Tuomari Nurmio teki vuosi sitten kovan päätöksen, joka tuntuu nyt väärältä – 70 vuotta täyttävä muusikko puhuu avoimesti urastaan - Musiikki - Ilta-Sanomat

Tuomari Nurmio teki vuosi sitten kovan päätöksen, joka tuntuu nyt väärältä – 70 vuotta täyttävä muusikko puhuu avoimesti urastaan

Hannu Nurmio täyttää 70 vuotta. Juhlan kunniaksi hän ilmoittaa jatkavansa Tuomari Nurmiona – ja myös laulujen tekemistä.

Tuomari Nurmio täyttää lauantaina 70 vuotta.

19.11.2020 19:25

Tuomari Nurmiona paremmin tunnettu Hannu Nurmio juhlii 70-vuotispäiväänsä 21. marraskuuta. Työn merkeissä, koronarajoitukset muistaen: Helsingin Tavastialla on juhlakonsertti Dumari x 70 = Räminää!

– Se on keikka muiden joukossa, ei sen kummempaa!

Takana on siis 70 vuotta, satoja lauluja useiden eri kokoonpanojen esittämänä – ja aika monta eri Nurmion omaakin taiteilijahahmoa. Alkuperäinen silmälasipäinen Tuomari Nurmio, jolla oikeustieteitä Helsingin yliopistossa opiskellut helsinkiläismies iskeytyi suomalaisten tietoisuuteen jättihitillä Valo yössä vuonna 1979. Stadin slangia laulava Dumari. Ja vaikkapa Tuomari Nurmio maanisimmillaan Hulluna puutarhurina.

Miten näihin nahkoihin ui Hannu Nurmion arkiminä?

Se selviää, kun keskustelee Nurmion kanssa espoolaisen kauppakeskuksen ketjuravintolassa.

Ja se, että Nurmio ei ole 70-vuotiaanakaan jäämässä eläkkeelle.

Päinvastoin, hän on pyörtänyt viime vuonna haastattelussa antamansa julistuksen laulujen kirjoittamisen lopettamisesta.

Tuomari Nurmio aikoo syntymäpäivänsä kunniaksi jatkaa musiikin tekemistä.

Nurmio hörppää erikoiskahviaan taitavasti niin, että harmaaseen partaan ei tartu maitovaahtoa.

Yhtä lailla huolitellusti hän selvittää, mikä on saanut hänet tekemään täyskäännöksen viime vuoden lopettamispuheiden jälkeen.

– Viime vuonna tosiaan sanoin, että voisin lopettaa biisinkirjoittamisen, koska siinä on pakkomielteenomaisia puolia, jotka eivät jätä rauhaan, hän aloittaa.

Helsingin Sanomien haastattelussa Nurmio sanoi näin:

”Päässä pyörii koko ajan joku tutka tai skanneri. Yötä päivää rakentelee jotain biisiteemoja, eikä sitä konetta saa millään pysähtymään. Se on sellainen epämiellyttävä automaatti, joka toimii omine lupineen, ja se on oikeasti tosi stressaavaa.”

Nyt hän suhtautuu kommenttiinsa ymmärtäväisesti, mutta jälkiviisauden tuomalla huvittuneisuudella.

– Kielteinen puoli on se, että kaalissa pyörii koko ajan. Toisaalta sitten se myönteinen puoli on, että kaalissa ylipäätään pyörii jotakin.

Hän tähdentää, ettei viime vuoden ahdistuksissaankaan suunnitellut lopettavansa keikkailua. Korona on toki vähentänyt hänenkin esiintymisiään ja muuttanut niiden luonnetta, mutta kitaraa hän kiertää hakkaamassa loppuvuoden aikana vielä neljän keikan verran uuden Dumari & Luupäät -kokoonpanon kanssa. Ryhmään kuuluvat pitkäaikaiset yhteistyökumppanit, rumpali Tohtori Hillilä ja Miikka Paatelainen, tunnettu kitaristi, joka nyt soittaa kuitenkin bassoa – Nurmion mukaan ”omintakeisella otteella”.

Vuonna 2003 Tuomari Nurmio vastaanotti G. Pula-aho patsaan, joka jaetaan vuosittain viihdealan ammattilaiselle.

Ja kuinka ollakaan, laulunteosta luopuminen toi lauluntekoon ilon!

Nyt Nurmio kirjoittaa jälleen.

– Olen huomannut, että energiaa menee yhtä lailla hukkaan, jos väkisin yrittää olla tekemättä mitään, hän sanoo.

Haaste hänelle on tällä hetkellä löytää tasapaino tekemiseen niin, että ”tekemisessä voisi hellittää vähän suitsia”. Tavoite on keskittyä tekemään juttuja, jotka ”tuntuvat hauskoilta”, vaikka ”koskaan tekeminen ei ole pelkästään hauskaa”, vaan juohevaankin luomisprosessiin kuuluu ”duuninteon pakko”.

Tätä väistelläkseen hän miettinyt erilaisia ratkaisuja. Entä jos kirjoittaisi itse vain sanoitukset ja jättäisi sävellykset muiden huoleksi? Entä jos olisi vain solisti, ja marssisi valmiiksi treenanneen bändin eteen hoitamaan lauluosuudet tuttuihin biiseihinsä?

Mutta ei tuollainen olisi Tuomari Nurmiota.

– Aina olen kuitenkin tykännyt suunnitella koko albumin pienoismaailman, aina levynkansia myöten, hän sanoo.

Siksi siis jo varhain Tuomari Nurmion hahmo rilleineen, joiden linsseissä ei ollut voimakkuuksia. Tai Spuget -yhtyeen keulilla slangiksi uhoava Dumari, joka on kuin Tarantinon elokuvan roolihenkilö, tuntee alamaailman omakseen ja käyttää huumeita ja väkivaltaa – ja flirttailee vaikka Pelastusarmeijan univormussa laulavalle kaunottarelle.

– Dumari on tietynlainen parodia, niinhän se alkuperäinen rillipää Tuomari Nurmiokin oli, hän sanoo.

Juuri tätä puolta hän haluaa tekemisissään korostaa nyt, merkkipäivänsä kunniaksi: Hannu Nurmion tekemisissä on usein mukana huumoria.

– En ole koskaan tsekannut prosenttia, kuinka paljon on biisejä, joissa sitä on ja ei ole, mutta kyllä se parodia on keskeinen elementti mun jutuissa, hän sanoo.

– Tärkeintä on, ettei leikki koskaan katoa musiikintekemisestä. Hyvät hetket ovat niitä, jolloin lamput syttyvät, silloin leikki on erityisesti läsnä. Tämä on nyt puhetta itselleni: minun pitää oppia näkemään asiat uudessa valossa. En ole tilivelvollinen kenellekään, vaan musiikkia on tehtävä niin kuin lapsi leikkii.

Musiikillisesti Nurmiolla on ollut eri kausia, johon ovat vaikuttaneet milloin 1920-luvun swing, rautalankakantri, post-punk, blues, New Orleansin hautajaismusiikki ja vaikkapa balkanilainen mustalaismusiikki. Ja ennen suoratoistoaikaa, hän hankki maailmanmusiikkia kirjaimellisesti maailmalta, muun muassa reissuiltaan Tunisiasta, Marokosta ja Thaimaasta.

– Mulla on himassa vielä niitä kasetteja, joita olen ostanut matkoilta. Olen kuullut kadulle musaa jostain baarista, mennyt sisälle ja kysynyt, mitä musaa tämä on. Tyyppi tiskin takana on näyttänyt mankkaa, ja olen kysynyt: myytkö tuon kasetin suoraan koneesta?

Noita kasetteja ja cd-levyjä hän kuunteli aikanaan Riihimäellä asuessaan kuulokkeista vessassa. Siksi siellä, että juuri vessassa oli kattoimuri, jonka pystyi laittamaan päälle ja tupakoimaan.

Nyt rööki on jäänyt ja cd-levyt ja kasetit ovat vaihtuneet suoratoistokuunteluun.

Rillipäinen Tuomari Nurmio oli parodiaa, muistuttaa Hannu Nurmio.

Vaikka Nurmio on sivistynyt musiikillisesti ja muutenkin, hän ei ole tahtonut perehtyä pikkutarkasti mihinkään tiettyyn musiikilliseen suuntaukseen.

– Omat aivot toimivat filtterinä, jonka läpi kama tulee. Sen tehtävä on suodattaa tunnistamattomaksi ja yhdistellä ne vaikutteet, joita on kuunnellut. Vasta silloin se juttu tuntuu omalta.

Mutta tunteeko Nurmio itsensä lauluntekijänä vilpittömäksi? Pyrkiikö Hannu Nurmio Tuomari Nurmiona ilmentämään jonkinlaista ”aitoutta”, joka useasti on tavattu nostaa musiikinteossa tärkeäksi arvoksi?

– Suora vilpittömyys on tärkeää elämässä, mutta ei musiikin tekemisessä. Musiikki on leikkiä ja näytelmää – jopa niille tekijöille, jotka eivät halua sitä myöntää. Minusta on jotenkin falskia, kun musiikissa annetaan kaikkensa. En usko siihen, Nurmio vastaa.

– Mutta siihen uskon, että myös tunneriistoon tähtääviä tyrkkybiisejä pystyy tekemään ihan kylmäverisesti, jos haluaa. Se ei tarkoita, että nuo biisit varmuudella vetoaisivat isoon jengiin. Hitti on aina arvoitus kuin USA:n vaalit, ellei sitten tekoäly pysty jonain päivänä niitä tekemään tieteellisellä tarkkuudella.

Oman elämän tapahtumat kuuluvat lauluissa kuitenkin väistämättä. Esimerkiksi rakastuneen Nurmion lauluja saattoi kuulla yhdessä puolisonsa Folk-Liisan, Liisa Eskolan kanssa levyttämällä levyllä Ihmemaassa (2016).

– Se nyt on selkeä esimerkki siitä, missä oman elämän tapahtumat vaikuttavat musaan aika suoraan, Nurmio sanoo.

– Olen kirjoittanut aina myös erilaisia rakkaus- ja ihmissuhdelauluja. Osa on sarkastisia, mutta osa on täysin vilpittömiä. Biisin laatua se ei kuitenkaan ratkaise.

Dumari ja Spuget saivat kultalevyn 2014.

Nurmio on juonut parissa tunnissa kaksi cappuccinoa. Hän on kertonut samalla, miten innostuu edelleen kirjoittamaan uusia kappaleita – ja mitä ajattelee musiikintekemisestä ylipäätään.

Maailma ympärillä on muuttunut yli 40-vuotisen uran aikana toki paljon. Kaltaistensa musiikintekijöiden haasteena Nurmio näkee suomalaisen musiikkielämän jyrkän kahtiajaon: on ”telkkarissa asuvien” suursuosikkien joukko, jonka kappaleet soivat hittiradioissa – ja vastapainoksi yhä syvemmälle marginaaliin sysätty riippumattomien musiikintekijöiden ryhmä. Jälkimmäisten musiikki ei harmittavasti pääse esille, ellei sitä osaa etsiä.

– Ihmisillä on entistä vähemmän tilaisuuksia siihen, että he yllättyisivät kuullessaan jotain musiikkia. Jos jotain menee etsimään vaikkapa suoratoistopalvelusta, on jo valmiiksi omassa kuplassaan, ja algoritmi syöttää lisää samanlaista tavaraa. Kaupallisilla radioilla on ymmärrettävästi oma kohderyhmäajattelunsa, mutta Ylen pitäisi pyrkiä yllättämään omia kuulijoitaan, hän miettii.

Hän ei valita omaa tilannettaan, vaan pitää itseään onnekkaana. Hän ehti luoda uraansa aikana, jolloin yleisö saattoi vielä ihastua niin epätodennäköiseen laulajaan kuin keskelle Armi & Danny -buumia sekä rockabillyn, punkin ja diskon taistelua ilmestyneeseen nukkavieruun Tuomari Nurmioon.

– Olen ansainnut riittävästi fyrkkaa, vaikka en olekaan aina toiminut myynnin ja suosion kannalta kaikkein järkevimmin.

Hän on myös saavuttanut koko ajan uutta yleisöä.

– Lähinnä minua käyvät katsomassa keskimäärin nelikymppiset. Ja jossain opiskelijakaupunkien bileissä ihan parikymppisetkin skidit.

Nämä eivät olleet syntyneetkään silloin, kun Nurmio sovitti nenälleen feikkilasit, jätti partansa ajamatta ja lauloi Valo yössä.

Lähteet: Tuomari Nurmio: Vinoja sanoja, laulujen lyriikat (LIKE) sekä Raimo Pesonen, Jukka Lindfors, Markku Salo: Dumari, vanha ja uusi testamentti (LIKE)

Tuomari Nurmio x 70 -syntymäpäiväkonsertti Helsingin Tavastialla lauantaina.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?