Kommentti: Syöpään kuollut Eddie Van Halen oli sähkö­kitaran­soiton uudistaja – Tiluttajien kuningas muistetaan myös ilmaisesta soolosta Popin kuninkaalle

Yhdysvaltalaisen Van Halen -yhtyeen johtaja Eddie Van Halen kuoli syöpään 65-vuotiaana. Ilman häntä sähkökitara olisi kuulostanut 1970-luvun lopulta lähtien erilaiselta, kirjoittaa musiikkitoimittaja Pasi Kostiainen.

7.10.2020 7:56

Van Halen -yhtyeen basisti ja Eddie Van Halenin poika Wolfgang Van Halen vahvisti isänsä kuoleman Twitterissä myöhään tiistaina Suomen-aikaa.

”En voi uskoa, että minun on kirjoitettava tämä, mutta isäni, Edward Lodewijk Van Halen on hävinnyt pitkän ja työlään taistelun syövälle tänä aamuna. Hän oli paras isä mitä toivoa saattaa. Jokainen hetki, jonka jaoin hänen kanssaan lavalla ja sen ulkopuolella oli lahja. Sydämeni on särkynyt, enkä usko koskaan toipuvani täysin tästä menetyksestä. Rakastan sinua niin paljon, Pop.”

Hollannissa syntynyt, mutta Kaliforniassa kasvanut Eddie Van Halen oli sairastanut kurkkusyöpää vuosien ajan. Kielisyövän seurauksena hänen kielestään poistettiin kolmasosa jo 20 vuotta sitten.

Mutta kuten näissä hetkissä tavataan sanoa: olkaamme surullisia menetyksestä, mutta kiitollisia siitä, mitä vainajalta saimmekaan.

Ja vain muutama ihminen musiikin historiassa on antanut sähkökitaran soitolle yhtä paljon kuin Eddie Van Halen.

Eddie Van Halen esiintyi Helsingin jäähallissa 1998.

Saimme Eddie Van Halenilta kokonaan uudenlaista kitaransoittoa: häntä voi pitää tilutuksen, tappingin luojana. Van Halenin bändin nimeä kantaneella esikoislevyllä (1978) kuultu Eddie Van Halenin tapa tiluttaa, eli soittaa melodioita nopeassa tempossa kitaran ylänauhoilta, avasi tien monille myöhemmin kitarajumaliksi kutsutuille.

Esimerkiksi Yngwie Malmsteen, Steve Vai sekä Alexi Laiho ja lukemattomat metallimusiikkia soittaneet kitaristit olisivat joutuneet rakentamaan oman soittotyylinsä varsin eri tavalla, ellei Van Halen olisi tehnyt tilutuksesta sähkökitaransoiton uutta normia – ja varsinkin teknisen osaamisen merkkipaalua.

Paitsi, että Eddie Van Halenin soittoa ei nopeimmillaankaan voi kutsua pelkästään nopeudella brassailuksi. Tekniikka oli tosiaan hallussa, mutta se oli vain väline. Soitossa oli aina sielukkuutta ja/tai ”munaa”, kuten alkukantaista rockin voimaa ja vimmaa on tavattu ruumiillistaa.

Van Halenin esikoislevyn toinen kappale, instrumentaali Eruption kestää vain alle kaksi minuuttia – 1,41. Siinä ajassa Eddie Van Halen teki aikalaisille selväksi, että hän oli tullut uudistamaan sähkökitaransoittoa.

Vastaavaa ei tosiaankaan ollut kuultu.

Ei ole liioittelua mainita Eddie Van Halenia samassa lauseessa kuusikielisen muiden suurten mestarien, ennen Van Halenia selvemmin bluesista ammentaneiden Jimi Hendrixin, Eric Claptonin ja Jimmy Pagen kanssa.

Muille kuin kitaransoitosta sinänsä kiinnostuneille Eddie Van Halen tarjosi johtamassaan Van Halen -yhtyeessä melodista raskasta rockia. Yhtyeen suurimpia hittejä Jump, Panama ja Why Can’t This Be Love voi kutsua klassikoiksi.

Alla olevalla videolla näytteitä Eddie Van Halenin uran varrelta.

Ennen levytysuraansa yhtye hioutui tiukasti soittavaksi kvartetiksi tekemällä satoja keikkoja Top40-hittejä soittavana bilebändinä. Van Halenin kitaralla oli rumpujen, basson ja laulun rinnalla tilaa maalata musiikillisia maisemia – ja sen tilan Eddie tosiaan käytti.

Yhtyeen show-maineelle oli tärkeää myös ensimmäisen solistin, David Lee Rothin räväkkä esiintymistyyli.

Van Halen -yhtye vuonna 1981: Michael Anthony, Eddie Van Halen, Alex Van Halen ja David Lee Roth.

Valitettavasti yhtyeeseen ei mahtunut kahta kuningasta. Eddie Van Halen tuli kyllä toimeen rumpuja soittaneen isoveljensä Alexin ja ennen Wolfgang-poikaa bassotelleen Michael Anthonyn kanssa, mutta ei David Lee Rothin. Tämä jätti bändin hittilevyn 1984 jälkeen.

Myöhemmin yhtyeen solistina vaikuttivat harmaammat hahmot Sammy Hagar ja Gary Cherone, jonka kanssa Van Halen esiintyi myös ainoan kerran Suomessa. Eddie Van Halenin kitara soi Helsingin jäähallissa toukokuussa 1998.

Ensimmäisten kuuden vuoden taikaa Van Halen ei kuitenkaan bändinä enää saavuttanut. Ei, vaikka David Lee Roth palasi mukaan 2007.

Lukuisista laulajavaihdoksista on syytetty Eddie Van Halenin haastavaksi kuvailtua luonnetta. Hän myös kärsi alkoholi- ja huumeongelmasta kunnes raitistui katkaisuhoidon jälkeen runsaat kymmenen vuotta sitten.

David Lee Roth ja Eddie Van Halen lavalla San Antoniossa, Texasissa 2008.

Toisaalta, johtajuuskiistoja on ollut monissa musiikkihistorian tärkeistä yhtyeistä.

Ja vaativa johtaja Eddie Van Halen oli vaativa ensin itselleen: ihastuttuaan 1960-luvulla surf-rock-hitti Wipe Outiin niin, että pianonsoitto sai väistyä kitaran tieltä saman tien, nuori Eddie harjoitteli tuntikausia päivittäin.

Kitarasta tuli kutsumus. Musiikki oli tärkeintä – ja sen tekeminen mahdollisimman lahjakkaiden ihmisten kanssa.

Ehkä siksi hän suostui riemumielin soittamaan soolon Michael Jacksonin Beat It -kappaleeseen – ja vieläpä ilmaiseksi, korvauksesta kieltäytyen. Edes levykannessa ei mainita hänen nimeään, mutta CNN:n haastattelussa marraskuussa 2012 Tilutuksen kuningas kaipasi kovasti kolme vuotta aikaisemmin kuollutta Popin kuningasta.

”Olisipa hauska taas työskennellä hänen kanssaan.”

Eddie Van Halenin kämmenenjäljet on ikuistettu Hollywoodin Guitar Centerin RockWalkille.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?