Pave Maijasen viimeinen haastattelu: näin muusikko kertoi sairaudestaan ja pitkästä urastaan syksyllä – ”Aika huteraa alkaa meno olla” - Musiikki - Ilta-Sanomat

Pave Maijasen viimeinen haastattelu: näin muusikko kertoi sairaudestaan ja pitkästä urastaan syksyllä – ”Aika huteraa alkaa meno olla”

Pave Maijanen 70-vuotisjuhlia varjosti vakava sairaus. IS:n syntymäpäivähaastattelussa Maijanen kävi läpi elämäänsä ja yhteistyötään muun muassa Dingon, Hurriganesin ja Wigwamin kanssa – sekä hittejä pursunnutta soolouraansa.

Pave Maijanen puhui pitkästä urastaan IS:n haastattelussa viime syksynä.

16.1. 21:26

Pave Maijasen läheiset kertoivat muusikon kuolemasta lauantaina. IS haastatteli pitkän uran tehnyttä Maijasta viime syksynä, kun hän täytti 70 vuotta.

Nyt IS julkaisee alun perin 1. syyskuuta julkaistun haastattelun uudelleen kokonaisuudessaan.

– Mielestäni urani on ollut värikäs ja pitkä, 50 vuotta ammatissa on kohtuullinen pätkä.

Näin viestii IS:lle Pave Maijanen.

Syntymäpäivää sankari vietti 3. syyskuuta kutsumattoman vieraan kanssa: puolitoista vuotta sitten Pavella todettiin ALS, sairaus, joka rappeuttaa lihasten toimintaa ohjaavia liikehermosoluja.

Sairauden takia siis haastattelukin tehdään sähköpostitse.

– Tää ALS on nakertanut mua syksystä 2018 asti, ja aika huteraa alkaa meno olla.

Syksyllä 2018, kun sairauden ensioireet alkoivat, Pave nähtiin vielä erityisellä kiertueella. Hän esiintyi loppuunmyytyjen katsomojen ääressä Wigwam-yhtyeen 50-vuotisjuhlakeikoilla muun muassa Helsingissä, Turussa ja Tampereella.

Pave soitti bassoa upeasti, kuinkas muuten. Sairaus ei näkynyt eikä kuulunut katsomoon saakka.

Bassoa Maijanen oli soittanut jo Pepe Wilbergin Pepe & Paradisessa 1970-luvun alussa – sekä muun muassa saman vuosikymmenen superbändeissä Royals (yhdessä Albert Järvisen ja Ippe Kätkän kanssa) sekä Rock`n`Roll Bandissa (Dave Lindholmin ja Affe Forsmanin kanssa).

Hän ei kuulunut Wigwamin kokoonpanoon sen aktiivivuosina, mutta oli tuottamassa bändin klassikkolevyä Nuclear Nightclub (1975).

– Nuclear nightclub -sessio toimi oivallisesti, koska valmistelut etukäteen olivat täsmälliset ja huolelliset, sehän on aina ehdoton edellytys homman onnistumiselle. Omassa roolissani tuottajana onnistuin ilmeisen hyvin, kun jälkeenpäin projektia muistelee.

Maijanen palkittiin Iskelmä Finlandialla kesällä 2012.

Syyskuussa 2018 Wigwamin englantilaissyntyinen laulaja Jim Pembroke oli tullut nykyisestä kotimaastaan Yhdysvalloista Suomeen, ja lavalla nähtiin harmaantuneita, mutta upeassa soittokunnossa olleita suomalaisen rockin legendoja.

Maijasesta tuntui hyvältä olla yksi joukosta. Keikat olivat hänen mielestään ”todellista juhlaa”.

– Oli uskomattoman hienoa olla basistina bändissä, jota olin aina ihaillut. Nucleariin verrattuna roolitukset olivat muuten ennallaan, paitsi Mossen (Måns Groundstroem) sijasta minä soitin bassoa ja Jukka Gustavsson oli upea lisä ryhmään. Ei se musa mitään tekohengitystä tarvinnut, se heräsi eloon Jallukan kellarin treeneissä aikaisemmin kesällä, ja se tapahtui silmänräpäyksessä.

Lappeenrannassa varuskunta-alueella lapsuuttaan viettänyt Pekka Maijanen osoitti musiikillista lahjakkuutta jo varhain.

– Minulla on muistikuva lastentarhasta. Siellä oli piano, ja kun tapailin sillä jotain melodiaa ja lopulta löysin, niin joku tädeistä totesi, että tuo poika on musikaalinen. Soittaminen on kuuntelemista ja siihen perustui useiden soittimien räplääminen. Toinen syy oli tietysti valtava halu ja into saada ääntä irti vaikka mistä.

Maijanen 1980.

Ennen kuin Pekasta tuli nuoruusvuosina Pave, hän oli löytänyt jo musiikin. Ensin ihan kodin radiosta, joka sai ennen instrumenttien käsiin saamista laulamaan.

– Laulettu on niin kauan kuin muistan. Sehän on aluksi matkimista, radio oli mystinen loota pienelle kakaralle. Olavi Virrasta lähtien kaikki musa, mitä sieltä tuli, teki syvän vaikutuksen ja mukana hoilattiin.

Vaikka Maijanen on soittanut monissa bändeissä nimenomaan bassoa ja hän hallitsee ammattimaisesti kaikki bändi-instrumentit kitaroista rumpuihin ja kosketinsoittimiin, hän on ollut tavattoman taitava laulaja. Jos suomalaisessa popissa tai rockissa on tarvittu pätevää lauluharmonioiden tekijää ja osaajaa, paikalle on usein kutsuttu Maijanen.

– Stemmalaulu tuli kuvioihin kouluajan bändeissä 1960-luvulla, niissä laulettiin kolmiäänisesti. Se oli todella kunnianhimoista. Laulun kohdalla mulla ei kuitenkaan ole varsinaisia esikuvia ollut.

Niinpä Pave Maijaselta on irronnut suomalaisen musiikkihistorian aarteistoon niinkin erilaisia nappisuorituksia kuin soolouran kappaleet Lähtisitkö ja Jano – ja vastaavasti 1970-luvun räväkät rokit, esimerkiksi I`m Gonna Roll.

– Kyllä rokki ja iskelmä vaativat laulajalta omanlaisensa asenteen ja tekniikan. Näin voin sanoa, koska noita molempia alueita on melkoisesti koluttu.

Maijanen 1981.

Vuonna 1984 Maijanen-soololevylleen Pave lauloi itse kuorona Lilja, ruusu, kirsikkapuu. Biisi osui aikaan, jolloin monet suomalaiset laulajat olisivat tarvinneet nykyisin tavallista auto-tune -studio-ohjelmaa virheäänien poistamiseen. Maijanen ei tosiaankaan tarvinnut!

– Lilja, ruusu, kirsikkapuu on mulle yksi stemmalaulun kiteytymä. Teimme sen Pepen kanssa jo kerran 1970-luvun alussa englanniksi, kun Paradise teki Yleisradiolle kantanauhoja. Laulun sovitti Markku Johansson ja hän oli sitten taas jeesaamassa, kun tein sen yksin. Ja hyvin se onnistui!

Muiden apuna Pave Maijanen on toiminut paljon myös itse. Studiotuottajana hän on nähnyt suomalaisen rockin ja popin laajemmin kuin pelkästään omaan uraansa keskittynyt muusikko.

Studiotuottajana Maijanen toimi muun muassa näissä levytyksissä: Hurriganes: 10/80 (1980), Dingo: Kerjäläisten valtakunta (1985), Smack: Radical (1988) ja Balls: Balls Change When Balls Want To Change (1993).

Mitä kertookaan Maijasen persoonasta hänen ammattitaitonsa lisäksi, että hän on osannut työskennellä isojen persoonien kanssa? Hän on toiminut rakentavasti ja tuloksekkaasti niin Pembroken, Remu Aaltosen, Neumannin kuin myös Smackin ja Ballsin erittäin katu-uskottavien rokkareidenkin kanssa.

– Minussa on diplomaattista joustavuutta. Uskon, että mielipiteitäni on kunnioitettu.

Maijanen osallistui euroviisuihin vuonna 1992. Kuvassa Maijanen viisujen voittajan, Irlannin Linda Martin kanssa.

Useimpien levytysten hän mainitsee olleen sujuvia. Maijanen on edellyttänyt kaikilta yhteistyökumppaneiltaan sitoutumista huolelliseen ennakkotyöskentelyyn – ja saanut takavuosien villeimmätkin persoonat ymmärtämään sen arvon. Studioon on menty tarkan työsuunnitelman kanssa.

Ilman tiukkaa käsikirjoitusta menestyi kuitenkin yllättäen Mestarit, Paven, Kirkan, Hectorin ja Pepe Wilbergin kokoonpano, joka veti vuosituhannen vaihteessa täyteen niin Hartwall Arenan kuin olympiastadioninkin.

– Se oli rento juttu, jossa ainoana kässärinä oli biisilista!

Euroviisuissa Pave Maijanen edusti Suomea vuonna 1992. Hänen oma sävellyksensä ja Hectorin sanoitus Yamma Yamma sijoittui loppukilpailun viimeiseksi. Siitä alkoi uran laskukausi, joka loppui Mestarien jättisuosioon.

Soolouralla menestystä oli tullut reilusti läpi 1980-luvun. Kun Pave rohkaistui kirjoittamaan sanoituksia myös suomeksi, hän nousi yhdeksi vuosikymmenen suosituimmista artisteista.

– Olen ollut todella sekatyömies musa-alalla, muutokset ja hyppäykset tyylistä toiseen eivät mielestäni ole vaatineet erityistä hiomista. Olen aina itse kokenut muutokset riittävän luontevina.

– Sen sijaan suomeksi kirjoittaminen oli isompi temppu. Se vaati enemmän selkärankaa. Mutta ekan biisin, Pidä huolta, menestys loi pohjan jatkaa eteenpäin.

Maijasen ura oli pitkä ja vaiherikas. Kuvassa muusikko keväällä 1998.

Miltä menestys ja sen ajoittainen menettäminen ovat tuntuneet?

– 1980-luvulla tullut menestys ei hirveästi kohauttanut. Ainahan se hyvältä tuntuu, mutta jalat pysyivät maassa. Kuoppia ja kukkuloita on ollut reilusti reissun varrella.

Rikastuttajia Maijasen elämässä ovat olleet pitkäaikainen puoliso Liisa, kaksi lasta – ja neljä lastenlasta.

Tärkeää on ollut myös veteraanijääkiekkoilu, jota Maijanen on harrastanut vuosikymmenten ajan rokkihenkisessä Pietarinkadun Oilersissa. Hyväntekeväisyystempauksistaan tunnetussa joukkueessa pelaa Pave Maijasen ja muun viihdeväen rinnalla Jari Kurrin kaltaisia entisiä huippukiekkoilijoita.

Sairauden takia pelaaminen on jäänyt, Pave ”Pahvi” Maijanen ei ole päässyt Oilersin treeneihin aikoihin.

– Poika alkaa oikeasti olla pahvia. Lisänimi ”Pahvi” tuli Oilersilta jo kauan sitten: sen riveissä en ole edustanut aivan atleettisinta kärkeä!

Myös soittaminen on jäänyt.

– Soittimet menivät myyntiin viime syksynä, kädet eivät enää pelanneet. Mutta ei siitä huonoja fiiliksiä tullut. En ole keräilijä, ja nuo skitat, bassot ynnä muut menivät hyviin käsiin. Laulu hiipui samaan tahtiin. En muutenkaan tunne katkeruutta, vaan enemmänkin kiitollisuutta kaikesta, mitä on nähty ja koettu.

Syyskuussa Pave Maijanen juhli 70-vuotista taivaltaan nautiskellen.

– Synttäripäivänä aion kulauttaa yhden tiukan IPAn!

Maijanen vuonna 2000.

Maijanen oli myös tuottaja.

Pave Maijanen nähtiin Vain elämää -ohjelmassa vuonna 2015.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?