiset sanat synnyttävät huumorin.

Kuuntele alla olevalta videolta Loiriplukarin Ei voi laittaa verotukseen, joka teki muusikosta ilmiön:

Loiri-imitaatio ja sanoitukset kaikessa yksinkertaisuudessaan hämmentävät sopivasti kokonaisuutta. Kuulija pistetään miettimään miten tähän pitäisi suhtautua.

Uusien laulujen tekstit näyttäytyvät koomisina, mutta taustalta löytyy yllättäen traagisiakin tarinoita.

Esimerkkinä laulu Ravintola, jossa toistetaan yhtä ja samaa litaniaa: ravintola, avintola, vintola, intola, ntola, tola, ola, la, a.

– Erään kaverini äiti oli alkoholisti ja hän lauloi aina tuota tullessaan humalassa kotiin. Laulun tekee mielenkiintoiseksi se, että tarina voi olla täysin toiselta laidalta, vaikka lopputulos saattaa olla hauska.

Laulun 86 teksti syntyi, kun baaritiskillä keskusteltiin masennuksesta ja tylsistymisestä. Toinen keskustelijoista totesi, että hänellä on ollut viimeksi tylsää vuonna -86.

Phil Collins -laulu sai sysäyksen väärinkuulemisesta, baaritiskillä, kuinkas muuten.

– Njassa (dj ja radiotoimittaja) kysyi, että mikä kolisi, kun jääpalakone teki jäitä. Kuulin, että Njassa pyysi soimaan Phil Collinsia. Jäimme toistelemaan: mikä kolisi, Phil Collins. Se on pelkää dadaa.

Hyvän mielen musiikkia

Taivainen ei innostu määritelmästä huumorimusiikki. Jaakko Tepon tuotanto on tuttua, mutta sitä Taivainen kutsuu Suomen bluegrassiksi.

– Lapsena diggasin Teppoa. Martti Servon luen huumorimusiikkiin, mutta sehän on pelkkää rautaa. Kun tapasin Jope Ruonansuun ekan kerran, tajusin miten vakava ihminen hän oli. Siinä kohtaa minusta tuli hänen faninsa.

Loiriplukari ei missään tapauksessa ole tarkoitettu vitsiksi.

– Eniten tykkään sitä, että Loiriplukari ei ole hah-hah hauskaa, vaan että siitä tulee hyvä mieli.

Taivaisen vahingossa synnyttämä Loiriplukari on jäänyt elämään ehkä juuri siksi, että se hymyilyttävää sellaisenaan.

– Olen iloinen ja kiitollinen, että jengi on jaksanut käydä keikoilla ja kuunnella biisejä. Varsinkin kesällä tulee paljon palautetta, että Loiriplukaria kuunnellaan mökillä.

–Eniten tykkään sitä, että Loiriplukari ei ole hah-hah hauskaa, vaan että siitä tulee hyvä mieli, Kalle Taivainen sanoo.

Livepuolella Taivainen haluaisi viedä Loiriplukaria yhä enemmän koko illan show'n suuntaan, mutta se ei nyt onnistu. Suunnitelmia voi kuitenkin hioa korona-aikanakin.

Taivaisen uralle mahtuu monenmoista, musisointia Xysmasta Magenta Skycodeen, kuvallista ilmaisua videoista kuvataiteeseen.

Seuraava näyttely avautuu Daddy Greens Pizzabarissa Helsingissä helmikuun alussa.

– Siellä on esillä maalauksia. Olen aina maalannut sankareitani. Nyt näyttelyssä on potretteja muun muassa Kati Outisesta ja Aki Kaurismäestä.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?