Monien suomalaismuusikoiden sosiaalisen median tilit täyttyivät maanantaina kuvilla ja tarinoilla, joissa artistit ja musiikkialan työläiset jakoivat omia kokemuksiaan koronan vaikutuksesta omaan työhönsä.
Koronapandemia ajoi tapahtuma-alan kriisiin, ja esimerkiksi ravintola-alan rajoitukset toivat kylmääviä uutisia myös artisteille. Jo kevään aikana keikkamäärät kutistuivat olemattomiin, eikä syksy tuonut tilanteeseen helpotusta.
– Heippa! Musiikkiala lähettää tänään terveisiä kaikille suomalaisille, niin päättäjille kuin kansalaisillekin! Vuosi on ollut musakentälle ennennäkemättömän vaikea. Ollaan yritetty innovoida, järjestää superturvallisesti, nähdä tunnelin päässä valoa jotta voidaan sitä valoa antaa koko kansalle musiikin voimin jatkossakin, Paula Vesala kirjoittaa Instagram-sivullaan.
– Musiikkikentällä työskentelee 30 000 ihmistä ja on tärkeää säilyttää alan toimintaedellytykset. Meilläkin on halu ja oikeus tehdä työtämme. Ensi vuonna haluamme päästä avaamaan oman alamme lisäksi turvallisesti koko yhteiskuntaa, kun menemme kohti parempia aikoja. Musiikkikenttä voi toimia siinä suunnannäyttäjänä, meitä kannattaa kuunnella ja meidän kanssa tehdä yhteistyötä.
– Haluamme pysyä hengissä jotta voimme olla voimavara koko yhteiskunnalle jatkossakin! Kiitämme kaikkia niitä päättäjiä jotka ovat meitä kuunnelleet. Tukia täytyy yhteistyössä kohdentaa väliinputoajille.
Muun muassa Jare Tiihonen, Robin Packalen, Erika Vikman, Chisu, Irina, Laura Närhi ja Anssi Kela ovat ilmaisseet tukensa Oikeus musiikkiin -nimeä kantavalle kampanjalle sometileillään.
– Mitään muuta emme toivo niin hartaasti, kuin että pääsemme pian takaisin töihin ja elinkeinomme pariin ja sitä että ihmiset pääsevät pian ja turvallisesti takaisin live-musiikin ja kulttuurin luo tervehtymään, Chisu kirjoittaa.
– Musiikki- ja tapahtuma-alan pakotettu ja pitkäaikainen massatyöttömyys ei ole enää ratkaisu. Vaadimme toimia! Erika Vikman painottaa.
– Mulla ja varmaan meillä kaikilla on kova ikävä keikoille. Tää vuosi on ollut tosi haastava musa-alan ihmisille. Toivotaan, että paremmat ajat ovat edessä ensi vuonna ja päästään taas nauttimaan musiikista yhdessä, Robin Packalen toivoo.
– Musiikki on tunne, se on rakkaus, työ niin, niin monelle. Musiikki on kohtaamisia ja vertaistukea, Irina summaa.
Laura Närhi kirjoittaa saaneensa tehdä syksyllä pari keikkaa ja huomanneensa tuolloin, kuinka tärkeitä livekeikat ovat niin muusikoille kuin yleisöllekin.
– Sain syksyllä tehdä pari keikkaa. Se ilo, lämpö ja kiitollisuus, mikä huokui yleisöstä oli valtava. Itku oli herkässä niin lavalla kuin yleisössä. Missään en ole nähnyt niin taitavasti toteutettuja turvajärjestelyjä. Kaikilla oli maskit ja turvavälit oli enemmän kuin riittävät. Koska näissäkin keikoilla yleisökapasiteetti oli pieni, tämä tarkoitti myös pienempää palkkaa, mutta halusimme tehdä ne silti. Karsimme tuotannosta ylimääräiset kulut, että päästään edes jotenkin töihin. Rakkaudesta lajiin ja työntekoon, hän kirjoittaa.
Anssi Kela puolestaan muistuttaa, että artistit eivät ole ainoita, joita korona on koetellut.
– Tätä ei pidä lukea niin, että tässä menestynyt artisti ulisee keikkojen vähyyttä. Me, jotka olemme mikrofonin ääressä, olemme ainoastaan keulakuvia. Varsinainen toimiala on taustallamme: soittajat, äänimiehet, valomiehet, keikkatekniikan toimittajat, keikkamyyjät, keikkajärjestäjät/promoottorit, tapahtumatuottajat, toimistotyöläiset, visuaalisen materiaalin tekijät, lippukauppiaat, oheistuotteiden myyjät... Kela listaa.
– Musiikkiala tuottaa pyöriessään työtä ja hyvinvointia suoraan kymmenille tuhansille, ja välillisesti sadoille tuhansille suomalaisille. Olemme valtiolle tulo-, emme menoerä, hän kirjoittaa.
Myös Cheek-taiteilijanimellä tunnettu Jare Tiihonen on ottanut kantaa tilanteeseen Twitterissään.
– Tänään musiikkiala on astunut joukolla esiin. Mahtava huomata, että ryhmähenki rakentuu hädän hetkellä alan toimijoiden keskuudessa, mutta se kertoo omaa kieltään alan ahdingosta ja varsinkin siitä, että työttömäksi jääneet kokevat, että päättäjät eivät huomio heitä, Tiihonen kirjoittaa Twitter-tilillään.
Hän nostaa kirjoituksessaan esille myös sen, etteivät musiikkialalla työskentelevät koe, että päättäjät ovat tehneet tarpeeksi toimia alan elvyttämiseksi.
– Musiikkiala läpäisee koko yhteiskunnan ja tarvitaan poikkihallinnollista yhteistyötä alan elvyttämiseksi. Se, mitä priorisoidaan - oli sitten kyse pääministerin kannanotoista, läsnäolosta tai linjauksista, kertoo aina arvovalinnoista.
– Musiikki on työ yli 30 000 suomalaiselle, joista valtaosalla ei ole tietoa tulevasta. Olisiko nyt aika aloittaa rakentava keskustelu vai siirretäänkö musiikkialan raastava tilanne ja tulevaisuus edelleen asialistan häntäpäähän? Tiihonen kysyy.
